torstai 21. helmikuuta 2008

Anna nami!

Ulkoiltiin eilen Ruskossa pellolla. Otto on jokseenkin tullut hyväntuulisemmaksi hieronnan jälkeen. Se juoksi hirmuisia hepuleita pitkin peltoa, ympäri ja ympäri vain, ja haki Ruuta leikkimään. Ilmeisesti onnistuin Oton mielestä myös pelastamaan sen siltä pahalta labradorilta joka kävi sen päälle. Vaikka se iholle asti ehtikin, niin sain sen kuitenkin ajettua pois. Otto pysyi hyvin lähellä koko ulkoilun ajan ja piti silmällä ettei hukkaa mua. Kai se meinasi että äiskä auttaa jos tuleekin joku paha tilanne.

Ruu on alkanut taas oma-aloitteisemmin hakea kontaktia muhun kun se on irallaan. Eihän se ennenkään mihinkään lähtenyt, mutta nyt se pyörii jaloissa vähänväliä, ja kerjää namia. "Jos katson silmiin, niin saako namia? Jos tulen hetinyt luokse, niin saako namia? Tehdään hei jotain, saako siitä namia?" Aika hellyyttävä toisaalta. Ilahduttavaa on se, että narttutuoksuhuuman jälkeen korvat ovat taas tallella, eihän tässä ole enää pitkää aikaa poropaimennukseen! Tarkemmin kaksi viikkoa! Hui!

Anna nami!

Ruuta olen nyt ahkerasti venytellyt, hieronuta ja lämpöhoitanut. Kovasti se pääsee juoksemaan, sitä itseään ei näytä vaivaavan mikään. Rimadylliä ei olla enää syöty. Ruu tuntuu paremmalta ja liikkuu rennommin. Silti selkä on vielä ehkä hieman köyry, mutta suoristuu päivä päivältä. Niin ne jumit vaan lähtee sieltä pikkuhiljaa. Saaraa jo varailin, josko tarvitaan uusi hieronta, mutta katsn nyt vielä ensiviikkoon miten tuo lähtee tuosta sujumaan. Ei Ruussa enää mitään suurempia jumeja tunnu kuitenkaan. Kun nyt malttaisi riekkua vähän maltillisemmin ettei tuolla tavalla enää paikkojaan venäytä. Onneksi tällä hetkellä ei ole niin jäinen keli, on tassuissa vähän pitoa.

Ei kommentteja: