Kolme hirveä

Ajateltiin eilen illalla käydä Merjan ja Nukan kanssa ihan äkkiä vaan pellolla ulkoiluttamassa koirat. Melkein heti alkuunsa Otto häipyi metsään haistelemaan ja Ruu tietenkin perässä. Sitten alkoi haukku. Äänestä kuuli että nyt ei jahdattu toisiaan. Mutta oliko se mikään elukkakaan, kun ääni ei liikkunut? Ruu tuli kutsusta pois, Otto ei. Menin jo katsomaan että mitä ihmettä siellä hätyytellään, kun pusikon takana alkoi ryskyä. Sieltä tuli esiin kolme kappaletta hirviä. Ruu innostui uudelleen avustamaan Ottoa tässä Tärkeässä Tehtävässä, ja johan saatiin kahden koiran voimin elikoihin vauhtia. Sinne meni, koko konkkaronkka, ääni vain kaikkosi kauemmas.

No, me sitten odoteltiin hetki Merjan ja Nukan kanssa, ja aika nopeasti Ruu saapui takaisin paikalle. Olin kuitenkin hyvin tyytyväinen Ruun toimintaan. Se oli jo aluksi ollut haukkumassa hirviä mutta tuli sieltä pois kun kutsuin. Onko se nyt ihme jos se paineli takaisin hommiin, kun se oli kerran Oton mielestäkin niin tärkeä homma hoitaa? Oton kohdalla olen luopunut toivosta jo aikapäiviä sitten. Se tekee omia retkiään, hätyyttelee hirvet ja jänikset, ja jäljestää mitään kuulematta hyvien tuoksujen perässä.


Aika pian Ruun jälkeen Ottokin tuli hyvin onnellisen näköisenä takaisin. Koko koiran naama nauroi ja silmät loistivat. Kieli roikkui suusta pitkän juoksun ja jännityksen jäljiltä. Otolla oli ollut kivaa!