lauantai 2. helmikuuta 2008

Korvatonta ulkoilua

Mä olen jotenkin luullut että mun molemmilla koirilla olisi kaksi korvaa kumpaisellakin. Niinkuin korvapari per koira. Sekin vielä menee jakeluun, että Otto ehkä kuulee huonommin kun sen korvat kerta on lupassa. Tai ainakin että se mun ääneni sitten jotenkin välillä valikoituu. Mutta ei. Tänään oli kaksi korvatonta otusta liikkeellä, joilla korvat toimittivat vain koristeiden virkaa.

Päätettiin siis lähteä koko konkkaronkka metsään ulkoiluttamaan koiria. Ei takuulla tullut ketään vastaan kun meidät kuuli jo kaukaa. Tai ainakin minut kuuli. Tyypit vaan juoksentelee häntä putkellä sinnetänne ja pois näkyvistä ja mun kutsut kaikuu ihan kuuroille korville. Namia sai aina kun tuli luokse, mutta jopa Ruu huiteli menojaan ja viis veisasi mun kutsuista, huudoista, maanitteluista saati karjumisesta.

Vasta kun suurimmat höyryt oli juostu hankeen, mehevimmät haisut haisteltu ja omistaja epätoivon partaalla, alkoi homma sujua. Siis noin viimeiset 5 minuuttia lenkistä...

Ei kommentteja: