sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Anti-tavoitteita ja epäsuunnitelmallisuutta vuodelle 2017

Kaikilla on blogit ja facebookit niin täynnä suunnitelmia ja tavoitteita tulevalle vuodelle, että ajattelin tehdä omani. Joskin oma terveystilanne on sitäverta eläväinen, että on hankala asettaa mitään tavoitteita. Tärkeintä siis tietenkin on pysyä mahdollisimman hyvissä voimissa, ja että Hulda pysyisi terveenä ja Armas pärjäisi jalkansa kanssa hyvin eikä tulisi enempää terveyshuolia. Nämä on kuitenkin niitä asioita, joihin ei määräänsä enempää voi vaikuttaa.

Mutta ne mihin voi, eli treenaaminen. Ensin oli kovasti tokosuunnitelmia, mutta nyt kun olen jotenkuten pysynyt käymään agilityssä, niin on tokoilut jääneet oikeastaan kokonaan. Eikä se väärin ole. Ompahan tullut kuitenkin opetettua perushallintaa, vaikkei täydellistä seuraamista ehdittykään saada aikaiseksi. Eikä sillä että tokon osalta olisi kirves heitetty kokonaan kaivoon. Agility tuntuu kuitenkin olevan Huldalle se ykkösjuttu, niinkuin se on mullekin. Haluan siis pitää pääpainon sillä lajilla joka on kaikilla se suosikki - ainakin taas niin kauan kun siihen pystyn. Jos tulee omassa terveydessä jotain takapakkia, niin tokoillaan sitten taas enemmän.

Mitään tavoitteita en halua tälle vuodelle asettaa. Tai toki yksi tavoite on aina hyvä pitää mielessä: Pidetään hauskaa! Oli laji sitten mikä hyvänsä mitä pystytään tekemään, niin tehdään treeneistä hauskoja, ei viilata pilkkua tarpeettoman paljoa ja ennenkaikkea nautitaan tekemisestä. :)

Agilityä kuitenkin tehdään sillä ajatuksella, että jos joskus startataan kisoissa (vaikken sitten ikinä pystyisi juoksemaan niin kovin, että päästäisiin ihanneaikoihin, mutta että Hulda osaa hyvin kaikki esteet ja kokoelman erilaisia ohjauskäppyröitä). Yksi mölliputkiralli on jo plakkarissa ja tuommoisia helppoja kisatilanteen harjoituksia tullaan mahdollisuuksien mukaan tekemään lisääkin.

Vähän sama homma tokon kanssa. En aseta mitään aikaa sille, koska (mölli)kisoissa pitäisi startata. Startataan jos startataan. Mutta silloin kun treenataan, niin asioita opetetaan ja tehdään sillä ajatuksella, että valmis liike kelpaisi vähintäänkin tokon alokasluokkaan. Ja jos nyt just ei huvita tokoilla vaan touhuta agilityn parissa, niin en koe siitä huonoa omatuntoa.

Ja Armas... Voi Armas! Tänään se taas oli lenkin jälkeen ontuva, vaikka aamupäivä oli mennyt hyvin. Kipulääke ja jalan kylmäys onneksi auttoivat todella hyvin. Suolistovaivat onneksi on jo kokonaan helpottaneet, ja Tylosiinikuuria on vielä jäljelläkin. Kipulääkkeet onneksi auttaa hyvin, mutta tottakai sitä toivoisi että pärjättäisi kivuttomana sillä suht minimiannoksella. Aika paljon se on viimeaikoina ollut pihassa irti jopa Huldan kanssa (vahdittuna), siis aiempaan verrattuna paljon, ja jalka on melko hyvin kestänyt. Ainakin Armas on ollut hirmu hyväntuulinen ja kovin innoissaan esim. lenkille pääsystä, ja siitä kun saa ulkona painia Huldan kanssa. :)

2 kommenttia:

Kati Pohjoisvirta kirjoitti...

Aksassa vaan opetat Huldan irtoamaan niin hyvin, ettei itse tarvitse ehtiä joka paikkaan :)

Ja etenkin Armakselle toivotaan mahdollisimman tervettä vuotta 2017!

Vonotus kirjoitti...

Työn alla on juurikin mahdollisimman paljon kaikkea sellaista, että esim. ohjauskuviot antavat anteeksi mun omaa hitautta. Ylipäätään kaikki takaa ohjaus on kovin paljon pois mun mukavuusalueelta, mutta nyt niitäkin on opeteltava. :)