Kaveri oli suunnitellut radan, jossa riitti käppyrää ja pähkäiltävää miten ne kannattaisi ohjata. Parissa kohdassa päädyttiin erilaisiin ohjauskuvioihin kaverin kanssa, mutta hienoahan siinä on se, ettei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Mikä sopii yhdelle koirakolle, ei olekaan se paras tapa toiselle. Kiinnostavaa on aina silti nähdä millaisiin ratkaisuihin muut päätyvät ja miten ne toimivat.
Tein rataa pätkissä. Aloitettiin pätkällä 1-7. Ensimmäinen yritelmä lähti jotenkin huonosti liikkelle ja mä olin taas törmäilemässä tolppiin välillä 4-5. Pieni itsensä kokoaminen ja keskittyminen, niin sitten lähti homma sujumaan! Esteille 2 ja 4 ohjasin jonkinnäköisen niiston. Olen niihin jokseenkin hurahtanut ja ne tuntuvat luontevilta, sekä Hulda toimii niillä aika kivasti. Sujuvuutta tulee varmasti lisää, kun varmuus kasvaa ja kumpikin opitaan. Ilahduttavaa oli myös huomata, että 5-6 välille takaaleikkaus onnistui hyvin luontevasti. Harjoitus on tuottanut tulosta, sillä viime aikoina ollaan niitä aika paljon treenattu.
Seuraava pätkä oli 8-14. Taas kympille takaakierto-niisto. Muuten tämä pätkä oli aika simppeli, ja pääsin Huldan kivasta rallatuksesta palkkaamaan. Mitä nyt tuli itse huudettua putkelle, että "Hyppää!", ja hypylle taisi jotain soperrusta putkesta... No, ei aina voi onnistua. Onneksi koira kuunteli mun kehon kieltä epämääräistä käskytystä enemmän. Edellisestä lyhyestä pätkästä oli sitten helppo jatkaa koko ralli loppuun asti. Mitä nyt kerran unohdin tyystin ottaa putken nro 14... Mutta ei se haitannut: Mä en ohajnnut sinne, ja koira ei ollut menossa sinne. :)
Paljon asiaa, mutta se sitten kuitenkin lopulta sujui niin kivasti, ettei siinä edes tolkuttoman kauaa mennyt aikaa. Huldalla pysyi hyvin vire päällä ja hihnassa se piti ottaa kentältä pois.
Seuraavaksi harjoiteltiin 2o2o kontaktia A:lle. Koska toistojen suuren määrän takia en halunnut ottaa joka kerta kokonaista A estettä, oli tarkoitus vaan kiepauttaa se A:n alastulolle. Huldan mielestä se oli hyvin hämmentävää, eikä hommasta tullut yhtään mitään. Sitten laitettiin matala pöytäeste aivan A:n alastulon viereen kiinni, jolloin pystyin pyytämään Huldan ensin pöydälle, ja siitä luontevasti A:n alastulolle. Tämä sujui paljon paremmin, ja pääsin palkkaamaan 2o2o asennosta.
Vaikka harjoitus sujui ihan kivasti toiseksi harjoituskerraksi ikinä (ensimmäinen harjoittelu kotona laatikon päällä), niin on siinä silti työsarkaa. Todennäköisesti autan Huldaa liikaa, mutten tajua miten muuten saan sen tekemään mitä haluan. Se ei tunnu tässä alkavan itse tarjoamaan yhtään mitään, kuten se saattaa muilla esteillä tehdä, joten en pääse itsenäisestä yrittämisestä ja kokeilusta poimimaan niitä oikeita hetkiä. Seuraamisen harjoittelussa on opeteltu peruttaamaan (sivulla) ja kääntymään peruuttaen, mutta joskus musta tuntuu ettei Huldalla ole silti hajuakaan siitä, että sillä on takajalat. :D
Lopuksi, kun esteet oli kerätty pois, treenailtiin vielä vähän näyttelytouhuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti