Asenne on rock!

Se tunne kun treenaat tokoa bortsu- ja belgikoirakon kanssa, eikä sun porokoira häviä oikeastaan ollenkaan vauhdissa tai asenteessa. Semmoset treenit meillä oli eilen, Hulda on kyllä viimeaikoina syttynyt ihan uudella tavalla tokoiluun!

Armas aloitti treenaamalla ensin ja päihitti kaikki ainakin pyllynvispauksessa. Ajoittain se malttoi keskittyä sivulletuloon, katsekontaktiin tai jopa pieneen pätkään seuraamista. Kaikki tuntuu olevan sille uutta ja jännää, mutta edetään pikkuhiljaa. Armaksen "treenien" ensisijainen tarkoitus on näyttää sille vähän muutakin maailmaa, ja että muussa maailmassa on kivaa, eikä aina autolla matkusteta eläinlääkäriin. Samalla saa muutaman aivosolun nyrjäytettyä ja porokoiralle hyvän mielen
.

Armas tänään ekaa kertaa omassa pihassa irti.
Keskittyi tosin lähinnä namien kerjäämiseen
ja temppujen tekemiseen.

Hulda aloitti vuoronsa aina niin ihanalla merkin kierrolla ja vauhtia ainakin piisasi. Lähetin sen kiertoon, ja palkkasin heittämällä lelun taakseni. Saatiin sopivasti tekemismoodi päälle ja kokeiltiin noutoa, jonka kanssa takellellaan. Olen nyt päätynyt ohjatun noudon kevyeen kapulaan, kun se tuntuu olevan mieluisin. Samalla sitä on vaikea kantaa väärästä kohdasta, kuten tavallista kapulaa voi roikottaa vaikka toisesta päästä.

Pidin Huldaa pannasta ja heitin kapulaa. Heti kun kapula pysähtyi irrotin Huldasta ja hihkaisin "Hae!". Se haki kapulan tosi reippaasti, ja vapautin sen kun se oli tulossa hyvää kyytiä mua kohti kapula suussa, ja heitin palkan taakseni. Muutama kerta tehtiin ja yritin vapauttaa sen aina vähän eri kohdassa, jotta Hulda ei ennakoisi milloin kapulan saa sylkäistä. Sitten tehtiin muutama nopea nosto. Heitin kapulan ihan viereeni ja vapautin "Vapaa!" -käskyllä heti kun se oli innokkaasti napannut kapulan maasta.

Tähän asti kaikki ok. Sitten yritettiin pelkkää pitoa. Hulda epämääräisesti mälväisee kapulaa suussaan, mutta ei pidä siitä missään vaiheessa kunnolla kiinni. Tätä on yritetty tehdä, eikä edetä yhtään. Tämä on siis toistaiseksi laitettava jäihin ja keksittävä jotain muuta. Hulda jopa pari kertaa lähti tarjoamaan merkin kiertoa kesken kaiken, koska se olis paljon kivempaa. Ajattelin ottaa vielä loppuun pari heittoa, jotta kapulaan saadaan lopuksi hyvä fiilis. Ensimmäisellä heitolla haki, mutta sylki ennen aikojaan kapulan suustaan. Oli pahoittanut mielensä pitoharjoituksesta. Toinen meni kelvollisesti ja kolmas yritys sitten jo taas tosi hyvin, joten kapula jätettiin sillä kertaa siihen.

Sitten saatiin toinen koirakko samaan aikaan kentälle treenaamaan. (Kenttä muuten oli sellainen, jolla ei ole ennen käyty. Ei tuntunut olevan vaikutusta keskittymiseen!). Tehtiin pätkiä seuraamista, sekä askeleen-kahden seuraamista, josta pysähtyessä perusasentoon istumaan. Tätä ei ole juurikaan tehty, joten ihan namilla ohjaamalla lähdettiin liikkeelle. Loppuun otettiin vielä maahanmenoja niin edessä kuin sivullakin. Sivulla kellahti taas helposti lonkalleen. Vasta nyt muistin tätä kirjoittaessa, että teki sitä aiemminkin jos perusasento oli liian edessä... Tähän siis kiinnitettävä huomiota!

Kaikkinensa treeneissä oli tosi hyvä fiilis ja Huldalla (kapulan pitämistä lukuunottamatta) super hyvä asenne. Mm. merkin kierrossa ja kapulan noutamisessa oli tosi hyvä vauhti! Lelupalkkaus, kun se vihdoin aidosti kelpaa Huldalle palkaksi, on tuonut kyllä hurjasti draivia noihin vauhtiliikkeisiin. Mitä noutoon tulee, niin treenikaveri tuumasi hyvin: "Pitää muistaa, että se on ihan kakara vielä.". Niinhän se on. Ja kun oikein ajattelee, niin me ollaan treenattu tokoa vasta... Mitä? Kaikki hurjat ja huimat kolme kuukautta! Malttia ja harjoittelua, niin hyvä siitä tulee! :)

Wroooom!

Porokoira ja puudeli synkassa :)

Pikakelauksella ajan tasalle

Armas

Armaksen luustolausunto tuli kennelliitosta nopeasti. Oikea kyynärä on odotetusti kolmonen, syynä varislisäkkeen irtautuminen. Sen takiahan kinttu alunperin leikattiin. Koska luusto muuten on täysin priimaa, tulee väkisinkin mieleen oliko sillä pentuajan tapaturmalla kuitenkin osuutta asiaan ja missä määrin. Siitä isosta tällistä, jossa mm. lapaan tuli paha lihasrevähdys, kaikki alkoi... Sillain sitä on turha miettiä, kun ei se Armaksen tilannetta miksikään muuta. Nyt vaan toivotaan että näillä eväillä pärjätään.

Huldalla ehti olla ja mennä pissatulehdus, joka jäi kokonaan raportoimatta Armaksen tilannetta ihmetellessä. Nyt prinsessa kuitenkin on jo tervehtynyt ja virtaa on vähintäänkin riittävästi. Tokotreenien ja metsälenkin jälkeen se edelleen kuskaa leluja ja kysyy silmät loistaen, että mitä sitten tehtäisiin? Parit pienet tokotreenit on kotipihassa tehty ihan hienolla menestyksellä. Huomenna olisi tarkoitus taas porukalla treenailla.

Tarhailua - Lähti vähän rukkasesta

Armas kävi viime perjantaina osteopaatilla, joka tuumasi että sängystä on pudottu kunon rytinällä. Lantio vinossa ja tälli repinyt selkää ja lapaa myöden. Armas hoidettiin, ja takapakista huolimatta osteopaatin mielestä tilanne on kokonaisuudessaan parantunut. Nyt vaan palaillaan taas takaisin liikuntaan asteittain ja otetaan (tai ollaan jo otettu) kävelyt mukaan päiväohjelmaan. Gabapentiinin kanssa on sujunut myös ihan kivasti. Alun väsymyskin alkaa olla enää muisto vain. Katsotaan nyt hetki pärjätäänkö tällä 2 x 150mg annoksella vai nostetaanko sitä jossain vaiheessa.

Pitkään olen kypsytellyt ajatusta raakaruokinnasta, ja nyt päätin siihen ryhtyä. Tai siis laittaa koirat siihen ryhtymään. Onhan mulla aiemminkin otukset ruokailleet raakaa, joten mikään uusi asia tää ei ole. Todennäköisesti pidän nappulan mukana ihan pienissä määrissä, helpottaa sitten esim. kyläilyä kun ainakin osa ruuasta voi olla nappulaa. Nyt on pari päivää ostettu lähikaupasta koirien jauhelihaa ja silakoita, torstaina tulee kennelrehulta 15 kiloa lihaa.

Armaksen läpivalaisu

Armaksen hännänalusen verille nuoleskelu ja kaameat kaasuvaivat loppuivat Tylosiinilla. Kuitenkin sängystä tippumisen jälkeen nuoleskelu levisi huomattavasti laajemmalle alueelle takapuolessa, takajalkoja kirputeltiin hurjan paljon, takapäätä säikyttiin jonkun verran ja vähän vaisumpikin Armas oli. Päätettiin siis jatkaa tutkimuksia, kun joku selvästi oli vialla vaikka suolistotulehds saatiinkin helposti kuriin.

Eläinlääkäri löysikin kipeät kohdat lihaksistosta selästä ja varsinkin oikean takajalan sisäreiden lihakset olivat todella kipeät. Koska oireilu muuttui putoamisen jälkeen, on oletettavaa että se on satuttanut itsensä siinä rytäkässä. Mihin lie spagaattiin venyttänyt jalkansa pudotessaan. Joskin on mahdollista sekin, että etujalan keventäminen aiheuttaa rasitusta ja kipua takaosaan, ja se varmastikaan ei yhtään auta tilannetta.

Olin jo päättänyt että nyt vaiva selvitetään kerralla ja kunnolla ja otetaan lonkista ja kyynäristä samalla viralliset kuvat. Selkä kuvattiin epävirallisesti, koska sieltä kuitenkin löytyi kipukohta, ja takapään epämääräisen kipuilun takia kuvattiin lonkat. Joskin selän ja takajalan lihasvammat selittävät ne kipuilut - varsinkin kun muuta ei löytynyt. Leikattu kyynärä kuvattiin kahdesta suunnasta ja kyynärkuvat lähetettiin myös Talviolle arvioitavaksi. Vastauskin tuli jo, että ei näe kyynärässä mitään uutta vauriota.

Lonkat.
Vähintäänkin senverran terveet,
että näillä on hyvä porskuttaa!

Oikea kyynärä

Vasen kyynärä

Leikatun jalan katkaistu kyynärluu näyttää edelleen aika karulta. Nivel on siistin näköinen, joten tulee mieleen tuleeko esim. tuollaisen putoamisen jälkeen kipu kuitenkin katkotusta luusta eikä nivelestä? Onneksi ennen tippumista toipuminen oli jo hyvällä mallilla, eikä nytkään löytynyt luustosta mitään vikaa (leikattu jalka toki on mitä on). Toivotaan siis, että kunhan lihasvammat paranevat, niin Armas on taas kuin uusi. Eläinlääkäri suositteli osteopaatilla käyntiä, ja meillä onkin sopivasti seuraava aika perjantaina.

Armas saa nyt kipulääkkeeksi Tramalia. Lisäksi aloitetaan Gabapentin annoksella 150 mg x 2. Annoksen voi nostaa pikkuhiljaa 300 mg x 2. Gabapentiniähän Armakselle kerran kokeiltiin, aika pian ensimmäisen leikkauksen jälkeen, mutta en kokenut siitä olevan silloin apua. Kipu saattoi olla sen sorttista vielä siinä vaiheessa, että se ei ollut oikea lääke siihen kipuun. Kokeillaan nyt uudestaan, kun enää ei ole leikkauksen takia sellaista akuuttia kipua. Kyllä sen sitten näkee miten auttaa, ja aina sen voi pois jättää jos ei ole hyötyä.

Nyt sitten vaan odotellaan lonkista ja kyynäristä kennelliiton arviota.

Kaularanka

Rintaranka

Lanneranka

Kahden koiran tokotreenit

Tai siis neljän koiran, mutta kaksi niistä oli mun. Armaksella alkaa olla siinämäärin virtaa, että päätin sen pääsevän mukaan tokotreeneihin. Kun olin ottamassa Armasta ulos, niin Hulda karkasi autosta. Ei ollenkaan Huldan tapaista. Eikä se minnekään sen enempää lähtenyt. Tuumasi vaan, että eikö tää ollutkaan Huldan oma harrastus?

Armas meni kuten kuvitella saattaa. Sitä ihmetytti ihan kaikki. Niinkuin olisi pennun kanssa mennyt ensikertaa pentukurssille. On Armas ihan pienenä pentukurssin toki käynyt, mutta se oli kauan aikaa ennen jalkaleikkauksia. "Kyllä se kotona osaa!" sopii tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Ei voinut keskittyä seuraamiseen, eikä osannut alkuunkaan edes alkeelliisintakaan katsekontaktiharjoitusta. Kotona osataan tarjota katsekontaktia joka asiaan, niin nyt vimmalla kaivettiin namia kädestä kuin ei olisi ikinä mitään harjoiteltu.

"Seuraa! Eiku..."

"Katso! Eiku..."

"Sivu!"

"Seuraa!"
Sujuu se sittenkin vähän!

Ehdottomasti, jos Armas vaan pysyy kinttunsa kanssa jonkinlaisessa kunnossa, nää pienet treenihetket vierailla mailla tekis enemmän kuin hyvää! Vähän kuin aloittaisi (melkein) kaksivuotiaan häiriönsietoharjoitukset alusta. Ja oli se sitten ihan tohkeissaan kuitenkin, kun vähän pääsi mukaan jonnekin puuhastelemaan.

P.s. Tänään mentiin jo 1,5 km lenkki flexissä. Jalka voi edelleen hyvin!

Laitoin Armasta takaisin autoon, niin taas Hulda karkasi. "Eikö tää nyt perkele ole mun harrastus?", kiroili pikkuprinsessa. Prinsessa palautettiin autoon ja treenivuoro oli viimeisenä.

Mutta OMG kun se vihdoin pääsi hommiin! Se ei ole ikinämilloinkaan ollut niin täpinöissään.
-Se seurasi innokkaasti
-Se jopa haki heitettyä noutokapulaa (vapautin kun oli kapula suussa matkalla mun luokse)
-Se karkasi hypylle noin viidesti ennenkuin malttoi odottaa ensimmäistäkään sivulletulokäskyä (joku sanois että tää on huono, mutta mun mielestä Huldan mielentila oli niin oikea!)
-Teki merkin kiertoa niin että sora lensi ja
-Vielä kerran seurasi tosi innokkaasti! Sain jopa nostettua namia muutaman sentin irti kuonosta.

Lisäksi Hulda varsinkin merkin kierrossa oikein odotti lelua palkaksi tehdystä työstä. Ja hyvä minä! Maltoin lopettaa ajoissa, kun Hulda oli vielä intoa piukassa!

"Seuraa!"

Hyppy

"Kierrä!"

Se kantaa kapulaaaa!

Hupsista...

Kaunis, ja vielä taitavakin!

Huldalla oli melkoinen harrastusviikonloppu. Lauantaina pyörähdettiin näyttelykehässä ja sunnuntaina paimennettiin lampaita. Kummassakin teiniprinsessa ylitti odotukset reippaasti.

Tuulos rn

Lauantain koiranäyttely oli järjestetty parkkihallissa, jossa alusta oli ikävän liukas. Hulda ravasi pari kierrosta ihan hyvin, kunnes se huomasi tassujensa lipsuvan liukkaalla pohjalla. Hulda yritti ottaa tukea nojaamalla pantaan, mutta se sai aikaan entistä enemmän lipsumista. Paras narttu -kehässä pudottiin sija jokaisen juostun kierroksen jälkeen. Tuomari harmitteli, että kun on niiiin kaunis koira, mutta harmi että se tänään liikkuu huonosti. Ihan viimeisiksi ei siltikään jääty, mutta serti meni tälläkin kertaa täpärästi sivu suun. Onneksi liikkuminen oli normaalia ne pari kierrosta yksilöarvostelun aikana.

JUN ERI 1, SA, PN 3, VARASERT

Tuomari: Mari Lackman

"10 kk. Erinomainen tyyppi, mittasuhteiltaan oikea. Oikeapiirteinen, vielä kevyt pää. Rauhallinen ilme. Erinomainen ylä- ja alalinja. Hieman pysty olkavarsi, hyvät kulmaukset takana. Hyvä häntä ja karvanlaatu. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Etuaskel saa vielä tiivistyä."

Lammaspaimennus

Sunnuntaina sitten suunnattiin heti aamutuimaan Someron Woollandiaan lammaspaimennukseen. Armas pääsi mukaan turistikoiraksi, ja kyllä sillä sitten olikin ihanaa! Se keräsi ison kasan rapsutuksia ja teki tuttavuutta jokaisen mahdollisen koiran kanssa. Hyvin tuli juttuun myös puoliveljensä kanssa, samaten kuin äitinsä kanssa. Jalka tuntuu sängystä tippumien jälken parantuvan päivä päivältä.

Armas liehittelemässä Unnaa

Huldan kanssa mentiin lammasaitaan liinassa, kuten sinne jokainen vasta-alkaja menee. Liinasta oli kuitenkin pian luovuttava, sillä Huldalla oli niin vahva kiertämistaipumus, etten pysynyt yhtään perässä, vaan Hulda niputti ja mut ja lampaat liinalla sieväksi paketiksi alta aikayksikön. Liinasta siis luovuttiin. Hulda oli aivan mahtava! Ei pienintäkään aikomusta jahdata lampaita, vaikka välillä melko vauhdikkaastikin lähti niitä kiertämään.

Toiselle kierrokselle lähdettiinkin sitten heti ilman liinaa. Nopeasti päästiin jutun juoneen kiinni. Harjoiteltiin kuljettamista, pysäytyksiä, lampaille lähettämistä ja kiertämistä. Ei hullummin ensikertalaiselta kymmenkuiselta! Kehuja tuli niin kouluttajalta kuin yleisöltäkin. Mahtava Hulda!

Kuljettamista

Lampaille lähetys

Kiertää...

...kiertää!

Kuljettamista

Kuljettamista

Itku pitkästä ilosta

Armaksella on ollut ihmeellistä oireilua pyllynsä kanssa. Se oli nuollut hännän alusensa tosi ärtyneeksi, mutta sen sain hoidettua kotona kun oli jäänyt jostakin aiemmasta ihotulehduksesta Isadermiä lääkevarastoihin. Vaikka iho oli muutaman päivän hoidon jälkeen taas ehjä, niin silti Armas sitä halusi nuoleskella.

Lisäksi Armas oli alkanut piereskellä ihan huomattavan paljon. Ja aivan kamalan hajuisia kaasuja päästeleekin. Jos joku osui vahingossa sen takapäähän, häntään, tms. niin siitäkin se saattoi säikähtää. Yhtenä yönä sitten oli tapahtunut kummia, kun Armakselta oli valunut tai jotenkin pullahtanut kakkaa pedilleen. Se oli sitten siinä unissaan toki sotkenut kaikki takaliston karvat. Vatsa sillä ei kuitenkaan ole ollut löysällä, joten aika omituista.

Eläinlääkärissä, turvallisesti tuolin alla piilossa.

Näiden oireiden kanssa lähdimme eilen eläinlääkäriin ihmettelemään. Takapään säikkyminen kertoisi kivusta, ja runsas kaasunmuodostus suolistoperäisestä ongelmasta. Pissanäyte tutkittiin kaiken varalta - muistan senkin erään kerran kun Armas vääntyili holtittomasti ja pyöri vasemmalle kuin minkäkin neurologisen vaivan riivaamana. Ja syyksi paljastui pissatulehdus. Nykyään tulee pissa tutkitutettua kaikissa omituisissa vaivoissa. Tällä kertaa siitä ei kuitenkaan löytynyt mitään jännittävää ja hyvä tietenkin niin. Anaalirauhaset katsottiin myös. Olin ne viikkoa aiemmin tarkistanut hännänalusoireilun alettua, mutta halusin että lääkäri katsoo ne myös vielä kaiken varalta. Silläkin osastolla kaikki normaalia.

Päädyimme siis runsaan kaasunmuodostuksen, yöllisen kakkasekoilun ja lievän ajoittaisen kipuoireilun perusteella siihen, että yritetään hoitaa suolistovaivaa. Onhan Armakselle mennyt viimeisen vuoden aikana aika määrä kaikenlaisia lääkkeitä, että voi siinä suolisto olla tykännyt kyttyrää. Tietysti aiheuttaja voi olla jokin muukin. Ruokinta on kuitenkin pysynyt pitkään samana: Brit Care -nappulaa ja pari-kolme kertaa viikossa kanaa, sika-nautaa tai kalaa sekaan.

Kokellaan nyt Tylosinia (Tylosin 240 mg, 1 tbl 2 krt päivässä, 10 päivän kuuri) ja Royal Caninin Sensistivity Controlia ruuaksi. Näillä eväillä vaivan pitäisi selvästi helpottaa noin viikon sisään. Jos oireilu jatkuu, niin sitten ensiviikon alussa suunnitellaan lisätutkimuksia.

Lisäksi Armas tippui edellisyönä sängystä, ja nyt se sitten vähän enemmän ontuu leikattua jalkaansa. Että johan tässä menikin jo ihan liian hyvin.

Jotain mukavaakin sentään. Tuossa viime viikonloppuna päästiin aloittamaan Armaksen kuntoutuksen uimahallikausi koirakylpylässä. Saa nyt nähdä miten pitkään tuo jalka ottaa aikaa toipua tuosta sängystä putoamisesta, mutta heti kun mahdollista, pitää ehdottomasti päästä uudestaan! Armas löysi uimisen riemun, ja neliveto päällä piti äkkiä päästä rampista altaaseen. Uitiin nyt ekalla kerralla pelkkiä suoria pätkiä rampilta rampille ja sitten aina kävellen kierrettiin allas.Tuntui ihan sopivissa määrin olevan uimista ja kävelyä.

Hulda tietenkin pahoitti mielensä mokomasta touhusta, kun uittaja hänet altaaseen vei vastusteluista huolimatta. Pari kierrosta Hulda meni uittajan kanssa, jonka jälkeen Huldan sai kokolailla vapaaehtoisesti Armaksen perässä altaaseen. :)

Hulda 10 kk

Ilonaiheita

Nyt riittää kerrottavaa! Jäi itseasiassa varmaan tekemättä koko päivitys Armaksen viimekertaisesta osteopaattikäynnistä, joten tässä seuraavaksi luvassa Armaksen erinomaisia kuulumisia, sekä vähän ylivaaleanpunaista hehkutusta Huldan tokotreeneistä.

Armas

Viikko sitten siis saatiin osteopaatille peruutusaika, koska Armas oli ollut aika kipeä. Ja vaikka toki kipulääke auttoi siinä määrin, ettei se nyt juurikaan joutunut kivuissaan olemaan, niin liikkuminen ei ollut mitään silmää hivelevää katsottavaa ja kipulääkettäkin meni ihan kunnon ylläpitoannos.

Kaiperla oli kuitenkin sitä mieltä, ettei tässä hätä ole tämän näköinen ja tämä aaltoilu kuuluu tähän toipumisvaiheeseen. Ja sitä samaahan se eläinlääkärikin leikkauskontrollin yhteydessä sanoi, mutta ainahan sitä huolestuu kun takapakkeja tulee. Varsinkin kun tässä alkaa olla käsillä Armaksen viimeinen mahdollisuus. Jos se ei tällä hoidolla kuntoudu, niin uusiin leikkauksiin ei tuon jalan osalta enää lähdetä.

Hoidosta seuraavana päivänä Armas oli hyvin väsynyt (kuten aina hoidon jälkeen) ja aika lailla yhtä kipeä kuin ennen hoitoakin. Mutta sitten joku oli yön aikana heilauttanut taikasauvaa ja Armas heräsi uuteen päivään vielä entistäkin hyväntuulisempana kuin aiemmin -  sikäli mikäli sellainen on tuon ilopillerin kohdalla edes mahdollista - ja ennen kaikkea kivuttomana! Niinkuin oikeasti. Hölmistyneenä jätin kipulääkkeen antamatta ja seurasin päivän kivuttomana touhuavaa koiraa. (Huom! Siis toki minimaalisella liikunnalla ja visusti hihnassa edelleen). 

Tuli seuraava päivä. Ja kolmas. Ja neljäs. Lisättiin jo pienissä erissä hihnakävelyn määrääkin, eikä vieläkään tarvittu kipulääkettä. Tänään aamulla Armas oli jonkun verran könkkä, joten hätäpäissäni annoin sille puolikkaan annoksen (25mg) Tramalia. Tuntia myöhemmin se retuutti eteisessä mun lenkkaria, kun ei malttanut odottaa pääsyä aamun hieman pidemmälle kävelylle. Saattoi aamun könkötys olla vain pitkän yön jälkeistä kankeuttakin, sillä nukuttiin ihan ennätyspitkät 12 tunnin yöunet. Tuo Tramalihan kuitenkin on lyhytvaikutteista, eikä siltikään loppupäivänä ole tarvittu sen enempää kipulääkettä.

Tiedän, että takapakkeja vielä tulee. Todennäköisesti viimeistään siinä kohdassa kun rasitusta lähedetään lisäämään entisestään. Nyt ollaan menty 2 x päivässä sellainen 500-700 metriä ja pienemmät pissatuksen siihen sitten päälle. Mutta nyt nautitaan tästä niin kauan kuin sitä kestää!

Hulda

Tänään treenattiin pääosin yksitellen, mutta yksi koirakko oli kentän laidalla, ja hyvä niin jotta saadaan vähän häiriötreeniä. Ihminen oli Huldalle tuttu, mutta koira uusi. Ennen treenejä kävin kaupasta ostamassa sellaisen vähän tennispalloa pienemmän karvaisen hiiren, jossa on vetonaru jota vetämällä hiiri tärisee sen aikaa kun naru kelautuu takaisin sisälle. Narusta on hyvä tempaista niinkuin käsikranaatista konsanaan ja tämä lelu kelpaa myös heitettynä! Noin muuten tänään kelpasi treeneissä myös narupallokin! Kyllä tää tästä! :)

Aluksi otin Huldan kanssa ruutua, jossa edelleen namipalkka vietiin alustalle, mutta lisäksi pääsin palkkaamaan siitä, kun Hulda kääntyy mua kohti. Siinä kohdassa otin "käsikranaattihiiren" taskusta ja vapautin Huldan samalla kun tempaisin lelun ruudun taakse. Kerran toki onnistuin hiirellä heittämään Huldaa (josta hyvästä se mulkaisi mua närkästyneenä) ja muutenkaan kovin kaukaa tämä ei onnisu, koska hiiri on melko kevyt eikä lennä kovin pitkälle.

Jatkettiin ihan perussettiä merkin kiertoa, hyppyä ja leikkimistä. Treenien ehdoton kohokohta oli kuitenkin viimeiseksi tehty seuraaminen. Edelleen imutan Huldaa mukanani niin, että nami on juuri muutaman sentin Huldan tavoittamattomissa. Tehtiin pätkiä suoraan, sekä käännöksiä (siis jopa lähes 360 astetta paikallaan) vasemmalle. Koko setti seuruuta tuntui tosi hyvälle, mutta treenikaverin mielestä myös näytti siltä. Hulda oli sopivassa vireessä ja sillä oli sellaista itsevarmuutta mitä en vielä kertaakaan ole tässä liikkeessä sillä nähnyt. Se kulki innokkaasti häntä pystyssä ja heiluen.

Luulen että tuo itsevarmuus oli tänään avain onneen. Ei se siis milloinkaan mikään arkajalka tokikaan ole ollut, mutta tämä oli sitä laatua itsevarmuutta suorittamisessa, kun koira itse tietää mitä se on tekemässä, eikä vain ja ainoastaan luota siihen namin perässä kulkemiseen ja ihmisen apuun. Ja jos itse olin enemmän kuin tyytyväinen koiraani, niin tuntui olevan Huldakin varsin tyytyväinen itse itseensä! :)