Talvitreenit

Miten sitä onkaan tottunut sellaiseen luksukseen koiraharrastuksessa, kuin lämpimät treenihallit? Ei siitä oli kuin 10 vuotta, kun treenattiin ympäri vuoden ulkona, kun ei mitään muutakaan paikkaa ollut. Tänään oli kuitenkin mukavan leppoisa keli treenata ulkona muutamassa pakkasasteessa ja hyvin vähäisessä lumisateessa. Pohjakin oli kohtuullinen. Kyllähän sitä muuten treenaisi enemmänkin ulkona, mutta tokon liikkeistä kärsii kaikki mihin tarvitaan vauhtia ja näyttävyyttä, kun koira alkaa varomaan liukastumista. Tai sitten on anturat halki kun sopivasti kaahaa lelun perään ja jokin terävä jääkökkö osuu tielle lumen alta.

Hulda on vaikuttanut jo paremmalta juoksunsa kanssa, ja ajattelinkin kokeilla tänään jättää kipulääkkeen pois. Otin Huldan mukaan vähän sellaisella varauksella, että katsotaan miltä se vaikuttaa. Jos se on juoksujen (tai myöhemmin valeraskauden) takia haluton treenaamaan, niin saa sitten olla treenaamatta.

Regina ei "imutu"

Aloitin ensin Reginan kanssa ihan vain siitä, että kun se kentällä vilkaisi minuun, se sai innostavia kehuja ja namia. Sen jälkeen kokeillen erinäisiä juttuja, kuten "kaukoimutusta". Reginahan ei oikein imutu. Se toteaa hamutessaan namia, jota ei kuitenkaan hetikohta saa, että pidä tunkkisi. Sehän on ollut alusta asti hyvin helppo opettaa siihen, ettei esim. Huldan ruokakupille ole asiaa. Regina totesi kai heti kolmantena päivänä, että joo, se on ison koiran kuppi. Kaukoimutus siis toimii siten, että namia pidetään noin 10cm päässä koiran kuonosta, ja sillä tavalla ainakin Regina seuraa namikättä. Kotona sisällä se on jopa tullut melko tarkasti ja aika tiiviistikin oikealla seuraamispaikalla, mutta ulkona vieraalla kentällä tämä ei onnistunut ihan niin pilkun tarkasti. 

Toisaalta olen ajatellut, että sama se mitä tässä kokeilee ja värkkää, kun mitään käskyä ei vielä mihinkään ole. Jos tästä ei tule riittävän hyvää menoa seuraamiseen, niin tästä voi tulla sitten lenkillä sellainen mukana -käsky jolla kuljetaan vierellä. Silloin seuraamisen voi vielä opettaa jollakin paremmalla tavalla. Regina on melko itsenäinen tyyppi, ja tässä on taas tutustumista ja ihmettelemistä, että mitkä jutut sille toimii ja mitkä ei. Mulla ei nimittäin ole ikinä ollut pentua joka ei automaattisesti kulje imuttamalla namin perässä.

Huldan kotiläksyt

Hulda aloitti tekemällä agilitykurssin kotiläksyä, eli korkeassa vireessä paikalla pysymistä. Treenikaveri innosti ja hihkui nakkien kanssa ja mä kiepautin Huldan itseni ympäri ja kun kuono oli taas kohti etupalkkaa, ja jarruttamalla etutassut pysyivät paikallaan sen sekunnin, niin vapautin Huldan namipurkille. Olin laittanut pantaan puolen metrin hihnanpätkän, sillä Hulda joskus ahdistuu jos joku roikkuu sen pannassa. Ei se välttämättä minusta niin ahdistu, mutta päätin ottaa varman päälle ja ei tarvitse itsekään niin paljon kumarrella kun on narunpätkä mistä pitää kiinni. Hulda oli tässä hyvin taitava, eikä tehnyt ensimmäistäkään virhettä, että olisi joutunut "sakkokierrokselle" mun ympäri. Hulda on nin kuuliainen, että jos kerran joku pitää yhtään kiinni, niin sitten odotetaan. Nämä on näitä Huldan omia sääntöjä, kuten sekin ettei se halua tervehtiä hihnassa muita koiria. Ainakaan liian innokkaita.

Katsekontakti

Reginan toisella kierroksella tein katsekontaktia parilla eri tavalla. Ensin olin Reginan kanssa naamatusten, ja sitten vaikeutettiin harjoitukseen, jota on tehty kotonakin. Siinä Ohjaan Reginan ensin mun sivulle istumaan ja laitan namikäden Reginan pään vasemmalle puolelle. Heti kun Regina lakkaa hamuamasta kättä ja katsoo minuun se saa palkkansa. Melko hyvin Regina teki hommia ulkona vieraalla kentälläkin, mutta ei se vielä tietenkään niin 110% pysty keskittymään kun olisi kaikkea kivaa tutkittavaakin. Olen kuitenkin tyytyväinen sen tekemisiin. Video on edellispäivän keittiötokoilusta.

Seuraamista ja maahanmenoa

Huldalla oli niin hyvä pössis, että ajattelin kokeilla sen kanssa vähän tokojuttujakin taas pitkän tauon jälkeen. Tehtiin sivulletuloja, lyhyen matkan luoksetuloja uudella sivulletulotyylillä, sekä vähän kaukokäskyjä. Kaikista parasta oli kuitenkin hyvin lyhyet seuraamispätkät, ja nyt pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan pari kuukautta takaperin saamiani ohjeita Riitta Jantunen-Korrin koulutuksesta. Koska se maahanmeno on Huldan mielestä niin ihanaa, niin nyt kun se ei kertaakaan seuratessa ennakoinut maahanmenoa, teinkin liikkeestä maahanmenon. Hulda teki hienosti! Kerrassaan upeasti! Poistuin koiran luota muutaman metrin, kiersin sen oikealta puolelta koiran taakse, ja takaisin koiran sivulle ja vauhdista nappasin sen mukaani seuraamiskäskyllä. Hulda näytti varsin hämmästyneeltä, että voiko näinkin tehdä, mutta nousi ja seurasi hienosti. Siitä se saikin sitten superpalkan nameina, kehuina, rapsutuksina ja yleisenä hihkumisena.