sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Enimmäkseen Reginan treenikuulumisia

Vähiin on jäänyt blogin päivitys Huldan treenitauon aikana. Rokotusreaktiosta Hulda on toipunut ennalleen, mutta juoksut ovat olleet taas jokseenkin kivuliaat ja siksi ollaan taas tauolla. Kipulääke auttaa pahimpaan, ja ollaan turvauduttu myös lämpötyynyn rentouttavaan vaikutukseen. Jos on pakko olla menkkakipuinen koira, niin kannattaa olla endometrioosipotilaan koira. Kaikki keinot siis käyttöön!

Regina sen sijaan on treenaillut pieniä temppuja. Se osaa mm. sisälle tullessa istua eteisessä ja samalla nostaa etuassut mun jalkaa vasten. Aluksi se teki sen vahingossa, mutta mä olen jalostanut sen näitä luontaisia toimintoja tempuiksi. Lisäksi Regina pyörii jo aika pätevästi pöydän jalkaa ympäri molempiin suuntiin. Tänään käytiin hallilla ja aloitettiin ihan vaan leikkimisellä. Kokeiltiin pyörimistä myös tolpan (pituusesteen kulmatolppa) ympärillä, putken tarjoamista ja apparin avulla ensin 1, sitten 2 ja lopulta 3 esteen yli kirmaamista etupalkalle. Koska hallilla ei ole pumppereita, oli rimat matalimmassa mahdollisessa, eli 10 cm korkeudessa.

Tokojuttuja ei hirveästi ole tehty. Regina tuntuu nauttivan paljon enemmän agilitytempuista, joten olen ajatellut että treeniriemun ja -vireen oppiminen sitten niiden mieluisimpien juttujen parissa on ihan hyvä homma. Varsinkin kun ensisijaisesti haaveilen siitä agilitykoiraa. Huldastakin on kuoriutunut ihanan innokas tokokoira, vaikka sen kanssa tokoilut aloitettiin vasta siinä 9kk hujakoilla.


Viime aikoina on kaverin kanssa puhuttu erityisen paljon siitä, että miten tärkeää on soveltaa oppimansa koiransa mukaan. Kaikki tavat eivät sovi yhtä hyvin kaikille - tietenkään. Joskus vain tuntuu, että osa kouluttajista on melko mustavalkoisia omien tapojensa ja tyyliensä kanssa. Olen myös ajatellut, että mun ei ole mikään pakko tahkota sivulletuloja ja seuraamista, jos me molemmat Reginan kanssa tällä hetkellä nautiaan enemmän pupsi-aksasta ja hupsuista tempuista. Kyllä se niilläkin oppii oppimisen jalon taidon ja treenaamisen mielekkyyden. Oikeita tokojuttuja voi ihan hyvin tehdä ohessa hyvin pikkuhiljaa, tai kokonaan sitten myöhemmin jos siltä tuntuu.

Ai niin, käytiinhän me Reginan kanssa viimeviikon torstaina myös Punkalaitumen Koiraharrastajien yhteiskävelyllä! Kolmen vartin hihnalenkki porukassa oli melko mielenkiintoinen kokemus. Yksin (ja Huldan kanssa) Reggie kulkee oikeinkin kauniisti, eikä yleensä edes vedä, mutta ai hyvän tähren se veti, huusi ja karjui, kun olis hetipaikalla pitänyt saada päästä muiden luokse. Koska tämä ei tuottanut mitään tulosta se alkoi loppulenkistä välillä itse tarjota katsekontaktia ja naru löysällä kävelyä. Tätä treeniä olisi tarjolla joka torstai, joten mun vointien salliessa osallistutaan kyllä mahdollisimman usein.


Ei kommentteja: