Maanantaina käytiin treenailemassa kevyesti tokoa. Olin ajatellut, että lauantain tokokokeen jälkeen saattaisi olla tarvetta virettä nostavalle treenille, jossa tulee paljon palkkaa. Ensimmäiseen kohtaan ei todellakaan ollut tarvetta, mutta paljon palkkaa tuli kyllä ihanan vinkupallon heittelyn merkeissä.
Ensimmäisellä kierroksella meillä oli häiriökoira kentän laidalla paikkamakuussa. Hulda oli ihan pähkinöinä, koska esim merkin kierto. Sillain lennosta se kiertää sitä vauhdilla jo vaikka 15 metristä, mutta sivulta lähetettynä en ole niin pitkää matkaa vielä kokeillut. Minkäänlaista loppuperusaentoa en ole liikkeeseen vielä yhdistänyt, enkä aio yhdistääkään ennenkuin saan uuden sivulle palaamisen opetettua.
Sitä uutta sivulletuloa harjoiteltiin nyt oikeastaan ekaa kertaa kunnolla. Hulda hengasi tuossa mun etuvasemmalla, ja siitä astuin pari askelta sanoen seuraamiskäskyn. Sillä hetkellä kun Hulda tavoitti mut ja oli oikeassa kohdassa, pysähdyin jolloin Hulda istuu perusasentoon. Tästä sitten lähdetään muuttamaan pikkuhiljaa Huldan sijaintia muhun nähden enemmän suoraan edestä tulevaksi, sekä aikanaan häivytetään omaa liikkumista niin, että Hulda osaa tulla sivulle vaikken liiku. Tällä hetkellä sitä liikkumista tässä harjoituksessa on se askel tai kaksi, riippuen vähän siitä missä kohdassa Hulda tarkalleen ottaen on kun aloitan liikkeen.
Toisella kierroksella tein oikeastaan enää vain pari vauhtiluoksetuloa palkaten lelulla nyt "uudelle puolelle" uutta sivulletuloa silmällä pitäen. Pari merkin kiertoa tehtiin vielä myös, koska se nyt vaan oli niin Huldalle mieluista. Sen jälkeen leikittiin hetki vielä vinkupallolla, ja sain kyllä olla äärimmäisen tyytyväinen Huldan asenteeseen ja tekemiseen.
Keskiviikon treenit (TOKO/AGI)
Tänään olin varannut hallivuoron, ja aamupäivällä ajeltiin siis Loimaalle. Aloitin seuraamistreenillä, ja käytin nyt sitä lelua palkkana, kun Hulda on viimeaikoina tykännyt siitä enemmän kuin ruuasta. Tehtiin "lentäviä lähtöjä" seuruuseen, eli ilman alkuperusasentoa. Tavoitteena oli saada ennenkaikkea hyvä vire seuruuseen, joten pistin Tsekkiläisen emoji -vinkupallon (joka saatiin tuliaisiksi agilityn MM-kisoista, ja on muuten ollut hurjan tykätty!) kainaloon ja pistelin menemään. Pari kertaa tein hyväksi havaittua juoksuun lähtöä nopeasti parin seuruuaskeleen jälkeen, mutta tehtiin myös ihan normivauhdilla ja harjoiteltiin myös käännöksiä. Tuota lelu kainalossa seuruuta ei olla juurikaan tehty, ja huomasin, että saksalainen täyskäännös ei oikein tahtonut onnistua niin. Lelu missä tahansa muualla, niin onnistui käännöskin hyvin. Vaikka muuten lelu kainalossa toimi hyvin, niin pitää muistaa ettei tee sillätavalla välttämättä täyskäännöksiä. Seuraamisten jälkeen harjoiteltiin hieman myös uutta sivulletuloa sekä otettiin muutama toisto merkin kiertoa.
Ilokseni bongasin hallilta ruutunauhat tötsineen. Ruudun ottaminen mukaan treeneihin on tässä ollut tarkoituksena, mutta omat ruutunauhat toistaiseksi puuttuvat (toivoin niitä juuri tänään joulupukilta). Laitoin ruutuun muovisen purkin kannen alustaksi/merkiksi, ja siihen nakkia päälle. Käytiin aluksi Huldan kanssa viemässä nakki ruutuun ja sitten tulin muutaman metrin päähän lähettämään Huldan ruutuun. Kun nakki oli syöty, hihkaisin odota ja heti kun Hulda seisahtui heitin sille vinkulelua.
Ruutuunlähetyksen etäisyys oli 5-7 metriä. Välillä jätin Huldan istumaan ja odottamaan kun vein nakin alustalle. Lopulta Huldaa ei kuitenkaan koko nakki kiinnostanut, vaan se kirmasi ruutuun ja jäi odotamaan lelua. Purkin kansi nakkeineen oli sille silti melko selkeästi jonkinlainen merkki johon asettua, vaikkei se nakki siinä aina jaksanut kiinnostaakaan. Lelun täytyy siis olla tosi hieno ja tärkeä, jos ahne koira ei välitä nakista!!! Otin vähän videotakin ruututreenistä. Aika hienosti, vaikka itse sanonkin. Hulda kun kuitenkaan ei juuri ole ruutua tehnyt. Joskus mukulana yli vuosi takaperin on kait muutama ruutuun lähetys ruualle tehty.
Ruutuun lähetys, osa 1
Ruutuun lähetys, osa 2
Nimim. Olemmää ennenki heittäny...
Hulda sai tokoilujen jälkeen vähän pidemmän tauon, ja rakentelin pientä rataa. Siinä samalla pohdiskelin mitä ihmettä tekisin keinun kanssa. Tai sitä olen pohdiskellut jo tovin. Se alkoi sujua jo jossain kohti, kunnes etenin liian nopeasti ja keinun liike alkoi taas hirvittää Huldaa. Edes tehtävän helpottaminen ei tahtonut auttaa, joten ollaan nyt pidetty taukoa koko kapistuksesta. Päätin sitten kuitenkin yrittää keinua Huldan kanssa vähän eri tavalla. Laskin keinun matalimpaan asentoon mihin sen saa. laitoin keinun alkupään matalan pöydän päälle, jolloin kippausvaraa lattiasta jäi loppupäähän enää noin 5 cm. Koko keinu oli siis koko matkalta ns. "alamäkeen".
Siitä sitten Hulda pöydän kautta keinulle, ja palkkaus pallolla. Tämä oli Huldan mielestä lopulta jopa niin kivaa, että se alkoi omatoimisesti (!) mennä keinulle. Hulda oli siis mulla vapaana koko ajan. Rohkenin vaikeuttaa tehtävää hieman, ja laitoin metallisen vankan numerokyltin keinun alkupään alle, jolloin kippausvaraa tuli noin 10 cm maasta. Tässä toki Huldan piti hypätä suoraan keinulle koska pöytä puuttui, mutta keinu oli kaikkinensa niin matala, ettei tämä tuottanut Huldalle vaikeuksia. Alkupää oli ehkä 20 cm irti maasta tukevan metallikyltin varassa, ja loppupää sitten sen noin 10 cm irti maasta. Tähänkin Hulda oli menossa innoissaan itse, mutta selvästi tässä oli hivenen nähtävissä sellaista himmailua ja varovaisuutta keinun keskivaiheilla, että tässä korkeudessa aiotaan sitten olla just tasan niin kauan, että homma onnistuu ilman empimistä. Ja mielellään vielä vähän kauemminkin.
Se rata kun oli rakennettuna, niin sitäkin sitten piti mennä vielä tekemään, mutta aika nopeasti totesin Huldan olevan jo aika väsynyt, joten mentiin se vain kerran, joskin A piti ottaa sitten vielä loppuun pari kertaa ihan yksittäisenä esteenä, sillä Hulda hyppäsi railakkaasti alastulokontaktin yli, vaikka sillä on normalisti aika varma A:n alastulo. Ajattelin huolimattomuuden johtuvan väsymyksestä, oltiin tehty jo ihan tosi paljon juttuja vaikka taukojan oli reippaasti pidetty. Niinpä ihan reilusti autoin Huldaa tekemään oikein, ja sitten lopetettiin treenailut siihen.
Vaikka tämä näyttää aika simppelilta, niin siinä oli ihan kivoja tehtäviä, joihin osaan kyllä palataan vielä myöhemmin ilman, että koira on jo liian väsynyt keskittymään. Ensimmäisenä tietty putkella vähän erottelua, että mihin suuntaan rata jatkuu. Koska tänään ei juoskeminen oikein itseltä onnistunut, niin tuli ihan luonnostaan irtoamista tuonne 4-6 esteille. Kontakteilla toki omat kuvionsa ja 8-muurille takaakierto-persjättö. A:lle sitten tosiaan pari toistoa, jotta alastulon 2o2o onnistui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti