Hulda vahvistuu päivä päivältä, ja voi siis jos elää ihan täysin normaalia koiranelämää. Eilen oli jo jopa melko raskaat hippaleikkitouhut pihassa märässä lumessa, eikä Hulda ihan äkkiä osoittanut hyytymisen merkkejä siinäkään. Tiistaina käytiin LSKK:n kinkunsulatteluagitreeneissä, joissa aiheina oli putkeen irtoaminen, loppusuora ja päällejuoksu. Treenit olivat ensimmäiset sitten piiitkään aikaan, joten kun aloitimme putkeen irtoamisella, niin Huldahan tarjosi sitä innoissaan vaikka miten kaukaa ja mistä kulmasta vain.
Loppusuora on Huldan bravuuri, ja se tälläkin kerralla pisti turbovaihteen silmään, varsinkin kun se tiesi maalissa odottavasta palkasta. On sillä ihan kelvolliset loppusuorat olleet noin muutenkin, ei sillä. Päällejuoksu oli Huldalle helppo homma, mutta mulle se on aina aihettanut päänvaivaa. Olen aina väärässä paikassa, väärään suuntaan ja väärään aikaan. Tosin eipä sitä ole montaa kertaa harjoiteltukaan. Hulda kuitenkin hoiti homman kotiin ja mä sain useammalla toistolla harjoitella omaa olemistani. Kivat treenit kaikenkaikkiaan. Kiva kouluttaja, ja hyviä lyhyitä tehtäviä varsinkin ekoiksi treeneiksi tauon jälkeen. Mennään mielellään uudelleenkin, jos tällaista järjestetään! Kouluttaja ihmetteli, onko Hulda porokoira vai kelpie. Menisi kuulemma ihan täydestä kelpiestä ulkonäkönsä lisäksi myös olemukseltaan.
Vuosi nippuun
Vuotta 2017 piti siis myös vähän niputtaa... Matkan varrella tavoitteeksi tuli rally-tokossa RTK1, mutta Huldan rokotusreaktion vuoksi viimeinen koe jäi käymättä ja tittelit saavuttamatta. Tosin pentusuunnitelmatkin siirtyivät nyt rokotusreaktion takia kesän juoksuun, jotta Hulda varmasti on toipunut kunnolla, joten alkuvuodesta on hyvää aikaa käydä vielä kokeissa - jos siis haluaa maksaa lisenssin... Mieltä jäi kuitenkin lämmittämään Lappalaiskoirien rotumestaruus 100 pisteen radalla ekoissa kisoissa.
Tokon saralla sen sijaan on tullut paljon oppia. Ensinnäkin saatiin ihan valtavan arvokasta oppia seuraamisen saralla, joten taas on lisää työkaluja plakkarissa myös mm. Reginan treenejä ajatellen. Tuli myös opittua, että juoksut ja valeraskaudet hankaloittavat Huldan tokoharrastusta melkoisesti. Kantapään kautta tuli opittua, että valeraskasta Huldaa ei kannata roudata tokokokeeseen, eikä oikeastaan treeneihinkään. Vastapainoksi saatiin kuitenkin myös onnistunut koe ja ykköstulos. Viilaamista alokasluokassakin vielä riittää. mutta kun juoksuasiat eivät paina mieltä, oli tekeminenkin iloista ja Huldalle oman näköistä.
Hulda mitattiin kesällä agilityyn pikkumaxiksi, mutta kisavalmiudesta puuttuu vielä keinu. Sen opettaminen jää siis ensivuoteen, mutta todennäköisesti ei ehditä koko pakkaa kasata ennen kesän pentusuunnitelmia, joten agilityn kisauran korkkaus jäänee vuoteen 2019.
Myös FH-jälkeä innostuttiin kokeilemaan. Huldalla on lajiin selvästi lahjoja, mutta ohjaajan viitseliäisyys jälkien tallaamiseen ja vanhentumisen odotteluun ovat aikamoinen jarru tässä lajissa edistymiselle. Tai ainakin se tapahtuu sitten hitaasti... ja toivottavasti varmasti?
Reginan saapuminen on tietenkin myös tämän vuoden merkittävä tapahtuma, ja tytöillä onkin mennyt tosi kivasti keskenään. Eilen Hulda piti tiukkaa kuria kaverin malinoisille, että pysyy maassa leikkiessään Reginan kanssa. Video tosin on jo sellaisesta vaiheesta, kun Riesa Huldan lähestyessä itse heittäytyy maihin tai pinkoo karkuun. Hulda opettaa: "Näin koulutat malinoisin.".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti