Seuraamisen kanssa tahkotaan aina vaan. Jos seuraaminen kestää yhtään pidempään, niin Hulda alkaa siinä edelleen jätättää. Itse on välillä vähän vaikea sanoa, että miksi, kun siinä kohtaa ei itse kunnolla näe koiraa ja sen ilmettä, että mitä se viestittää. Arvelin vaihtoehtoja olevan kaksi: Joko se näyttää siltä, että sitä ei voisi vähempää kiinnostaa (vire laskee), tai siltä, että se odottaa vieläkin sitä maahanmenoa (liikkeestä maahanmeno). Eilen sitten treenikaverit katsoivat menoa, ja kyllä se siinä silti ihan tarkkaavaisen ja innokkaan näköisenä kulkee häntä ylhäällä. Se siis ilmeisesti odottaa sitä maahanmenokäskyä, koska se nyt vaan olisi niin ihanaa!
Kokeiltiin sitten sellaista, että otan Huldan hihnaan, ja kun se seuraamisessa jätättää niin huomautan vähän hihnasta. Ei mitään hullua tempomista kaularankaa mutkalle, vaan pieni muistutus hihnalla kera uuden seuraamiskäskyn, että tätä nyt oltiin tekemässä. Kun korjaa paikkaansa, niin siitä sitten heti superpalkka. Toimi melko hyvin. Toki pitää asiassa jotakin edistystä alkaa tapahtua, ettei jää päälle sellainen joka treenissä hihnasta nyppiminen, mutta katsotaan miten lähtee toimimaan. Ja ilmeisesti osasin huomautuksessani olla sopivan helläkätinen, kun Hulda ei kertaakaan pahoittanut mieltään...
Mutta hei jotain tosi positiivistakin. Olen pari päivää puuhannut Huldan kanssa etujalkatargettia yhdistettynä perusasentoon ja targetin päällä pyörimiseen. Tästä on näköjään näin nopeasti seurannut se, että vasemmalle käännökset olivat aivan törkeän hienoja! Siis ainakin niihin meidän aiempiin verrattuna. Hulda oikein tosissaan käyttää takapäätään ja kääntyy koko kropallaan! Hyvä me! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti