lauantai 5. syyskuuta 2015

Pissaralli vaan jatkuu

Elmon kortisoniannoksen puolittuminen ei ole kyllä vielä tuonut helpotusta sen enempää juomiseen, pissaamiseen kun väsymykseenkään. Joka yö herätään 2 - 2,5 tunnin välein pissalle. Tuota väsynyttä olemusta on raastavaa katsella, mutta toisaalta se kyllä sopii "vain" kortisonin sivuvaikutukseksi kun muutkaan sen tuomat oireet eivät ole vielä hellittäneet. Nälkä tuntuu koko ajan vain lisääntyvän.

Onneksi tässä tuli jo viikolla omien lääkärimenoen takia sumplittua Elmon kontrolliaikaa, ja se onkin nyt sitten jo ensiviikon keskiviikkona. Tai olisin sen ilman omia menojakin kyllä aikaistanut siinä toivossa, että kortisonia päästäisi taas laskemaan.

Lihakset on surkastuneet ihan olemattomiin. Ensin tietty monta viikkoa levossa, ja nyt vielä kortisoni syö viimeisetkin. Tästä jos, ja ennenkaikkea KUN, selvitään, niin on aikamoisen pitkä kuntoutuminen edessä ihan vaan jo lihaksiston osalta. Vähän omaankin muistiin vastaisuuden varalle Elmon tämän hetken vointeja:

- Todella väsynyt, nukkuu paljon eikä jaksa kovin liikkua (eilen  max. 10 min hihnassa)
- Juo ja pissaa paljon
- Lihaskato

+ Ei järsi jalkojaan
+ Ei hinkkaa kuonoaan
+ Nukkuu/makaa taas kyynärien päällä, eikä yritä vääntää niitä alta pois
+ Ei arista enää mitään kohtaa siliteltäessä
+ Vaikka on väsynyt, ei ole kärttyinen Armakselle
+ Henki ei enää haise

Toki tuo armoton väsymys voi peittää osaa kipuoireista alleen, mutta loppuviimein tämän hetken tilanne näyttää siltä, että eniten vaivaa kortisoni, mutta kipuoireet olisivat hellittäneet. Toivotaan siis, että kun kortisonin avulla nyt jaksetaan nujertaa autoimmuunireaktiota, niin tuosta vielä Prednisonia laskettaessa kuoriutuu se iloinen ja hömpsöttävä Elmo...


Melko tylsiä kuvia (hämäriä kännyräpsyjä) viimeaikoina, tyypit vaan lepäilee.
Elmo näki jotakin unta, että piti oikein nokkaa rypistää
ja kulmahammasta vilauttaa.

Armakselle päädyin aloittamaan Previcoxin taas eilisestä. Edellispäivänä huomasin sen jo hieman illalla nuoleskelevan leikattua jalkaa ja edellisyönä se parkaisi jotakin. En tiedä mitä se värkkäsi sitä ennen, kun havahduin vasta ääneen. Rauhoittui kuitenkin heti nukkumaan, mutta eilen aamulla ontui selvästi enemmän ja olis taas halunnut nuolla jalkaa. Mitä sitä kivusta sitten kärsimään, kun kipulääkkeet on olemassa.

Oireilu helpottuikin siitä ihan muutamassa tunnissa. Parempi se nyt on lääkitä hyvin kun pitkä luutuminen vielä edessä. Se oliskin vihoviimeistä kun lopulta saisi Armaksen jotenkin yhdeksi kappaleeksi ja muuten kuntoon, niin sitten olisi ehtinyt kipu jalassa kroonistua. Ohje kuitenkin oli, että kipulääkettä kyllä saa pitkäänkin syöttää, joten tällä nyt mennään.

P.s. Aamun mielenilmaus lepäilyä kohtaan tehty, kongi molskautettu vesikuppiin ja vedenpaisumus aiheutettu.

Ei kommentteja: