lauantai 12. syyskuuta 2015

Elmon Autoimmuuni reumasairaus (osa 1)

Ajattelin hieman kerätä tähän tietoa Elmon oireilusta, diagnoosiin pääsemisen vaikeudesta ja siitä, missä mennään nyt. On vaikea tietää mikä kaikki on ollut erillistä sairastelua ja mikä jo pitkään autoimmuunin reumataudin alkusoittoa, koska oireet eivät aina ala äkillisesti vaikka Elmollakin lopulta kaikkein tyypillisin oireilu alkoi nopeasti.

Sairaushistoriaa

Eli mikä kaikki on voinut aiheutua jo aiemmin reumasairaudesta, ja toisaalta joku tapahtumista on voinut myös olla laukaiseva tekijä sairastumiselle. Monesti laukaisevia tekijöitä voivat olla esim. virukset ja jopa antibiootit kun alttius sairaudelle on olemassa.

Elmolla on siis ollut lievää nivelrikkoa, yksi sairaalahoitoa/tarkkailua vaatinut (ilmeisesti viruksen aiheuttama) suolistotulehdus, nuoren koiran follikulaarista silmätulehdusta muutama kuukausi, myöhemmin 4 selittämätöntä silmän sidekalvon tulehdusta ja pari ab-kuurin vaatinutta nileutulehdusta.

Nivelrikkojensa kanssa se pärjäsi vaihtelevasti, mutta kesällä se oli pari-kolme kuukautta niin sanotusti elämänsä kunnossa, ennenkuin se sairastui. Ensin tuli yksi antibiootit vaatinut nielutulehdus, josta vointi ei ehtinyt kokonaan palata ennalleen, ja sitten alkoi aika äkillisesti ja voimakkaasti oireilut jotka nyt tällä tiedolla sopivat autoimmuunipohjaiseen reumasairauteen.




Oireita ja tutkimuksia

Pääosin oireilu oli paikasta toiseen vaeltelevaa nivel- ja lihaskipua, samaan aikaan alkanutta kuonon hinkkaamista ja raapimista (saattoi johtua alunperinkin huomaamatta jääneistä suun haavaumista), massiivinen karvanlähtö jossa päällikarvakin irtosi tuppoina ja sitten tietenkin hurjan kova väsymys ja apaattisuus. Syöminen oli ajoittain hieman mupeltavaa, mutta silmään ei kuitenkaan osunut ennen diagnoosiin pääsyä suun limakalvoilla olleet haavaumat, jotka kuitenkin ovat sairaudelle niin tyypillinen oire, että ne todennäköisesti siellä olivat jo paljon ennen kuin ne huomattiin.

Elmosta tutkittiin seuraavaa: Verenkuva, elinarvot, CRP, elektrolyytit, kilpirauhanen, ACTH-testi addisonin varalta, punkkivälitteiset sairaudet kahdesti ja juuri sillä eläinlääkärikäynnillä oireilevat ja kuumottavat kyynärät röntgenkuvattiin.

Ensin oireilun ajateltiin aiheutuvan nivelrikosta ja tilannetta jäätiin seuraamaan kipulääkkeiden ja cartrophen-pistosten voimin. Sitten negatiivisista punkkikokeista huolimatta ehdittiin kokeilla Doximyciniäkin borrelioosin varalle, mutta se ei tokikaan auttanut. Yksi epäily kohdistui myös lannerankaan, jossa saattoi olla hermopuristusta.

Lisäksi Elmolla on ollut muutaman kerran pään tärinää, joka voi olla joko reumasairauden neurologinen oire, tai autoimmuunisairauden laukaisema idiopaattinen pään tärinä. Jokatapauksessa "kohtaukset" ovat niin lieviä, että oli kummin vain, niistä ei tällaisenaan tarvitse olla kovinkaan huolissaan. Pään tärinä on kestänyt minuutista kahteen, Elmo reagoi tärinän aikana normaalisti nimeensä ja puheeseen ylipäätään. Pystyy kävelemään ja liikkumaan normaalisti, heiluttelee häntää kun sille juttelee ja vartaloltaan se on normaalin rento. Ei siis tärise muualta tai ole mitenkään "kipukrampissa".

Vihdoin diagnoosi

Elmosta oli otettu myös verikokein reumafaktori ja tumavasta-aineet (S-ANA). Lopulta näiden tulokset saapuivat, ja tumavasta-aineet olivat olleet positiiviset. Kun:

1) Kaikki muu vähänkään oireiluun sopiva oli poissuljettu
2) ANA-testi oli positiivinen ja
3) oireet sopivat autoimmuuniin reumasairauteen täydellisesti

saatiin vihdoin diagnoosiksi autoimmuuni reumasairaus. Kyseessä on jonkinsorttinen sidekudosreuma, ja oireiltaan se sopii olemaan SLE tai jokin SLE-typpinen reumasairaus.

Prednison aloitettiin isolla annoksella ja se aiheutti kovasti sivuvaikutuksia. Annos on kuitenkin tarkoitus laskea pikkuhiljaa sellaiseksi ylläpitoannokseksi, jolla oireet pysyvät kurissa, mutta lääkitys ei aiheuta sivuvaikutuksia. Lisäksi Elmolle on jo keväästä asti mennyt Gabapentiini nivelrikon takia, ja sitä jatketaan edelleen.




Tällä hetkellä

Niin, kortisonia on takana tätä kirjoittaessani 2,5 viikkoa ja annosta on päästy pariin otteeseen laskemaan. Elmosta on isot kortisoniannokset ja pitkä sairastelu syöneet viimeisetkin lihakset. Kortisoni on aiheuttanut juomisen ja pissaamisen ohella myös kovasti väsymystä, mikä osaltaan on hankaloittanut voinnin arviointia. Epämääräiset kipukohdat ovat kuitenkin hyvin poistuneet.

Suun haavaumista olisi voitu viimeksi eläinlääkärissä ottaa koepalat tarkempaan diagnoosiin pääsemiseksi, mutta koska Elmo on aika huonossa kunnossa tällä hetkellä, eikä hoito muutu miksikään vaikka diagnoosi tarkentuisi, en halunnut Elmoa koepaloilla kiusata.

Ulkoilu on kevyttä ja lyhyttä. Max 10 min tai 500 m rauhalliseen tahtiin saa Elmosta kyllä mehut pois. Välillä on hankala arvioida sen liikkumisesta onko se vain väsynyt, vai vaivaavatko nivelrikkoiset lonkat tai kyynärät kun viimeisetkin niitä tukevat lihakset on tällä hetkellä kuihtuneet olemattomiin.

Nyt ei auta muuta kuin odottaa ja katsoa. Ennustetta on lähes mahdoton sanoa, kaikki riippuu nyt siitä miten hyvin Elmo vastaa kortisonihoitoon. Jos tästä ikinä selvitään, niin kuntoutus ja edes jonkinlaisen lihaskunnon rakentamiseen tulee varmasti menemään aikaa. Vielä en ole uskaltanut huokaista helpotuksesta, mutta toivon että saan myöhemmin kirjoittaa tälle jatko-osan, jossa voin kertoa Elmon tervehtymisestä.

Melko hyvä linkki (englanniksi) SLE:stä: http://www.provet.co.uk/health/diseases/sle.htm




Ei kommentteja: