keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Armas ja noutokapula

Koska nyt on Armaksen kinttuleikkauksen takia niin, ettei siitä tule agilitykoiraa (tai ainakaan mä en ota sitä riskiä että sen agihypyillä rikkoisin ennenmaikaisesti), niin on tässä alkanut purra pieni tokokärpänen.

Muttakun mitään ei voi treenata! Muka. Olis kiva päästä palkkaamaan niistä rauhallisistakin asioista niin, että ne on parasta ikinä ja voidaan vähän yhdessä hillua siihen päälle. Ja jotakin aivojumppaakin tarvis keksiä.

Hei! ALO-luokan noutokapulan pito! Joo! Innoissaan sitten eilen kaivamaan kapulaa kaapin perukoilta.

Armaksen mielestä kapula oli KA-MA-LA. Ihan Hirveä! Jopa kerrassaan Pelottava! Siinä sitten pohtimaan, miten tämä alkuopetus pitäisi toteuttaa, kun koira ei tule kahta metriä lähemmäs kapulaa vaan luikkii pitkin seiniä. Kapula lattialle ja odottamaan. Ensin Armas yritti sieltä kahden metrin päästä ilmaista maahanmenolla kapulaa kuten hajupurkkejakin. Ei palkkaa. Sitten se huvitti itseään kaivamalla mattoa jonka päällä kapula oli. Hurjan jännittävää kun kapula liikahti! Ei palkkaa.

Homma seis ja miettimään. Pelkoreaktio oli niin yliampuva, että päädyin antamaan pienen määrän kipulääkettä. On tässä tullut huomattua, että kaikkiin ihan selittämättömiin säikkykohtauksiin monesti löytyy syyksi kipu.

Tunnin päästä uusi kapulan esittely ulkona, ja Armas suhtautui siihen aivan eri tavalla. Kapula käväisi pikaisesti muutaman kerran suussakin. Ja siitä vielä parin tunnin päästä Armas kantoi kapulaa pihalla!

Tänään otettiin sitten uusintakierros:









Ja sitten aina ei mene ihan niinku oppikirjoissa...

WTF?!?!

Ei oo aina niin helppoo!

Huomaa epäuskoinen ilme, jolla koira katsoo ohjaajaa.
Ja leijuva taikakapula.

Ei kommentteja: