Agitreenit: Oiva kaahaa ja rakastaa ihmisiä

Tämmöstä tänään. Oivalla oli vauhti päällä heti alkuunsa. Vähän se tuppas oleen kierroksilla, ja sen mielestä Päivi oli ihana, jä välillä se karkasi tarkistamaan saako sieltä jotain nakkia. Mutta pääasiassa se kyllä meni tosi hienosti. Putkisuoralla mä olin taas auttamattomasti kilometrin jäljessä. Mutta putkiin se sujahteli vauhdilla, se ei tänään ollut ongelma.

Loppua kohden alkoi napero vähän väsyä, on ollut kaikenlaista ohjelmaa viimepäivät ja on tuntikaupalla ollut leikkihetkiä muiden koirien kanssa. Päivin kanssa kuitenkin puhuttiin, että kamalan hyvin se tekee hommia kun pitää muistaa että se on kuitenkin vasta 8kk just täyttänyt.

Haisut vie välillä junnua menessään, varsinkin pihalla. Odotettavissa saattaa olla piakkoin vähän taantumaa murkkuiän merkeissä, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Tänään ei kyllä Oivan osalta ollut minkäänlaista ongelmaa, mä itse joissakin kohdissa missä pitäis tajuta odottaa koiraa hosun, koska yleensä mä kuitenkin olen myöhässä. Eli alan sitten hosumaan ja kiirehtimään joka mutkassa.

Toi eellä ja Oiva perässä!
29.12.2012

Oivis ja tokoreenit

Tänään oli hallitokotreenit. Olis ollut paljon helpompaa jäädä rypemään itsesääliin ja ikävöidä Ruuta. Olla menemättä kun nämä on ne treenit jotka olin nimenomaan Ruulle ajatellut. Mutta ketä se hyödyttäisi? Ruu ei enää takaisin tule, vaikka miten tahtoisin.

Mulla ei ole Oivalle myöskään minkäänlaista suunnitelmaa tokoilun saralla. Tykkäähän se tokoilla ja touhuta, mutta en oikein saa mitään järkevää ja suunnitelmallista aikaiseksi. Eikä ole aina niin tarkkaa miten se liikkeitä tekee, joten olkoon nämä nyt sitten yleiset puuhastelu- ja hallintatreenit vaikka sitten agilityä ajatellen. Tai meidän keskinäistä puuhastelua varten.

Ja mukavaahan meillä oli, ei sillä. Mutta kieltämättä melkoisen haikea fiilis.

Aloitettiin muistuttelemalla mieleen sivulletuloa. Se oli nakin avulla ihan helppo homma, mutta nakki-imutus-seuraaminen muistutti lähinnä kenguruloikkaa. Siitäkin huolimatta että nakki oli ihan sopivalla korkeudella ettei siihen olis tarvinnut yhtään loikkia.

Otettiin muutama putkeen lähetys, kun ei voitu vastustaa kiusausta. Oivan mielestä se oli siiiistii! :)

Epämääräinen lajitelma erilaisia istualtaan odottamisia ja muutama luoksetulokin. Istu-maahan-istu hinkutusta. Oivalla ei ole aavistustakaan mitä sana "maahan" tarkoittaa, mutta harjoitellaan. Käsimerkillä menee ihan hyvin, ja jopa pysyy siellä jonkun aikaa.

Otettiin oikein rivissä isojen koirien kanssa paikallamakuukin. Joskin seisoin metrin päässä Oivasta ja työnsin sen kitaan nakkeja tiuhaan tahtiin. Pari kertaa se nousi ylös, mutta ihan hirmu hyvin meni silti mun mielestä. Eikä niinkään se että mitä osataan ja mitä vielä ei, vaan se että Oiva yrittää ja tekee innokkaasti. :)

Loppuun vielä palkaksi pari putkeen lähetystä ja leikkimistä.

Oivan Joulu

Oiva aamulenkin jälkeen. Käytiin metsässä ja ihmeteltiin vastaatulevia kolmea hevosta kuskeineen.
Metsälenkin jälkeen on hyvä ottaa torkut Sammakon kanssa, ja jännittää miten kiltti onkaan tullut oltua.

No tosi kiltti, lahjoja on kokonainen kasa!

Oiva harjoittelee lahjojen avaamista.

Käkättävä koira on jo saatu ulos paketista.

Vihreä virkattu pupu.

Ja seuraavan paketin kimppuun!

Oivalla niin Ruu-ukin ilme... *niisk*



Oivis ja joululahjakärmes joulupäivänä



Oiva ja pupu

Oiva ja käkättävä koira -video

Lepää rauhassa Ruu

Hetkellisesti näytti taas hitusen paremmalta, mutta Gabapentinin lopetus kertoi karua kieltään. Ruu liikkui taas jäykästi. Vaikka tuskimpa tuo selkäkipu sitä yksinään noin huonoon kuntoon vei. Ihotulehdukseen ehdittiin vielä viikonloppuna vaihtaa rajummat antibiootitkin. Eilen ei kuitenkaan enää puruluu maistunut ja parina viimeisenä iltana se ei kömpinyt enää edes sänkyyn viereen, kuten sillä oli aina tapana tehdä.

Ikävä on suunnaton, mutta eläinlääkärin kanssa päädyimme tänään siihen, että Ruun on aika päästä pois. Vahvemmilla kipulääkkeillä olisi vielä voitu yrittää kitkuttaa, mutta mielestäni Ruu ansaitsi parempaa. Parempaa kuin kyyhöttää pää riipuksissa. Väsyneenä.


26.11.2005 - 17.12.2012

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi, muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli. Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa, minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa. Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi."

Oiva-Ohjus aksaa

Pävän sana oli täysiä. :)

Eka rata. Vaikka mä olin 3 ja 4 esteen välissä jo menossa, kun Oiva tuli ulos putkesta, niin se oli paljon ennen mua seuraavalla putkella. 5. putki taas välillä vähän tökki, joten otettiin väliin myös pelkkää putkelle lähetystä. Mutta koska mä siis olin hädintuskin muurilla kun Oiva oli jo ihan muualla, niin se lähti katsomaan olisko Päivillä tällä kertaa jotain herkkuja. :D Sinänsä meni tosi hyvin, että vaikka kuinka pinkosin naama menosuuntaan, saatoin luottaa että Oiva hyppää matkalle osuvat esteet, eikä sitä tarvinnut olla vierestä ohjaamassa että se hyppää. Esteet toki siis vain 20cm korkeita, mutta silti.

Ensin mustilla numeroilla merkatut esteet. Mä ehdin tehdä tasan ekalla esteellä ohjauksen, kun Oiva jo pinkoi täyttä häkää namialustalle joka oli 3. esteen jälkeen. No, mikäs siinä: Täydellisen nopea suoritus ja esteetkin meni ihan oikein. Harmi ettei sillä ollut mitään tekemistä ohjauksen kanssa... :D

Toiseen suuntaan oranssilla merkityt esteet. Esteiden kulmaa vähän pienennettiin, eli enää siitä ei päässyt suorassa linjassa pinkomaan läpi. (En vain jaksanut lähes samaa raapustaa uudelleen.) Nyt Oiva koitti oikaista, vaikkei namialustaa ollut. Mutta kun Päivi oli siellä! Tein sitten ihan sillätavalla että palkkasin sen vauhdista joka esteen välillä, niin se alkoi kuunnella mun epätoivoisia ohjausyrityksiä. :P

Epäonnen multihuipentuma

Ruun niskaläntti meni eilen entistä kipeämmäksi. Puhdistusyritykset ja lähellekkään ajeltua aluetta koskeminen aiheutti kijlumista ja lattialle heittäytymistä. Päädyin sitten vedellä suihkuttelemaan ihoaluetta, jotta siihen ei tarvitse varsinaisesti koskea. Päästiin tänään onneksi heti aamupäivällä tuohon lääkäriin. Allerginen reaktio, ihotulehdus ja alkamassa oleva paise. Lääkäri ei ollut ennen näin voimakkaaseen reaktioon Durogesic-laastarissa törmännyt, vaikka kuulemma aika paljon niitä käyttävät leikkauspotilailla.

Keväällähän Ruu sai allergisen reaktion pitkävaikutteisesta kortisonipistoksesta. Sille märki semmonen pieni onkalo pistokohtaan. Sinänsä outoa, että se ei muuten tunnu olevan allerginen millekkään. Sillä ei ole ikinä ollut mitään rapsuttelua tai punoittavaa ihoa tai muutakaan.

Lääkäri alkoi jo miettimään autoimmuunisairauksia. Tai jos punkkitauti on laukaissut semmoisen. Tai jos se onkin vieläkin itsessään se punkkitauti?

Lääkkeeksi nyt Kefavet 500mg kahdesti päivässä, ja paikallisesti Canofite kahdesti päivässä. Ennen Canofiteä puhdistus laimennetulla Betadinella jos Ruu kestää kivuiltaan. Jos tuohon kunnon paise kehittyy, niin mahdollisesti pitää puhkaista kirurgisesti... Lupasivat soittaa huomenna mihin suuntaan on vointi menossa.

Mutta jotakin positiivistakin. Selkä vaikutti paljon paremmalta. Joko Gabapentin auttaa, tai sitten tulehduskipulääke ja lepo. Kummin vain, enää ei alettu huutaa selän painelusta. Viimeksi kipein kohta oli heti ristiluun etupuolella, niin nyt Ruu pyrki istumaan tunnusteltaessa rirtiluun takaa. Ei kuitenkaan mitään mitään niin hurjaa kipureaktiota kuin viimeksi. :)

Tilannepäivitys

Soittelin eilen eläinlääkärin kanssa. Oli katsonut Ruun aiempia kuvia, ja 23.11. otetussa keuhkokuvassa oli lääkärin mielestä sellaisia muutoksia/tiivistymiä, joita siellä ei kuuluisi olla. Edes Ruun ikäisellä koiralla. Eikä pitänyt niitä myöskään keväällä sairastetun kennelyskän ja keuhkotulehduksen jäänteinä. Mielenkiintoista sinänsä, että ne kuvat ottanut ell toisella klinikalla sanoi että keuhkokuva on puhdas. Keuhkokuva ja rankakuvat lähtevät nyt spesialistille arvioitavaksi lyhyen sairaskertomuksen kanssa.

Viimeyönä taas heräsin pariinkin otteeseen kun Ruu yski. Lisäksi muistan ihmetelleeni parina kertana kun oltiin Ruun kanssa metsässä, että vaikka oli melko kylmä (ei ollut kuitenkaan vielä lunta silloin), niin Ruu lenkin loppupuolella läähätti. Eikä se ollut pitänyt mitään huimaa tahtia yllä ennen sitäkään. Se vaan niin kiinnitti huomiota, kun en ensin tajunnut koiraa katsoessani miksi se näyttää niin kummalta. Se läähätti, eikä ollenkaan sillain naama onnellisessa naurussa kun on tullut sinkoiltua kaverin kanssa... Liittyykö tähän vai ei, kuka tietää.

Uusia selkäkuvia Ruusta ei nyt oteta. Niistä ei selviäisi mitään uutta. Muutenhan sitä selkäkipua ei nyt huomaa, kun on täsyin levossa, mutta tunnustelemalla aristaa vieläkin kokolailla paljon. Ja onhan se toki väsynyt ja apaattinen. Uloslähtiessä se innokkaan ympäriinsätepsuttelun sijaan seisoo eteisessä pää riipuksissa ja odottaa että sille laitetaan panta. Ulkona se on melko rauhallinen, mutta liikkuu kokolailla ok, mitä nyt jäykän oloisesti tietenkin.

Suunnitelma on nyt seuraavanlainen: Sunnuntaina ei enää anneta Gabapentiniä ja maanantaina tai tiistaina soitto lääkärille ja kuulumisien kertomista. Rimadyliä nyt kokoajan se 50mg kahdesti päivässä niinkuin tähänkin asti. Sanoin etten ole enää varma onko tuo Ruun hirmuinen apeus lääkkeen tekemää väsymystä vai kipuilua. Välillä se vieläkin vähän nuolee tai järsii takajalkojaan, eniten kintereiden ja polvien kohdalta, mutta se on nyt ehkä aavistuksen vähentynyt. Näin saadaan vähän viitettä siitä väsyttääkö se Gabapentin sitä todella noin paljon, vai onko se noin kipeä. Ja huomaako Gabapentinin lopetuksen jälkeen jotakin eroa koirassa, eli onko siitä ollut yhtään mitään hyötyä.

Doximycin päätettiin lopettaa nyt. Sitä on syöty jo kilokaupalla ilman mainittavaa hyötyä. Nyt olisi kuitenkin saatava lääkemääräkin jollekkin yhtään järjelliselle tasolle, ennenkuin maksa sanoo poks.

Mitäs vielä? Niskassa olevan ajellun läntin, jossa oli kipulaastari, se on raapinut vähän ruvelle. Lisäksi siitä tihkuu kauttaaltaan kirkasta ja tahmeaa nestettä. Kudosnestettä? Kipeä se on, Ruu alkoi oikein valittamaan kun sitä puhdistin.

Oiva ei aamulla tiennyt mitä sen olisi Ruun suhteen pitänyt tehdä, kun toinen oli niin apaattinen. Oiva hetken haisteli Ruuta kauttaaltaan, ja kävi sitten varovasti sen lähelle makaamaan. Mahtaako napero ymmärtää jotakin, mistä meillä ihmisillä ei ole haisuakaan?