Lepää rauhassa Ruu

Hetkellisesti näytti taas hitusen paremmalta, mutta Gabapentinin lopetus kertoi karua kieltään. Ruu liikkui taas jäykästi. Vaikka tuskimpa tuo selkäkipu sitä yksinään noin huonoon kuntoon vei. Ihotulehdukseen ehdittiin vielä viikonloppuna vaihtaa rajummat antibiootitkin. Eilen ei kuitenkaan enää puruluu maistunut ja parina viimeisenä iltana se ei kömpinyt enää edes sänkyyn viereen, kuten sillä oli aina tapana tehdä.

Ikävä on suunnaton, mutta eläinlääkärin kanssa päädyimme tänään siihen, että Ruun on aika päästä pois. Vahvemmilla kipulääkkeillä olisi vielä voitu yrittää kitkuttaa, mutta mielestäni Ruu ansaitsi parempaa. Parempaa kuin kyyhöttää pää riipuksissa. Väsyneenä.


26.11.2005 - 17.12.2012

"Kun suru ja kaipaus on liian suuri ja tunnet kyynelten vierivän poskellesi, muistele silloin minua ja niitä hetkiä, jotka meillä oli. Ne hetket meillä on vieläkin, sillä muistot eivät katoa, minä olin kanssasi silloin ja niin olen nytkin, sillä minä en katoa. Jätinhän tassunjälkeni sydämeesi."