Tänään reenailtiin Ruun kanssa keskenään amiksen hiekkakentällä. Otin sekalaisessa järjestyksessä luoksetuloja eri matkoilla (1-30m), liikkeestä maahanmenoa, liikkeestä seisomista ja seuraamista. Luoksetuloissa odotti maltillisesti käskyä ja hakeutui joka kerta oikeaan paikkaan sivulle. Jäävät liikkeet onnistuivat hienosti, ei ennakointia ja kuitenkin kaikki toimi yhdellä käskyllä. Seisomisessa autoin pari ekaa kertaa ihan namilla naamaan -meiningillä. Seisominen kun tuotti ongelmia viime tokoreeneissä. Mutta kun nami jäi pois, niin Ruu teki silti varmaa työskentelyä! Maahanmenoissa ei valittamista. Seuraaminenkin pysyi hyvänä ja intensiivisenä ilman ennakointia jäävistä liikkeistä, vaikka liikkeitä sekottelinkin ihan miten sattuu. Suurimman osan seuraamisista ja jäävistä liikkeistä tein lentävillä lähdöillä.
Reeniaika kaikkiaan 15 min, mutta mitä sitä sitten enää hinkuttamaan niin kauaa, että joku alkaa mennä pieleen. :D Ilman taukoja tässäkin ajassa ehtii tehdä toistoja paljon.
torstai 27. syyskuuta 2012
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Oivan ekat agitreenit
Nappasin koirat töiden jälkeen autoon ja mentiin metsään ulkoilemaan. Eilinen tokokriisi alkoi helpottaa kun Ruu umpimetsässä teki hienoa tokoa. Se nähtävästi tartti vain poikkeaman rutiineihin. Ei nakkien pilkkomista, treenirepun pakkaamista, kentälle ajoa eikä oman vuoron odottelua. Joskin me nyt paljoa mitään treenattu, pari liikettä sillointällöin. Keskittyminen oli ainakin täysi 10! :)
Oivalla oli illalla ekat pentuagilitytreenit SportDogParkissa. Ensin käytiin läpi teoriaa, jonka jälkeen päästiin kokeilemaan putkea. Ihanaa kun Oivaa voi palkata lelulla! Se putken jälkeen ihan tohkeissaan roikkui lelussa. Sitten otettiin siivekkeiden välistä kulkemista ja siivekkeen kiertämistä. Pehmopallo toimi tässä erinomaisesti ja uskalsin pästää Oivaa irtikin. Pallon vaihto aina namiin ja uus kierto. Taitava Oiva! :)
Kotiläksyksi asioiden kierämistä ja eteenmenoa lelulla tai namialustalla.
Oivalla oli illalla ekat pentuagilitytreenit SportDogParkissa. Ensin käytiin läpi teoriaa, jonka jälkeen päästiin kokeilemaan putkea. Ihanaa kun Oivaa voi palkata lelulla! Se putken jälkeen ihan tohkeissaan roikkui lelussa. Sitten otettiin siivekkeiden välistä kulkemista ja siivekkeen kiertämistä. Pehmopallo toimi tässä erinomaisesti ja uskalsin pästää Oivaa irtikin. Pallon vaihto aina namiin ja uus kierto. Taitava Oiva! :)
Kotiläksyksi asioiden kierämistä ja eteenmenoa lelulla tai namialustalla.
tiistai 25. syyskuuta 2012
Oiva Match Showssa
Oivan kanssa käytiin viime lauantaina ihmettelemässä maailman menoa mätsärissä. Oiva oli sinisten 3. ja sai kotiin tuomisiksi ruusukkeen ja erilaisia herkkuja sekä lelun. Hirmuisen nätisti se oli kyllä ja ehti näköjään viimekerralla oppia jo hyvät alkeet näyttelyseisomiseen ja kehässä ravaamiseen! Tai sitten se oli sattumaa. :D No, miten vaan, olin kyllä hyvin ylpeä Oivan hienosta käyttäytymisestä!
Oiva pääsi myös ekaa kertaa koirapuistoon. :)
Oiva pääsi myös ekaa kertaa koirapuistoon. :)
Kamalimmat tokoreenit ikinä!
Oivan pentukurssi oli taas ensin, ja kaikki sujui oikein hienosti. Luoksepäästävyys, kontaktipujottelu ja luoksetulo kujassa. Uutena juttuna "paikallamakuu", eli koira maahan ja pennun mukaan askel pari taaksepäin ja takaisin palkkaamaan. Oiva kesti makuullaan hienosti parinkin askeleen poistumisen! Kokeiltiin samaa myös istualteen. :)
Mutta voi Ruukkeli, voi Ruukkeli! Kuuliko sitten että sille kastraatioajan varasin, vai todellako sitä niin ahdistaa että Oiva pääsee reenaamaan ennen Ruuta itseään. Vaikka Wellu toi taas Ruun jälkitoimituksena kentälle vasta juuri ennen omaa vuoroa, niin se näkee treenirepun pakkaamisen ja sen että mä lähden Oivan kanssa. Ruun reenit on meinaan vaan huonontuneet sen jälkeen kun Oivan pentukoulu alkoi. Siihen asti tehtiin hienoa nousujohteista iloista tokoa jo miellyttävän vähäisellä kailottamisella. Kipeäksikään en sitä nyt vielä usko, kun kotona painii Oivan kanssa ja metsässä jaksaa riekkua. Muutenkin kotona on ihan oma itsensä, joskin narttujen perään vähän pihisee.
On turha eritellä miten mikäkin liike meni, kun koko koira oli jossakin ihan ihme mielentilassa ja huusi, pihisi ja ulisi vaan minkä ehti. Keskittymiskyky täysi 0. Treenikaveritkin tuumasivat että jopas nyt onkin Ruulla kuppi nurin. Paikallamakuussa vinkuu, seuraamisessa haukkuu, sivulle tulee uudella käskyllä: SIVU PERKELE! Eli kaukana tokosta tämän päiväinen. Liikkeestä seisomista ei tällä viikolla osannut, vaikka vielä viikko sitten onnistui. Parhaiten pysähtyi kun tökkäsi nenään ja sanoi "kissa". Tämä todisteeksi koutsille, jonka mielestä meillä on huono käsky. :D Olin eri mieltä, kun se vielä viikko sitte pysähtyi ODOTA käskyllä. Nyt oli ihan sama mitä sille tarinoi, pysähtyi vasta nenän tuuppaisuun.
Ainoat kelvolliset liikeet olivat luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno. Että näillä eväillä sunnuntaina möllitokoon. Ehh... :D
Nyt todellakin harkinnassa jättää Ruun kurssi kesken, ei tässä enää kuin pari kertaa olisikaan kun viimeinen kerta jää kastraation takia välistä. Uudella innolla sitten marraskuussa hallireeneihin, kun Oivan treenit ei ole samana päivänä. :) Jos taas löydettäis se iloinen meininki, jonka takia tokossa on käytykin!
Mutta voi Ruukkeli, voi Ruukkeli! Kuuliko sitten että sille kastraatioajan varasin, vai todellako sitä niin ahdistaa että Oiva pääsee reenaamaan ennen Ruuta itseään. Vaikka Wellu toi taas Ruun jälkitoimituksena kentälle vasta juuri ennen omaa vuoroa, niin se näkee treenirepun pakkaamisen ja sen että mä lähden Oivan kanssa. Ruun reenit on meinaan vaan huonontuneet sen jälkeen kun Oivan pentukoulu alkoi. Siihen asti tehtiin hienoa nousujohteista iloista tokoa jo miellyttävän vähäisellä kailottamisella. Kipeäksikään en sitä nyt vielä usko, kun kotona painii Oivan kanssa ja metsässä jaksaa riekkua. Muutenkin kotona on ihan oma itsensä, joskin narttujen perään vähän pihisee.
On turha eritellä miten mikäkin liike meni, kun koko koira oli jossakin ihan ihme mielentilassa ja huusi, pihisi ja ulisi vaan minkä ehti. Keskittymiskyky täysi 0. Treenikaveritkin tuumasivat että jopas nyt onkin Ruulla kuppi nurin. Paikallamakuussa vinkuu, seuraamisessa haukkuu, sivulle tulee uudella käskyllä: SIVU PERKELE! Eli kaukana tokosta tämän päiväinen. Liikkeestä seisomista ei tällä viikolla osannut, vaikka vielä viikko sitten onnistui. Parhaiten pysähtyi kun tökkäsi nenään ja sanoi "kissa". Tämä todisteeksi koutsille, jonka mielestä meillä on huono käsky. :D Olin eri mieltä, kun se vielä viikko sitte pysähtyi ODOTA käskyllä. Nyt oli ihan sama mitä sille tarinoi, pysähtyi vasta nenän tuuppaisuun.
Ainoat kelvolliset liikeet olivat luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno. Että näillä eväillä sunnuntaina möllitokoon. Ehh... :D
Nyt todellakin harkinnassa jättää Ruun kurssi kesken, ei tässä enää kuin pari kertaa olisikaan kun viimeinen kerta jää kastraation takia välistä. Uudella innolla sitten marraskuussa hallireeneihin, kun Oivan treenit ei ole samana päivänä. :) Jos taas löydettäis se iloinen meininki, jonka takia tokossa on käytykin!
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Sateiset tokoreenit
Käytiin Ruun kanssa tokoilemassa porukassa. Tänään oli sitten taas ääntä vähän liiankin kanssa. Se tosin käy nyt kotonakin ihan kierroksilla jonkun ihanan nartunhajun takia, että olisko vaan nyt jotakin sellaista yhdistettynä viimeaikojen treeneihin joissa ollut oman vuoron odottelua ---> Kierrokset tapissa.
Aloiteltiin ohjatulla noudolla ja ruudulla, vähän semmosta haahuilua meinas olla. Kapulallekkin lähti ja pysähtyi ja tarvitsi välillä lisäkäskyjä. Muutkin reenaajat oli sitten saapuneet paikalle ja otettiin paikallamakuu. Pyysin saada Ruun keskelle, kun useasti jostakin syystä on tullut valkattua/ajauduttua reunapaikalle. Muutenhan se siellä makas ihan hyvin, mutta tänään se pihisi, piippasi ja lauloi koko pirun paikallamakuun ajan. Päätin olla puuttumatta asiaan, koska yleensä se makaa ihan hiljaa. Tulkitsin ääntelyn vitutuksena sateessa ja vesilätäkössä maakaamiselle. Pysyi kuitenkin hyvin.
Luoksetulot tänään ihan ok, pari kertaa jäi loppuasento vähän vinoksi, joten otin myös askelsiirtymisiä ihan namilla imuttamalla.
Otettiin myös käskytettynä molemmat jäävät liikkeet sekä luoksetulo. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä. Luoksetulossa ensin nousi seisomaan kun kävelin poispäin, mutta aloitettiin alusta jonka jälkeen teki hyvin. Liikkeestä seisomisessa oli pieni viive ja pari askelta käskyn jälkeen, mutta seisoi sitten ihan varmasti sivulle palaamisisneen kaikkineen. :)
Luulen että reenataan ensviikolla kerran tokokurssilla, ja sitten reilun viikon päästä möllitokoon. Tuntuu että Ruu alkaa soveltaa jokaista aloluokan liikettä kun se kyllästyy hinkkaamaan niitä. Ja sitten kun se ei kuitenkaan kyllästy, koska toko on ihanaa! Eli se tekee aina, mutta näköjään sitten vähän omia ratkaisujaan kun alkaa olla liian ennalta arvattavaa. Ainahan sitä voi keksiä muutakin ohjelmaa kuin tokon hinkkaamista. Jos vaikka sais aikaseks jotakin jälkeä noille tehdä. :)
Aloiteltiin ohjatulla noudolla ja ruudulla, vähän semmosta haahuilua meinas olla. Kapulallekkin lähti ja pysähtyi ja tarvitsi välillä lisäkäskyjä. Muutkin reenaajat oli sitten saapuneet paikalle ja otettiin paikallamakuu. Pyysin saada Ruun keskelle, kun useasti jostakin syystä on tullut valkattua/ajauduttua reunapaikalle. Muutenhan se siellä makas ihan hyvin, mutta tänään se pihisi, piippasi ja lauloi koko pirun paikallamakuun ajan. Päätin olla puuttumatta asiaan, koska yleensä se makaa ihan hiljaa. Tulkitsin ääntelyn vitutuksena sateessa ja vesilätäkössä maakaamiselle. Pysyi kuitenkin hyvin.
Luoksetulot tänään ihan ok, pari kertaa jäi loppuasento vähän vinoksi, joten otin myös askelsiirtymisiä ihan namilla imuttamalla.
Otettiin myös käskytettynä molemmat jäävät liikkeet sekä luoksetulo. Liikkeestä maahanmeno oli hyvä. Luoksetulossa ensin nousi seisomaan kun kävelin poispäin, mutta aloitettiin alusta jonka jälkeen teki hyvin. Liikkeestä seisomisessa oli pieni viive ja pari askelta käskyn jälkeen, mutta seisoi sitten ihan varmasti sivulle palaamisisneen kaikkineen. :)
Luulen että reenataan ensviikolla kerran tokokurssilla, ja sitten reilun viikon päästä möllitokoon. Tuntuu että Ruu alkaa soveltaa jokaista aloluokan liikettä kun se kyllästyy hinkkaamaan niitä. Ja sitten kun se ei kuitenkaan kyllästy, koska toko on ihanaa! Eli se tekee aina, mutta näköjään sitten vähän omia ratkaisujaan kun alkaa olla liian ennalta arvattavaa. Ainahan sitä voi keksiä muutakin ohjelmaa kuin tokon hinkkaamista. Jos vaikka sais aikaseks jotakin jälkeä noille tehdä. :)
tiistai 18. syyskuuta 2012
Tiistaitokot
Päivitin tuohon Ruun omalle "välilehdelle" myös kaikki Ruun näyttelyarvostelut, etteivät mene hukkaan vanhoilta sivuilta. Tuli hirvee hinku Oivan kanssa näytelmiin, Ruun näyttelyura kun taitaa olla jo aika pitkälti käyty. Sunnuntaina käytiinkin turisteina Hyvinkään näyttelyssä ja treffattiin samalla Taikarummun poppoo sekä Ruun poika Urban ihmisineen. Näyttelyn jälkeen käytiin Rutikassa ulkoilemassa ja hyvät oli painit, Oivaltakin lähti molemmat heiluvat alakulmurit. :)
Sitten tokoihin. Ennen treenejä käytiin kolmen vartin kävelyllä. Oiva ehti vapaanaollessaan rannalta evästää pari särkeä, eikä tietenkään antanut aarteitaan pois vaan söi ne kiireenvilkkaa. Pitää syödä hyvin että jaksaa!
Oivan ryhmä oli ensin. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, sivulletuloilla ja seuraamisella. Oiva ohjautuu namiavulla sivulle hyvinkin näppärästi, ja seuraamista tein ihan imutusmeiningillä, lyhyitä muutaman askeleen pätkiä ja myös käännöksiä. Luoksepäästävyydessä tervehtii "tuomaria" innokkaasti, mutta antaa mm. katsoa hampaat melko nätisti. Luoksetulo otettiin taas yksitellen. Kirmasin pois Oivan luota (jota tietty pidettiin kiinni) ja käännyin, niin siellä se istui hienosti! En sitten tiedä oliko ehtinyt kuitenkin tempoa mun perään, todennäköisesti. Nappasin lelun taskusta ja kutsuin Oivaa, ja Oivahan tuli kuin ohjus ja tarrasi leluun kiinni. Taisi siinä hammaskin irrota taas. :D
Lopuksi otettiin vielä maahanmenoa. Ohjasin Oivaa namilla maahan ja nyt se hoksasi sen nopeammin kuin viimeksi. Hassua on se, että kun Oivan saa maahan, voi itse seistä ihan suorana, ottaa lisää namia taskusta ja palkata sitä taas sinne maahan. Siellä se pötköttelee kun sinne on kerta menty! Koska tämä sujui niin hyvin, kokeilin maahanmenoa myös sivulla. Taas sama juttu: Välillä sai kaivaa lisää nameja taskusta ja Oiva makasi kiltisti maassa! Hassunhieno napero! :) Loppuun vielä leikkimistä palkaksi, Oivan pissatus, ja koiran vaihto.
Ruu olikin sitten kerännyt kierroksia ja haukkunut taukoamatta tunnin autossa. Aloitettiin seuraamisella, mikä menikin yllättävän hyvin. Vähän meinasi olla viimekertoja enemmän pihinää ja piippaamista, mutta hyvin se seurasi. Mutta haukkuminen joka ikisessä muussa välissä olikin sitten ihan mahdotonta. Tänään oli aiheena hyppy, ja omaa vuoroa odotellessa päätin tehdä vähän Ruuta virkistäviä juttuja, kun niitä niin viime kirjoituksessa menin lupaamaan ja vannomaan. :D
Aloitin noutokapulan kanssa. Koira perusasentoon, kapula suuhun ja kontaktikävelyä. Siitä pysähdyksiä joista sitten kapulan luovutus. Muuten hyvä, mutta se pystyy ihan liian helposti haukkumaan kapula suussa! Päätin jatkaa noutoteemalla ja virkistellä muistia ohjatun noudon kanssa. Ohjattua noutoa (eikä myöhemmin olevaa ruutua) en ole opettanut kovin virallisesti tai oikein ts. niin pitkälle kokeita ajatellen. Ne on lähinnä olleet sellainen hupinumero ja mielenvirkistys muiden liikkeiden ohessa, ja Ruu tykkää niistä.
Eli koira istumaan sivulle, johon jätin sen odottamaan. Vein kapulat viistosti noin 5m päähän Ruun taakse. Kapuloiden etäisyys toisiinsa oli varmaankin vajaat 10m. Siitä sitten ohjasin Ruuta hakemaan aina jommankumman kapulan, ja aina se toi oikean. En ollut niin tarkka loppuperusasennosta, mutta melko hyvin se sivulle hakeutui ja piti kyllä kapuloita suussa kunnes otin ne.
Ehdin vielä ennen meidän hyppyvuoroa harjoitella ruutua. Vein ruutuun namialustan, ja sinne nameja. Lähetin Ruun ruutuun ja kirmasin itse perässä. Kun Ruu kääntyi namialustalta mua kohti, pyysin sen joko maahan tai seisomaan (odottamaan). Hyvin toimii! Mitä nyt ajatuksissani annoin ekalla lähetyksellä RUUTU käskyn SINNE käskyn sijasta... Noh, sattuuhan noita. Tein väliin pari kertaa tyhjällä namialustalla, ja kyllä se sitäkin lähti innoissaan tarkastamaan.
Hyppy tehtiin myös namialustan kanssa, jotta Ruu ei jäisi niin lähelle estettä. Muuten hyvä, mutta se alkoi tuijotella namien syönnin jälkeen koutsia, koska se seisoi lähempänä (ja se niitä nakkeja sinne alustalle laittoi...). Koutsi siirtyi siis nakkien laiton jälkeen selkeästi kauemmas, niin Ruu teki ihan nappisuorituksia. :) Hypyn jälkeen tehtiin liikkeestä seisominen, ja se sujui myös ongelmitta.
Seuraavana vuorossa yksitellen ALO luokan luoksetulo. Luulis että helppo nakki. Ruu painui ensin joka kerta maahan kun jätin sen. Sitten se ei osannut enää tulla edes sivulle vaan siihenkin syöksyi jotenkin ihmeellisesti maate. Lopulta kun pääsin kutsumaan koiraa se tuli ihan lupaavan näköisesti, kunnes jäi istumaan mun etuviistoon noin 2 metrin päähän. Sitten taas istu-maahan-istu-maahan jojokoiraa perusasentoon, ja koita siinä nyt jotain järkevää saada aikaan kun alkoi jo naurattaa. Taas päästiin kutsumisvaiheeseen niin Ruu alkoi jolkotella mun luokse tutkien samalla nurmikkoa... Ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään ahdistuneelta tai rauhoittavilta signaaleiltakaan, vaan siinä nyt oli joku haju. Teki ylihitaan, mutta tarkan perusasennon. Miljoonas kerta toden sanoo ja saatiin lopulta yksi ihan mallikas luoksetulo, joskin lyhyellä matkalla ettei se taas ehdi mennä maahan... :D
Loppuun vielä paikallamakuu, nyt sai makoilla ihan luvan kanssa! :D
Sitten tokoihin. Ennen treenejä käytiin kolmen vartin kävelyllä. Oiva ehti vapaanaollessaan rannalta evästää pari särkeä, eikä tietenkään antanut aarteitaan pois vaan söi ne kiireenvilkkaa. Pitää syödä hyvin että jaksaa!
Oivan ryhmä oli ensin. Aloitettiin luoksepäästävyydellä, sivulletuloilla ja seuraamisella. Oiva ohjautuu namiavulla sivulle hyvinkin näppärästi, ja seuraamista tein ihan imutusmeiningillä, lyhyitä muutaman askeleen pätkiä ja myös käännöksiä. Luoksepäästävyydessä tervehtii "tuomaria" innokkaasti, mutta antaa mm. katsoa hampaat melko nätisti. Luoksetulo otettiin taas yksitellen. Kirmasin pois Oivan luota (jota tietty pidettiin kiinni) ja käännyin, niin siellä se istui hienosti! En sitten tiedä oliko ehtinyt kuitenkin tempoa mun perään, todennäköisesti. Nappasin lelun taskusta ja kutsuin Oivaa, ja Oivahan tuli kuin ohjus ja tarrasi leluun kiinni. Taisi siinä hammaskin irrota taas. :D
Lopuksi otettiin vielä maahanmenoa. Ohjasin Oivaa namilla maahan ja nyt se hoksasi sen nopeammin kuin viimeksi. Hassua on se, että kun Oivan saa maahan, voi itse seistä ihan suorana, ottaa lisää namia taskusta ja palkata sitä taas sinne maahan. Siellä se pötköttelee kun sinne on kerta menty! Koska tämä sujui niin hyvin, kokeilin maahanmenoa myös sivulla. Taas sama juttu: Välillä sai kaivaa lisää nameja taskusta ja Oiva makasi kiltisti maassa! Hassunhieno napero! :) Loppuun vielä leikkimistä palkaksi, Oivan pissatus, ja koiran vaihto.
Ruu olikin sitten kerännyt kierroksia ja haukkunut taukoamatta tunnin autossa. Aloitettiin seuraamisella, mikä menikin yllättävän hyvin. Vähän meinasi olla viimekertoja enemmän pihinää ja piippaamista, mutta hyvin se seurasi. Mutta haukkuminen joka ikisessä muussa välissä olikin sitten ihan mahdotonta. Tänään oli aiheena hyppy, ja omaa vuoroa odotellessa päätin tehdä vähän Ruuta virkistäviä juttuja, kun niitä niin viime kirjoituksessa menin lupaamaan ja vannomaan. :D
Aloitin noutokapulan kanssa. Koira perusasentoon, kapula suuhun ja kontaktikävelyä. Siitä pysähdyksiä joista sitten kapulan luovutus. Muuten hyvä, mutta se pystyy ihan liian helposti haukkumaan kapula suussa! Päätin jatkaa noutoteemalla ja virkistellä muistia ohjatun noudon kanssa. Ohjattua noutoa (eikä myöhemmin olevaa ruutua) en ole opettanut kovin virallisesti tai oikein ts. niin pitkälle kokeita ajatellen. Ne on lähinnä olleet sellainen hupinumero ja mielenvirkistys muiden liikkeiden ohessa, ja Ruu tykkää niistä.
Eli koira istumaan sivulle, johon jätin sen odottamaan. Vein kapulat viistosti noin 5m päähän Ruun taakse. Kapuloiden etäisyys toisiinsa oli varmaankin vajaat 10m. Siitä sitten ohjasin Ruuta hakemaan aina jommankumman kapulan, ja aina se toi oikean. En ollut niin tarkka loppuperusasennosta, mutta melko hyvin se sivulle hakeutui ja piti kyllä kapuloita suussa kunnes otin ne.
Ehdin vielä ennen meidän hyppyvuoroa harjoitella ruutua. Vein ruutuun namialustan, ja sinne nameja. Lähetin Ruun ruutuun ja kirmasin itse perässä. Kun Ruu kääntyi namialustalta mua kohti, pyysin sen joko maahan tai seisomaan (odottamaan). Hyvin toimii! Mitä nyt ajatuksissani annoin ekalla lähetyksellä RUUTU käskyn SINNE käskyn sijasta... Noh, sattuuhan noita. Tein väliin pari kertaa tyhjällä namialustalla, ja kyllä se sitäkin lähti innoissaan tarkastamaan.
Hyppy tehtiin myös namialustan kanssa, jotta Ruu ei jäisi niin lähelle estettä. Muuten hyvä, mutta se alkoi tuijotella namien syönnin jälkeen koutsia, koska se seisoi lähempänä (ja se niitä nakkeja sinne alustalle laittoi...). Koutsi siirtyi siis nakkien laiton jälkeen selkeästi kauemmas, niin Ruu teki ihan nappisuorituksia. :) Hypyn jälkeen tehtiin liikkeestä seisominen, ja se sujui myös ongelmitta.
Seuraavana vuorossa yksitellen ALO luokan luoksetulo. Luulis että helppo nakki. Ruu painui ensin joka kerta maahan kun jätin sen. Sitten se ei osannut enää tulla edes sivulle vaan siihenkin syöksyi jotenkin ihmeellisesti maate. Lopulta kun pääsin kutsumaan koiraa se tuli ihan lupaavan näköisesti, kunnes jäi istumaan mun etuviistoon noin 2 metrin päähän. Sitten taas istu-maahan-istu-maahan jojokoiraa perusasentoon, ja koita siinä nyt jotain järkevää saada aikaan kun alkoi jo naurattaa. Taas päästiin kutsumisvaiheeseen niin Ruu alkoi jolkotella mun luokse tutkien samalla nurmikkoa... Ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään ahdistuneelta tai rauhoittavilta signaaleiltakaan, vaan siinä nyt oli joku haju. Teki ylihitaan, mutta tarkan perusasennon. Miljoonas kerta toden sanoo ja saatiin lopulta yksi ihan mallikas luoksetulo, joskin lyhyellä matkalla ettei se taas ehdi mennä maahan... :D
Loppuun vielä paikallamakuu, nyt sai makoilla ihan luvan kanssa! :D
lauantai 15. syyskuuta 2012
Match Show ja tokopulma
Oiva kävi Lielahdessä mätsärissä. Pariksi saatiin 6kk ikäinen kelpie, että ihan kivan tasainen pari, pentuluokassa kun oli kaikenkokoiset samassa. Tuomari oli virallinen ulkomuototuomari ja juurikin FCI ryhmän 5 tuomari. Kehui kovasti Oivaa miten hyvän mallinen se on, miten hyvin kehittynyt lihaksisto, hyvinhoidettu napero ja hienosti opetettu. Oiva esiintyikin ihan mallikkaasti, kun "hienosti opetettu" tarkoitti näyttelyhihna kaulaan ennen kehää ja kokeillaan mitä se tekee kun sanoo "seiso". :D
Tietysti pari ilopomppua mahtui mukaan, mutta ihan hienoa raviakin. Näillä eväillä irtosi punainen nauha ja hyvä mieli. :) Sitten jäätiinkin odottelemaan punaisten kehää. Pentuja oli kaikkinensa 63, ja me oltiin tietty menty hetikohta kymmenen jälkeen ihmettelemään maailman menoa kun kehät alkoi klo 12.
FAIL!
Oiva oli punaisten kehässä jo ihan väsynyt ja sitä kiinnosti enemmän kehän ulkopuolella leikkivät sinisen saaneet pennut. Melko hyvin se silti malttoi olla, mutta ei päästy jatkoon. Sitten oli vielä rokkikoirakisa, missä joku Popedan hemmo (en muista enää minkä niminen) valkkas suosikkikoiransa. Koiraa oli tietty saanu mielensä mukaan koristella, ja Oivalle askartelin vanhasta niittivyöstä ja oranssi-mustasta kengännauhasta rouheen pannan ja taluttimen. Ei Ollu Oivasta kuitenkaan rokkikoiraksi tänään ja lähdettiin kotiin. Maukan takaloosterissa tuhisi koko kotimatkan hyvin uuvutettu pentu, joka oli tutustunut taas monen eri näköiseen lajitoveriin. (Ja yritti varastaa tanskandogilta pehmolelun...)
Ruun kanssa sitten taas käytiin yksinään amiksella tokoilemassa. Ruu on ilmoitettu 2 viikon päästä olevaan mökllitokoon, ja nyt se keksi alkaa vapaanaseuraamisessa laamailla takavasemmalla. Niinkuettä TÄ?! Ei mitään paniikkia mutta tänään oli eka päivä ilman punkkilääkitystä. Muuten menikin sitten ihan hyvin. Paitsi se on tänään ollut vähän väsynyt. Mutta se johtuu siitä että se on täällä koko päivän murjottanut kun Näppylä pääsi koko päiväksi jonnekkin namirepun kanssa, ja Ruu ei. Eikö johdukkin...?
Muistaisin tätä laamailuongelmaa olleen joskus ennenkin. Vielä kun jaksais kaikki satavuotta lukee omaa blogiaan taaksepäin, että mikä siihen on silloin mahtanut olla syynä. Varmaan liian tylsät ja samanlaiset seuraamisharjotukset, veikkaan mä. Nyt lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, ja mörököllit ja sanojen syömiset, että ennen möllitokoa en tee perusseuraamista ollenkaan. Vain askelsiirtymisiä (tai muita perusasentoa vahvistavia harjoituksia) ja seuraamista vain pakolliset jäävien liikeiden harjoittelussa. Voisi myös ottaa ruutua tai ohjattua noutoa, niin tulee vähän vaihtelua. Paitsi jos ohjatuissa reeneissä tehdään seuraamista ni on kai tavallaan pakko sitä sitten ottaa. Ei tää mein möllitokoura nyt niin pilkun viilaamista ole. :)
Muuten jäävät liikkeet meni hyvin, seisominenkin ilman namia ja käsiapua. Vaikka huomasin vaistomaisesti tekeväni vasemmalla kädellä jotain minimaalista elettä, vaikka koitin olla tekemättä. Luoksetuloissa alkanut taas muistamaan että pitää tulla suoraan sivulle ja vielä istuakkin siihen. Ei varastanut lähdöissä, joskin yhdellä kerralla kun säpsyin hämyksi itse pakkoliikkeitä, niin koirakin säpsyi ja nyki, mutta ei lähtenyt. Huutelin itselleni käskytystä jotta "Valmis?" ja Ruu tuli vasta oikealla käskyllä. Hieno Ruu!
Tietysti pari ilopomppua mahtui mukaan, mutta ihan hienoa raviakin. Näillä eväillä irtosi punainen nauha ja hyvä mieli. :) Sitten jäätiinkin odottelemaan punaisten kehää. Pentuja oli kaikkinensa 63, ja me oltiin tietty menty hetikohta kymmenen jälkeen ihmettelemään maailman menoa kun kehät alkoi klo 12.
FAIL!
Oiva oli punaisten kehässä jo ihan väsynyt ja sitä kiinnosti enemmän kehän ulkopuolella leikkivät sinisen saaneet pennut. Melko hyvin se silti malttoi olla, mutta ei päästy jatkoon. Sitten oli vielä rokkikoirakisa, missä joku Popedan hemmo (en muista enää minkä niminen) valkkas suosikkikoiransa. Koiraa oli tietty saanu mielensä mukaan koristella, ja Oivalle askartelin vanhasta niittivyöstä ja oranssi-mustasta kengännauhasta rouheen pannan ja taluttimen. Ei Ollu Oivasta kuitenkaan rokkikoiraksi tänään ja lähdettiin kotiin. Maukan takaloosterissa tuhisi koko kotimatkan hyvin uuvutettu pentu, joka oli tutustunut taas monen eri näköiseen lajitoveriin. (Ja yritti varastaa tanskandogilta pehmolelun...)
Ruun kanssa sitten taas käytiin yksinään amiksella tokoilemassa. Ruu on ilmoitettu 2 viikon päästä olevaan mökllitokoon, ja nyt se keksi alkaa vapaanaseuraamisessa laamailla takavasemmalla. Niinkuettä TÄ?! Ei mitään paniikkia mutta tänään oli eka päivä ilman punkkilääkitystä. Muuten menikin sitten ihan hyvin. Paitsi se on tänään ollut vähän väsynyt. Mutta se johtuu siitä että se on täällä koko päivän murjottanut kun Näppylä pääsi koko päiväksi jonnekkin namirepun kanssa, ja Ruu ei. Eikö johdukkin...?
Muistaisin tätä laamailuongelmaa olleen joskus ennenkin. Vielä kun jaksais kaikki satavuotta lukee omaa blogiaan taaksepäin, että mikä siihen on silloin mahtanut olla syynä. Varmaan liian tylsät ja samanlaiset seuraamisharjotukset, veikkaan mä. Nyt lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, ja mörököllit ja sanojen syömiset, että ennen möllitokoa en tee perusseuraamista ollenkaan. Vain askelsiirtymisiä (tai muita perusasentoa vahvistavia harjoituksia) ja seuraamista vain pakolliset jäävien liikeiden harjoittelussa. Voisi myös ottaa ruutua tai ohjattua noutoa, niin tulee vähän vaihtelua. Paitsi jos ohjatuissa reeneissä tehdään seuraamista ni on kai tavallaan pakko sitä sitten ottaa. Ei tää mein möllitokoura nyt niin pilkun viilaamista ole. :)
Muuten jäävät liikkeet meni hyvin, seisominenkin ilman namia ja käsiapua. Vaikka huomasin vaistomaisesti tekeväni vasemmalla kädellä jotain minimaalista elettä, vaikka koitin olla tekemättä. Luoksetuloissa alkanut taas muistamaan että pitää tulla suoraan sivulle ja vielä istuakkin siihen. Ei varastanut lähdöissä, joskin yhdellä kerralla kun säpsyin hämyksi itse pakkoliikkeitä, niin koirakin säpsyi ja nyki, mutta ei lähtenyt. Huutelin itselleni käskytystä jotta "Valmis?" ja Ruu tuli vasta oikealla käskyllä. Hieno Ruu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)