maanantai 6. maaliskuuta 2017

Tokotreenejä vireille talvitauon jälkeen

Alkaa olla niin keväisiä kelejä, kun aurinko lämmittää ihanasti, että saattaa alkaa harkitsemaan tokotreenejä ulkosalla ilman paleltumisia ja sitä kautta esim. sormien irtoamisia. Vanhuus kun ei tule yksin, se tulee vähintäänkin mukavuudenhalun kanssa. Hulda oli tylsistynyt vajaan tunnin autossa mun kampaajakäynnin ajan, joten se oli innoissaan kun pääsi tekemään hommia. Pienen pissatuskävelyn toki tein ennen treenien alkua, että koirakin sai vähän verryteltyä itseään. Treenipaikkojen pohjat ovat tähän aikaan vuodesta lievästi sanottuna helvetin kamalat, ja tänään valittavina oli joko peilijää tai kuiva asfaltti hiekoitussoralla. Valittiin jälkimmäinen ja yritettiin saada koirat innostumaan ilman päätöntä sinkoilua ja anturoiden rikkoontumista.

Huldalle selvästi sopii ennen treenejä odottelu ja tylsistyminen. Tekeminen ylipäätään nousee sillätavalla ihan uuteen arvoon, ja intoa piisaa entistäkin paremmin. Aloitettiin seuraamisella, ja koska taukoa on ollut koko talvi, niin ihan reippaasti imutin namilla. Tein myös käännöksiä kumpaankin suuntaan, sekä pysähdyksiä. Huldalla oli ihan tosi hyvä vire, ja erityisen innoissani olin vasemmalle kääntymisistä. Ne oli hienoja, vaikka itse sanonkin! 

Mietiskeltiin myös kaverin kanssa vähän kainalo(lelu)palkkaa, ja sitä, miten sitä lähtisi työstämään. Ensimmäinen askel on pitää Huldaa sivulla ja palkata sitä ihan vaan aktiivisesta istumisesta ja ylöspäin katsomisesta. Huldan mielestä kun kannattaa olla jo valmiina sinkoamassa jonnekin, kun lelu tulee esiin. Tottakai, kun sitä yleensä heitetään. Lisäksi kuolleen lelun arvoa pitää alkaa nostamaan ja jossain kohti liikkeelle lähdettäessä käyttää apuna aiemmin toimiviksi todettuja tikapuukävelyä sekä sohva-apua. Toisaalta, ei se lelupalkka pakollinen ole, ihan hyvään lopputulokseen voi päästä namillakin, mutta kyllä mua kiinnostaa sitä vähintäänkin kokeilla, että olisiko siitä meille konstiksi.

Vanha kuva "tikapuukävelystä".
Vähemmän pitäisi kytätä koiraa,
mutta eihän sitä muuten tiedä mitä se tekee. :D
Otettiin myös muutama luoksetulo. Ensimmäisen palkkasin heittämällä lelua taakseni Huldan tullessa kohti, ja pari seuraavaa otin Huldan suoraan takaa kiertäen sivulle. Erittäin positiivistä oli Huldan pysyminen maltillisesti odottamassa käskyä. Matkaa oli n. 15 askelta. Viimeksi kun sen kanssa oli vähän tekemistä, mutta niin vain siinäkin työ on tuottanut tulosta. Sivulle Hulda tuli pienellä käsivihjeellä oikein kivasti, mutta namin saatuaan se ponkaisi sivulta pois. Siihen pitää kiinnittää huomiota, että siinäkin tilanteessa on odotettava vapautuskäskyä. On tullut aiemmin aika nopeasti siinä tilanteessa heitettyä lelua, niin sitähän se siinä tietenkin ennakoi.

Hulda pääsi huilaamaan ja samalla kun laitoin Huldaa autoon muistin, että munhan piti kokeilla treenien alkuun koiran virittelyä viikonlopun koulutuksesta opitulla tavalla. Tai siis että sitä alkaisi tehdä ennen jokaisia treenejä. Siinä koira laitetaan treenikentälle tullessa (tai kun koira otetaan autosta) maahan ja hetken päästä sille sanotaan vihjesana ja aloitetaan samaan aikaan leikkiminen. Meillä vihjesana on "Juttuja!". Koira uudelleen maahan ja vihjesanan kautta leikkiminen. Parin toiston jälkeen Juttuja!-käskyllä aloitetaankin hommat. Tämän pitäisi kerryttää (tai padota, en mä näistä sanoista ole niin perillä) koiraan virettä, saada se oikeaan mielentilaan ja samalla kertoa koiralle mitä ollaan tekemässä. Tai siis että paikasta huolimatta saadaan koira tiettyyn mielentilaan ja valmiiksi aloittamaan innokas työskentely. Tämä olisi kätevää esim. kisoissa, missä omaa vuoroaan joutuu usein hetken odottelemaan.

Joku viisaampi voisi mulle vielä valaista käykö sama sana lajiin kuin lajiin? Tai ainakin sellaiseen lajiin, jossa pitää olla skarppina ja seurata ohjaajan käskyjä ja elekieltä tarkasti. En mä tiedä onko muunlaisia lajeja olemassakaan? Ehkä joku haku tai jälki ovat luonteeltaan erilaista. Voisin kuvitella, että voin suht sujuvasti käyttää Juttuja!-käskyä vireen luomiseen niin tokoon kuin agilityynkin.

Päätin sitten kuitenkin tätä Juttuja!-käskyä ottaa Huldan pienen lepotauon jälkeen. Vähän takaperin puuhun kiipeämistä, mutta nythän vasta opetellaan mitä se sana tarkoittaa. Homma sujuikin ihan hyvin niin kauan, kunnes olin antanut Huldalle namin lelusta irroittamisesta, ja kun uudelleen alettiin leikkimään, niin se pirun nakki olikin ollut vasta puolivälissä matkalla vatsalaukkuun, ja siinä innostuessaan Hulda sitten alkoi sitä nakkia kakoa ulos itsestään. Tästä seurasi luonnollisestikin porokoiran mielensäpahoittaminen, eikä se suostunut enää leikkimään. Ei sitten niin millään. Kun siihen tukehtuu kuulemma. Saatiin kuitenkin treenit päätökseen sikäli ihan kunnialla, että tukehtumisepisodi (jossa kukaan nyt kuitenkaan oikeasti ei ollut tukehtumassa) ei vähentänyt Huldan intoa seuraamiseen, saati nakkien syömiseen. Ensi kerralla yritämme kuitenkin muistaa aloittaa treenit tällä vireennostatusharjoituksella ja mielellään samalla olla tukehtumatta niihin nakkeihin. :D


4 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Kyllä varmasti lajiin kuin lajiin voi ja kannattaa käyttää virittelysanaa, mutta ei kannata käyttää samaa, kun usein vire halutaan eriksi eri lajeissa. Esim. tokossa ja agilityssä itse haluan vireen aivan eriksi, joten pitäisi käyttää eri virittelysanoja niihin. Agissa kun ne saa huutaa ja riekkua, ja mennä kierroksilla, niin se vire ei sovi tokoon ollenkaan.

Vonotus kirjoitti...

Hulda ei onneksi huuda missään lajissa. Agilityyn se syttyy tosi hyvin varsinkin "kotihallissa", kun se tietää mitä siellä tehdään, eli agilityä. Jollain vihjesanalla olis kiva saada se sama asenne muuallekin, esim. just kisoihin kun paikka voi olla täysin uusi. Tokosta Hulda ei ole ihan niin kierroksilla, joten jos sen sais samaan moodiin kuin agilityssä, niin siitä ei olisi haittaa, vaikka tekeminen erilaista onkin.

Kati kirjoitti...

Meillä taas vire on opetettu sen verran korkeaksi agilityssä, että se ei ole sopiva tokoon. Tokossa on parempi vireä, mutta keskittynyt vire, ja agilityssä taas sellainen räjähtävä mielentila (ei ihan sovi tokoliikkeisiin eikä paikkamakuuseen). Lisäksi tokossa paikkamakuuseen pitäisi saada vihjesanalla rauhallisempi vire, ja sitten taas muihin liikkeisiin vähän vireämpi vire.

Kerran vahingossa otin tokotreeneihin Pyryn autosta samalla tavalla ja samoilla hetsaussanoilla kuin agilityssä, ja siitä sinkoilusta ei tullut kyllä yhtään mitään ja vire oli kyllä niin pilvissä siihen, että olisi pitänyt pystyä keskittyneesti seuraamaan vieressä.

Mutta sehän tietty riippuu koirasta, mikä viretila sopii mihinkin tekemiseen, vai sopiiko sille sama vire kaikkeen tekemiseen. Koirakohtaista. Ja samoin ihmisellä on se optimaalinen vire mikä sopii tokoon ja agilityyn, ja siinä on hyvä psyykata itseään oikeaan vireeseen eri tapahtumiin.

Vonotus kirjoitti...

Mulla on tällä hetkellä sellainen kutina, että pieni sekoilu ja rönsyily olisi tokossakin vaan Huldalle ihan hyväksi. Tai ei kai sitä tiedä ennenkuin kokeilee, ja että jos se oppii saman vihjesanan molempiin, että millainen vaikutus sillä on, kun kuitenkaan ei ole niitä agilityesteitä siellä tokokentällä. Hulda selvästi syttyy niiden näkemisestä, niin jos siitä saisi edes palan sitä hulluutta tokon puolelle, niin se olis vaan hyvä juttu. :D

Pitänee kokeilla.