Hulda oli kuitenkin outo, vaisu eikä ollenkaan oma itsensä. Ryystäminen ja kröhinä ei ikinä ole pahentunut kovaksi yskäksi, mutta sen mitä nieleskelee, ryystää ja krohisee, niin sitä on sitten ollut sinnikkäästi joka päivä. Tänään käytiin sitten lääkäristä hakemassa vähän vauhtia, kun ei juominen oikein maistunut Huldalle. Ruuan perään ei myöskään mitenkään hingu, mutta syö kyllä silti kaiken mitä sille kuppiin antaa. Olen sitten piimä- tai jauhelihavedellä sitä juottanut.
Hulda oli lääkärissä tosi vaisu ja flegmaattinen. Makoili vain pedillä tippaletku kintussa ja nukkui. Verikokeen otossa sitä piti oikein kannatella, ettei se valunut takaisin makuulle. Lääkärikin tuumi, että vaikka Hulda onkin aina ollut hyvin käyttäytyvä neiti, niin on siinä silti normaalisti edes jotain eloa ja touhua ollut. Nyt ei ollut.
Verikokeiden tulokset viittasivat virusinfektioon (mm. matalat leukkarit). Crp tulos saadaan huomenna. Koska ripuli oli jo kertaalleen helpottanut, ajateltiin että Hulda sen osalta on tokeentumassa. Nyt illalla se kuitenkin uudelleen heitti ihan vesiripulille. Pitänee kysyä huomenna olisiko Tylosin-kuuri sitten kuitenkin paikallaan, vai mitä ihmettä tuolle tehdään. Nytkin se oli jo kuitenkin aika kuivakan oloinen, enkä muista että olisin ikinä nähnyt nestekyttyrän imeytyvän noin nopeasti koiraan! Ensin osa nesteestä tiputettiin suoraan suoneen ja loput laitettiin sitten niskanahan alle.
Se noissa koiratapahtumissa toki on aina varjopuolena, että kaikenmaailman taudit voi tarttua ja levitä helpommin. Varsinkin vielä lämpimissä halleissa viruksilla ja bakteereilla on otolliset olot muhia. Mutta eipä sitä kotiinkaan mihinkään kuplaan voi linnoittautua kennelyskän pelossa. Eiköhän tästä levolla ja tarvittavilla tukihoidoilla taas nousta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti