Huldahan ei ole ollut treeneissä oikeastaan ollenkaan innostunut leikkimään, viimeksi kotona oli jotakin yritystä narupallon kanssa. Ollaan monta kertaa puolivitsillä heitetty, että pitää kokeilla tuota kissanhuiskua, jota Hulda aina ystävän luona kyläillessä himoitsee. Ja sekoaa sukkiinsa jos sitä sillä leikittää. No, sillä minä tänään sitten neitiä treeneissä leikitin, kun on vihdoin löytynyt prinsessalle mieluisa kapistus.
Vapaana häiriössä
Aluksi treenattiin taas pieni hetki porukalla, ja Hulda ei enää oikeastaan ollenkaan välittänyt treenikavereista. Tein vähän kontaktia, maahanmenoja ja seuraamista. Kun oli todettu, että Hulda on tekemismoodissa, niin sovittiin, että kaverit ovat koirineen "paikkamakuussa" ja ekaa kertaa teen Huldan kanssa juttuja ilman hihnaa niin että muita koiria on samalla kentällä. Kaverit olivat tottakai varautuneita siihen jos Hulda päättääkin lähteä karkureissulle ja olivat aivan koiriensa vieressä koirat hihnassa. Kuulemma hyvää häiriötreeniä vaikka Hulda karkaisikin, molemmat treenikaverit kuitenkin jo kisaavia koirakoita. Siellähän sitten periaatteessa pitäisi maata, vaikka kaikki muut koirat lähtisivät kimpassa juoksentelemaan ympäriinsä.
Tein Huldan kanssa merkin kiertoa ja hyppyä (sekä palkaksi myös sitä leikkimistä), koska ne ainakin ovat Huldan mielestä mukavimpia liikkeitä. Kerran Hulda pysähtyi katsomaan muihin päin, eikä silloinkaan sen oloisena että olisi minnekään lähtenyt. Näytti enemmänkin hämmästelevän, että miksi täällä ylipäätään muut makaa, kun ei ennenkään ole maannut. Paitsi jos hän itsekin makaa ja ollaan kaikki samassa rivissä.
Maahanmeno ja kaukokäskyt
Hulda sai ansaitun tauon autossa, jonka jälkeen tehtiin vielä jokainen yksitellen haluamiaan liikkeitä. Huldan kanssa kaukokäskyjen alkeet sujuvat mukavasti. Se menee (ainakin mulle riittävän) ripeästi maahan ja nousee ryhdikkäästi istumaan. Matkaa ei siis vielä juurikaan ole kuin ehkä 1-2 kengänmittaa.
Kaveri bongasi maahanmenoissa hyvän huomion, että meinaan (taas!) ottaa Huldan liian eteen perusasentoon, jolloin sivulla ollessaan se kääntyy hieman mun eteen. Se itsessään on melko pieni virheasento, jos se jäisikin siihen. Mutta sitten se siitä kellahtaa lonkka-asentoon, joka ei siis missään nimessä ole toivottua, eikä siitä ainakaan pääse ripeästi ja kauniisti ylös istumaan. Ongelma korjantui paremmalla perusasennolla hieman taaemmas, jolloin maahanmeno oli suora ja lonkka.asento jäi pois.
Merkin kierto
Merkin kiertoa on tehty ennen tätä vasta kaksi (2) kertaa, ja se lähtee jo lyhyeltä parin metrin matkalta oma-aloitteisesti kiertämään merkkiä! Ja ilman käsiapua, kuten viimekertaisissa kuvissa. Vauhti on merkille päin vielä vähän hidas, mutta johtunee siitä ettei Hulda voi vielä olla mitenkään varma tästä liikkeestä. Liike on kuitenkin mieluisa, ja takaisinpäin tullaan jo ihan iloisella laukalla.
Seuraaminen
Seuraamisessa hinkattiin ja vahvistettiin taas sitä samaa. Huldaa ei onneksi tunnu haittaavan, koska siitä saa palkkaa. Mua turhauttaa kun tuntuu ettei edetä. Onneksi oli treenikaverit katsomassa mun perään ja sanomassa, että: "Höpöhöpö, tehän olette vaikka miten paljon edistyneet!". Sitten kun sitä alkaa ajatella, niin niinhän me kyllä ollaan. Ei lähelläkään valmista, mutta paljon pidemmällä kuin jos ei olisi tehty ollenkaan. Pitäisikin jokukerta ottaa oikein videota. Ei siksi, että se olisi mitenkään kaunista katsottavaa, vaan siksi että voisi muutaman kuukauden kuluttua ottaa uuden ja (toivottavasti) huomata miten taas ollaan edistytty.
Hyppy
Hyppyä tehtiin kotoa raahatulla agilityesteellä, kun ei tähän hätään ole muutakaan tarjolla. Hypyt on toki Huldalle agilitystä jo ennestään tuttuja, joten on päästy jo parissa kerrassa ihan hyvin siinä etenemään. Oikeastaan ei puutu muuta kuin varmuus odottamisessa, loppuperusasento ja liikkeen pitäminen mieluisana. Eli kyllähän sitä tekemistä riittää kun oikein alkaa ajatella. Tänään kuitenkin kaikki sujui hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti