Huldan tokotreenit: Häiriötä kerrakseen

Hulda on tokoilun osalta viettänyt viimeiset pari viikkoa kertakaikkisen pellossa, mutta tänään päästiin taas mukaan tokotreeneihin. Häiriötä riitti enemmän kuin tarpeeksi. Kentällä oli edellisenä iltana ollut sirkus ja mm. kavionjälkiä näkyi siellä täällä. Jopa omaan nenään tuoksahteli hevosen haju, joten voin vain kuvitella millaisia nuuskuja koiran nenä sieltä bongaa. Lisäksi meitä oli kentän toisella laidalla "ilostuttamassa" joukko kovaäänisiä puliukkoja ja -akkoja.

Huldalle kuitenkin suurin häiriö oli treenikaverit. Tähän asti (siis ne kaikki pari kertaa mitä itse olen ollut mukana) on tehty yksitellen, mutta tänään oli päätetty treenata alkupuolisko kaikki yhtäaikaa. Hulda aluksi haukkui muut koirat pataluhaksi, mutta kun sain sen ajatuksenjuoksun käännettyä enemmän tekemiseen, niin suht nopeasti se muisti mitä täällä oltiin tekemässä ja jätti muut koirakot huomioimatta.

Yritin tehdä aluksi helppoja asioita, joista pääsen palkkaamaan paljon. Sivulletuloa, katsekotaktia sivulla, istu-maahan "kaukokäskyjä" (eli käsiavuilla heti koiran edessä) ja sitten vasemmalle pyörimistä ja seuraamisen liikkeellelähtöjä. Kaikissa reilusti nami apuna, jotta kaikenlaiset häiriöt unohtuivat taka-alalle. Porukalla otettiin vielä paikkamakuu. Hulda meni maahan vasta toisella käskyllä kun se haaveili jotakin omiaan. Matkaa oli noin hihnanmitan verran ja palkkasin Huldaa usein. Aavistuksen kellahti lonkka-asentoon, mutta pysyi hyvin paikallaan.

Hetkeksi laitettiin koirat autoihin ennenkuin aloitettiin tekemään yksitellen. Tein oikeastaan aika paljon samoja asioita kuin aluksi. Hulda ei jotenkin ollut oma itsensä vaan sen keskittyminen kokoajan herpaantui johonkin, enimmäkseen kentän laidalla mekastaviin puliukkoihin. Se kyllä esimerkiksi kaukokäskyissä pysyi siinä asennossa mihin sen olin jättänyt, mutta se saattoi katsella muualle ja sen nenä nuuskutti kovasti ilmaa. Aina kun sain sen huomion itseeni, niin sitten se teki taas hyvin.

Tehtiin Huldan kanssa paikallaan vasemmalle kääntymistä namiavulla. Se sujuu jo hienosti. Siitä jatkettiin vähän seuraamisen ihmettelyä ja porukallakin mietittiin miten siinä kannattaisi edetä. Mä ainakin kuulemma ahnehdin ja yritän harpata heti liian vaikeaan. Vähän kun helpotettiin, niin johan alkoi taas sujua.

Luoksetulossa Hulda ensin lähti mun perään, mutta muisti sitten että istuallaankin voi odottaa. Kävin palkkaamassa sen odottamisesta, jonka jälkeen otin pari luoksetuloa melko lyhyellä matkalla. Hulda oli taas vähä omissa maailmoissaan ja teki vähän puoliteholla. Lopuksi otettiin sitten vielä kunnon vauhtiluoksetulot niin että kaveri piti Huldaa kiinni. Ensimmäisellä kerralla Hulda onnistui silti ottamaan varaslähdön. Toisella kerralla se juoksi miljoonaa mun ohi jahtaamaan kentällä pomppivia lintuja. Kolmas kerta hyväksyttiin ja siihen oli hyvä päättää tämän kertaiset treenit.

Ehdottomasti lisää tarvitaan ihan vaan sellaista helppoa treeniä, jossa kentällä pyörii samaan aikaan muita koirakoita. Ja samaan aikaan mun pitää muistaa olla tarkkana, sillä silloin Huldan keskittyminen herpaantuu helpommin. Vaikeustasoa pykälä alaspäin ja riittävän usein palkkaa kun se tekee oikein. Esimerkiksi ihan vaan sivulla istuessaan ja kontaktia pitäessään. Lisäksi mun pitää ehdottomasti aloittaa kotona uusienkin liikkeiden opettelu ennenkuin Hulda vallan tympääntyy aina näihin samoihin kiemuroihin.

Muikeen makuisia peurapastilleja...