tiistai 2. elokuuta 2016

Huldan tokotreenit osa 2

Tänään aloitettiin oma vuoro seuraamisella. Treenikaverit rohkaisivat jo etenemään seuraamisen opettamisessa seuraavaan vaiheeseen, eli kun Hulda osaa olla tiiviisti jalassa kiinni, niin päätä aletaan jo kääntämään pikkuhiljaa enemmän menosuuntaan. Meinasin ihan että TÄH?!?! Nyt jo?!?! Vastahan tätä perjantaina aloitettiin edes harjoittelemaan! Jotakin on kuitenkin oikein tullut tehtyä, sillä niin vaan pysyi tiivis ja oikea paikka, vaikka päätä ei enää käännetty ulospäin, eikä koiraa enää varsinaisesti ohjattu olemaan jalassa kiinni. Onneksi on joku sanomassa, mä olen nimittäin mestari näissä tokoliikkeiden opettamisissa junnaamaan paikallani vaikka maailman tappiin asti.

Toisena liikkeenä otettiin ruutua. Kaveri laittamaan makkaraa namialustalle ja minä sitten kehoittamaan Huldaa ruutuun. Vasta toista kertaa ikinä tätä tehtiin, mutta tokihan ahne porokoira kiltisti kipittää makkaraa syömään. Itse pitää muistaa tehdä näitä helppoja ja hauskojakin juttuja hyvän fiiliksen säilyttämiseksi, eikä aina hinkata jotakin vaikeaa ja kovin teknistä. Hyvä vire on tietty tärkeää mille tahansa koiralle, mutta väittäisin että porokoiran kanssa se hyvän fiiliksen ylläpito entisestään korostuu.

Hulda kävi autossa huilaamassa muiden vuoron aikana, jonka jälkeen tehtiin vielä luoksetuloa. Lyhyellä matkalla, niin että otan loppuun myös perusasennon. Sain vihdoin päätettyä millaisen luoksetulon loppuosasta haluan. Olen arponut eteentulon ja siitä erillisellä käskyllä sivulletulon kanssa, mutta päädyin kuitenkin kertalaakista sivulletuloon takaa kiertäen. Takaa kiertäminen tuntuu olevan Huldalle helpompaa kuin vasemmalta edestä kiepsahtaminen (joskin sitäkin on vähän harjoiteltu rally-tokoa silmälläpitäen).

Kuitenkin kun tyhmä ihminen on, niin tein sitten hommasta liian vaikeaa olettamalla Huldan osaavan sekä odottamisen, että iloisen luoksetulon kun itse seison kuin tikku paskassa enkä tee elettäkään koiran innostamiseksi. Että jaa niin mikä vire? Onneksi tilanteen pelasti loppuun otetut vauhtiluoksetulot, jossa kaveri pitää pannasta ja minä koiraa hihkuen kirmailen karkuun. Tuli meinaan vauhtia! Ja olikin sitten niin hyvä fiilis, että iloisesti tehtiin autolle mennessä kontaktikävelyssä oikealla puolella parit rally-tokon pyörähdys-liikkeet. :)


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kun on Huldan kanssa alkanut tokoilu sujumaan :) Meillä aloitettiin Sanin kanssa seuruu kontaktin hakemisella ja koko ajan koitettiin sitä pidentää, mutta vieläkään ei kehtaa kulkea jalassa kiinni. Tsemppiä treenailuihin!