sunnuntai 23. elokuuta 2015

Ollakko, vaiko eikö olla?

Borrelioosi nimittäin. Tänään on menossa 5. päivä Doximyciniä, ja jotain on tapahtunut. Edelleenkään en uskalla huokaista helpotuksesta, mutta nyt ei auta muu kuin nauttia näistä paremmista hetkistä. Eilen kävin Elmon kanssa vähän kävelyllä, koska se on yksi hyvistä keinoista verrata Elmon vointia aiempaan. Käveltiin rauhallisesti 20 minuuttia. Ei ole tarkoitus toipilasta tietenkään lenkittää, mutta kyllä Elmo silminnähden nauttii kävelyistä, ja ehkä ennenkaikkea nuuskutteluista.

Eilisen saldo siis 20 min rauhallista kävelyä ilman hyytymistä. Ja kävelyn jälkeen se vielä halusi jäädä ulos leikkimään itsekseen. EIkä siinä vielä kaikki. Eilen ihan kyttäämällä kytättiin miten paljon Elmo järsii ja nuolee itseään, kun jo sitä edellisenä päivänä oli semmoinen olo että kirputtelut ovat alkaneet vähentyä. Kaksi parin sekunnin kirputusta - eli ihan niinkuin koirat normaalisti tekevät. Ei yhtäkään "järsin jalkani irti" sessiota.


Elmo
(Ja salainen elämä sutena?)
Siellä meni orava!

Tänään käytiin taas hieman kävelyllä. Ei kuljettu eilistä pidempää matkaa, mutta koska jäätiin suustamme kiinni marjastajan kanssa, koko reissu venyi puoleen tuntiin. Ihan loppusuoralla Elmosta näki että se väsyi. Mutta alkaa puoli tuntia (vaikkakin rauhallista) ulkoilua olemaan mille tahansa toipilaalle paljon. Eikä missään nimessä ole tarkoitus rasittaa Elmoa. Pidämme siis visusti huolen, että kävelyt pysyvät vielä 20 minuutissa tai alle. Ja muutenkin voinnin mukaan tietenkin. Ja hei, tätä kirjoittaessa ollaan jo hyvän matkaa iltapäivän puolella, eikä vieläkään maanista jalkojan järsimistä tai nuolemista!

Ainoa mikä vielä huolettaa, on Elmon väsymys. Kuitenkin aiempien Gabapentin annosmuutosten yhteydessä on ollut ihan normaalia semmoinen viikonkin kestävä väsymys, joten ei tässä auta kuin odottaa. Mielummin kuitenkin vain väsynyt, kuin kipeä.


Toipilaalle riittävästi unta ja lepoa
Armaksen viihdyttämiseksi on aloitettu hajuerotteluharrastus, joka eteneekin aika kivasti. Yhtäkään koiraa en ole aiemmin tällä saralla kouluttanut, joten odotukset eivät suoritusvarmuuden osalta ole kovin kummoiset, mutta omaksi iloksi ja aivojumpaksi on toistaiseksi mun kouluttajantaidot ainakin riittäneet. Ja Armas on oivaltava oppilas. Sen päässä pyörivien pikkuratasten raksuttamisen voi melkein kuulla. (Hitsi kun saisin mun puhelimesta tänne videon...).


Ei kommentteja: