Missikehistä jäljestyspuuhiin

Taas on viikonloppuna harrastettu kaikenlaista. Lauantaina suunnattiin match show'hun, kun sellainen tuossa naapurikylällä järjestettiin. Ihan mukava käydä kannatuksen vuoksi, kun kerrankin täällä päin on jotain järjestetty. Isoja aikuisia koiria oli noin 20, ja kaikkiaan mätsärissä oli järjestäjän mukaan ollut noin viitisenkymmentä koiraa. Hulda oli isojen aikuisten PUN 1, ja vielä kaiken lisäksi Best In Show 1. Hieno Hulda! Vaikka kyse olikin vain mätsäristä, niin tokihan tuollainen menestys lämmittää mieltä, varsinkin kun tuomarit niin kovasti kehuivat Huldan kaunista ja vaivattoman näköistä liikkumista.

BIS 1

Tänään oltiin sitten vuorostaan jäljestyspuuhissa. Tähän asti on menty oikeastaan niiden ohjeiden pohjalta, mitä on saatu kaverilta puhelimessa ja facebookin chatissa. Onneksi tänään, kun saatiin sitten kaveri paikan päälle meitä opettamaan, näytti kaikki sujuvan oikein mallikkaasti. Homma kun on ollut kuitenkin pitkälti senkin varassa, miten olen kuvaillut Huldan jäljestävän, ja saanut sitten ohjeita sen pohjalta.

Tänään tehtiin ensin jälki, jossa oli yksi kulma ja lopussa esine. Nameja oli edelleen lähes jokaisessa jalanjäljessä, yksittäisin jälkien ollessa ilman. Hulda teki jäljen tarkasti ja ilmaisi lopussa oleen esineen tasoonsa nähden hyvin. Toinen jälki oli vähintäänkin yhtä pitkä (100 m, ihan kamalan vaikea arvioida) ellei jopa vähän pidempi, ja siinä oli yksi esine jäljellä ja yksi lopussa, sekä yksi käännös. Nameja oli vähän harvemmassa ja ilman namia olevia jälkiä oli kahta peräkkäin, sekä myös yksittäisiä. Ensimmäinen ilmaisu ei ollut niin toimiva. Hulda ei mennyt maahan itsenäisesti, ja sitten kun meni, se ei pysynyt siellä kovinkaan hyvin. Pyysin sen sitten uudelleen maahan ja päästiin jatkamaan jälkeä. Lopussa olevalle esineelle Hulda sitä vastoin teki aivan todella hienon ilmaisun!

Kyllä siitä kovaa vauhtia on ihan kelpo jälkikoira tulossa! :)

Treeni-flow

"Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Flow lisää psyyken sisäistä vahvuutta ja kompleksisuutta ihmisen saadessa todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Csíkszentmihályi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään."

Tänään oli ihan superhyvät treenit, varsinainen flow, vaikka aamulla vähän arvoinkin jaksanko lähteä hallille asti treenaamaan. Kannatti lähteä, meillä oli Huldan kanssa nimittäin hurjan hauskaa. Ensimmäiseksi tehtiin vähän seuraamista. Meidän seuraaminen kun ehti mennä tässä jo hetki sitten vähän rikki, joten annoin asian olla Huldan juoksujen ajan, ettei se vahingossakaan yhdistä mitään juoksukipuja seuraamiseen. Alku oli vähän haparoivaa tauon jälkeen, mutta helpotin liikkeelle lähtöjä monta pykälää ja pidin seuraamispätkät lyhyinä. Kehuja ei säästelty, ja muistin muutenkin laittaa itseäni vähän likoon kehuessa. Nopeasti Hulda sai itseluottamustaan kasaan, ja seuraamiset alkoivat sujua hienosti. Viimeiselle pätkälle lähdettäessä Hulda tiesi, että mulla oli shebaa toisessa kädessä, ja sen silmät meinasivat muljahtaa ympäri kun se niin ponnekkaasti piti kontaktia.

Pienen tuumaustauon jälkeen aloitettiin harjoittelu keinun parissa. Aloitettiin samalla jyrkkyyskulmalla, jota viimeksi tehtiin. Loppussa nostin keinua yhdellä pykälällä. Se oli Huldan mielestä vähän jännää, ja se kävi tassut harallaan lähes maate keinun kippauskohtaan, mutta kissanruuat veivät voiton jännityksestä, ja yrittäminen oli Huldan mielestä kannattavaa. Parin onnistuneen toiston jälkeen jyrkemmällä keinulla jätettiin asia hautumaan.

Olin taas vaihteeksi katsellut hauskan näköistä rataa, joka oli jostain mun facebookin feediin tupsahtanut. Kyseessä oli muistaakseni kolmosluokan rata, joten luonnollisestikin poimin sieltä vain pätkän treenattavaksi. Se pätkä on kutakuinkin sellaisenaan kuvassa 1-5. vitosputken jälkeen alkuperäisessä radassa olisi lähdetty putkelta oikealle, mutta ajattelin tässä olevan meille kevyeksi ja hauskaksi radanpätkäksi ihan tarpeeksi tekemistä. Ja mikä tärkeintä, sen lisäksi että tämä oli näyttänyt mun mielestä hauskalta, niin se tuntui olevan Huldan mielestä ihan tosi kiva, ja se pinkoi tukka putkella!

Itse tietenkin sössin ensimmäisellä yrittämällä esteen nro 3, kun olin jo niin kiireellä tekemässä valssia ja liikuin sivusuunnassa poispäin hypyltä, että vallan unohdin ohjata Huldan kolmoselle. Pystyin tekemään valssin ihan samaan kohtaan ja samalla ajoituksella, kun vaan muistin törkätä Huldan myös kolmoshypylle. Sitä jotenkin sortuu noihin suoriin pätkiin, että kyllä se sinne menee. No ei mene ellei ohjaa. Varsinkaan kun on aika paljon treenattu Huldan kanssa myös niitä estesuoriltä pois kääntymisiä.

Huldan mennessä nelosputkeen olin onnistunut sijoittumaan joka kerta (wuhuu!) niin, että Hulda tiesi kumpaan suuntaan putkelta käännytään. Lisähaastetta tähän toi kuitenkin se, että jäin helposti sen (perkeleen hallin) pylväsrivistön taakse, joten mun piti edetä jo riittävästi, että Huldä näki mut eikä hukannut mua pylvään taakse. Putkelta toiseen siirtyminen oli hitaahko, mutta Hulda teki sen joka kerta oikein, vaikka olin jo edennyt puoleenväliin vitosputkea Huldan tullessa ulos edellisestä. Vitosen ja kutosen väliin ehdin nipin napin valssin, sillä vaikka putkien väli oli hitaahko, niin vitosputkessa Hulda kiihdytti kiitettävästi. Loppu olikin sitten vauhdikasta iloittelua, ja se siinä nimenomaan oli tarkoituskin.

Tykkään tällaisista pienistä harjoituksista, missä on se pari jotakin tehtävää, ja loppuun saa sitten rallattaa kaasu pohjassa. Tässä niitä oli maltti ohjata kolmoselle asti ja ajoittaa eteneminen seuraavaan putkeen nähden. Sitten vähän itsenäistä suorittamista koiralta, jotta se malttaa kuunnella käskyjä ja sujahtaa seuraavaan putkeen. Itselle sitten vielä vähän ehtimistä valssiin. Molemmilla putkilla toki korostuu myös se, että koira tietää jo putkeen mennessää kumpaan suuntaan putkelta käännytään. Ja koko hommahan olis mennyt ihan toisenlaiseksi, jos vitosputkelta olisikin pitänyt kääntyä oikealle. Sitä pitää ehkä joskus vielä kokeilla, mutta en halunnut tälle päivälle liikaa haasteita. Treeni tällaisenaan oli täydellinen ja Huldalla oli hurjan hauskaa. 

Itseasiassa, Huldalla oli niin hauskaa, että kun esteet oli siivottu pois ja valotkin jo sammutettu, ei Huce olisi vielä halunnut tulla pois ollenkaan... :D

One more jump, please?

Takaakierrot työn alle

Aloin sitten tuumasta toimeen niiden takaakiertojen kanssa, jotka ihan todella kusivat viime treeneissä. Mulle ihannesuorituksen ei välttämättä tarvitse olla sellainen maailman-eniten-nopee bortsu-kelpi-mali sinkoilu, vaan riittää semmoinen porokoiraksi reipashenkinen, ja mitä kauempaa irtoaa kiertoon, niin sen parempi. Vaikka tottakai: Mitä enemmän on vauhtia, niin sitä parempi. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että realistiset tavoitteet auttaa jaksamaan pitkäjänteistäkin opetusta. Tärkeintä on, että Hulda tietää mitä sen pitää tehdä, ja se haluaa tehdä sen. Jos se iloisesti kiertää semihyvää vauhtia, niin mä olen siihen ihan tyytyväinen. Ja mitä kauempaa se kiertää itsenäisesti, sitä vähemmän mulle tulee askelia, ja saatan ehtiä sijoittumaan radalla seuraaviin asemiin. 

(Mun polvelta terkkuja, se alkaa olla pikkuhiljaa kunnossa sunnuntain jäljiltä, kunhan sitä ei koita laittaa vielä liian koukkuun. Kestää kuitenkin jo astua hyvin. Ja koska ei ole nyt mahdollisuutta kunnollisiin juoksulenkkareihin, niin piti tyytyä geelipohjallisiin ja toivoa että niissä kintut kestää harrastaa.)

Otin ihan videotakin meidän harjoittelusta. Tein neljä muutaman toiston pätkää, ja koska ensimmäiset toistot eivät tulleet videolle, niin tässä olis yritelmät nro 2 ja 4. Kyllä niissäkin jo eron huomaa, vaikka tekemistä toki vielä riittää.

Kiertämisten lisäksi on tehty vähän muutakin ja käytiin eilen jäljellä. Pelto oli eri, ruoka jäljellä oli eri (kuulemma Natural Menu ja Naturis fresh meat eivät ole muurahaisten suosiossa) ja Huldan asenne oli eri. Niin, eikä ollut niitä muurahaisia! Kyllä mä aika pitkälle taidan laittaa maanantain jäljen täydellisen epäonnistumisen niiden murkkujen syyksi. 

Sunnuntaille on suunnitteilla ihan kädestä pitäen jälkiopastusta ja se tuleekin tarpeeseen, kun mä en tiedä minkälainen jäljestäminen on riittävän tarkkaa. Musta tuntuu, että Hulda on alkanut vähän kiirehtiä jäljellä. Se pysyy kyllä jäljellä, mutta on ehkä aavistuksen aiempaa huolimattomampi. Onkohan nurmikko ollut kuitenkin jollain tavalla helpompi alusta kuin pelto? 

Kuvan (C) Kimmo Karvinen

Photoshooting vol II ja muita harrastuksia

Hulda on puuhastellut valokuvamallin roolissa, jäljestyksen salojen parissa ja agilityn ihmeellisessä maailmassa. Jäljet on menneet pääasiassa varsin hyvin, mutta tämän aamun sähellys oli kyllä pohjanoteeraus. Liekö paikalle kiiruhtaneet muurahaiset olivat ongelman ydin. Oikein muutakaan järkevää selitystä en ole sille keksinyt, että Hulda tyystin iski hanksat naulaan kesken jäljen useampaan otteeseen. Se ei siis edes hukannut jälkeä, vaan kertakaikkiaan vain lopetti hommat kesken. Muilla pelloilla/nurmilla ei ole aiemmin ollut muurahaisia ollenkaan ja jäljet on sujuneet tosi hyvin. Jospa huomenna päästäisi taas murkuttomalle pellolle, niin katsotaan sujuuko kuten aiemmin.

Lauantaina Hulda kävi valokuvamallina ja oli tarkoitus ottaa erilaisia hyppykuvia. Kaikkia kuvia en ole vielä saanut nähtäväksi, mutta parin kuvan verran on tullut "maistiaisia", että millaisia otoksia on saatu aikaan. Tältä Huldan loikkimiset näyttää:

Kuvien (C) Kimmo Karvinen

Upeita! Vai mitä? :)

Eilen oltiin pitkästä aikaa Huittisten agilityssä, ja mun kipeytyi siitä polvi niin, ettei sillä ole tämän aamun (pilalle menneen muurahais)jäljen jälkeen tahtonut päästä enää etenemään. Hulda ei ollut ihan parhaimmillaan, se on ennenkin hidastellut jos esteet on kasattu siihen hetikohta kentän etureunaan, missä on isohkoa soraa pohjana. Pyysin, että seuraavalla kerralla jaksettaisi kantaa esteet keskemmälle kenttää, jossa on paljon tasaisempi alusta.

Treenien tärkein huomio taisi kuitenkin olla se, että takaakiertoja tarvitsee nyt treenata innokkaammiksi. Ne on jotenkin jäänyt erikseen opettamatta, ja niitä on vaan tehty siinä muun tekemisen ohessa. Jospa niihin saataisi vähän enemmän eloa paremmalla palkkaamisella.

Hallitreenit

Koska kuka nyt muka pelkän hammaslääkärin takia jaksaa ajella lähemmäs 50 kilometriä suuntaansa, joten ei muutakuin koira mukaan ja hammaslääkärin jälkeen hallille treenailemaan. Oli luvattu sopivan koleaa ja sateista, eikä aamulla klo 9 vielä muutenkaan ole kovin kuuma tässä viime päivinä ollut, joten hyvillä mielin jätin Huldan lyhyen hammaslääkärin ajaksi autoon. Vaikka vettä ripsotti ja taivas oli sateisen harmaa, jätin auton ihan vaan varmuuden välttämiseksi sellaiseen paikkaan, että jos nyt ehtisi aurinko jostain hetken pilkistää, se ei osuisi kuitenkaan autoon. Turha pelko. Yhtä harmaata oli kun tulin pois hammaslääkäristä, ja mittarissa edelleen +12 lämmintä. Tai viileää.

Tutun verryttelylenkin jälkeen mentiin hallille ja aloitettiin treenailu keinun parissa. Olin nostanut keinun yhtä pykälää jyrkempään kulmaan, mutta Huldaa ei paljon haitannut, koska Sheban paloja kastikeessa. Tai yhden kerran sille iski jokin epävarmuus ja se ehti loikata keinulta sivuun (oli edelleen valjaissa ja hihnassa), mutta oli sitä ennen mennyt jo useamman kerran kuitenkin hyvin. Eipä siinä mitään, palkkaa ei tullut ja yritettiin heti perään uudelleen, ja taas sujui ongelmitta kuten loputkin toistot. Hulda pääsi lepäämään siksi aikaa, kun rakentelin rataa.

Tällainen siitä sitten tuli. Se on mukaelma yhdestä ihan oikeasta kisaradasta, joka facebookin feedissä kulkeutui mun silmiin ja näytti hauskalta. Oliskohan ollut 2-luokan rata, jos en väärin muista. Tässä siitä tosin vain alku, ja muutenkin mukautettu sellaiseksi että se sopi meidän hallin pylväsrivistön kanssa samaan tilaan.

Aloitin tekemällä muutamia verryttelyhyppyjä, mutta kun lähdin tekemään varsinaista suunniteltua rataa, Hulda oli aluksi jotenkin vähän hitaan oloinen. Laitoin sen pariksi minuutiksi takaisin häkkiin. Sitten tajusin etten ollut varmaankaan tehnyt sille täysin selväksi eroa alun verrytteltarkoitukseen tehtyjen rauhallisempien hyppyjen ja varsinaisen radan tekemisen välillä.

Otetiin siis uusi lähtö ja mulle vähän selkeämmin uusi asenne, että nyt on kyseessä niinkuin Thö Juttu! Jo oli Huldakin taas oma itsensä. 3-4 väliin olin päättänyt pitkästä aikaa tehdä valssin. Jotenkin viime aikoina tullut viljeltyä vain persjättöjä ja takaaleikkauksia joka paikkaan minne ne vaan saa jotenkin sopimaan. En tiedä miksi, ihan kohtullisesti jalat kääntyili vielä valssiinkin. Olin ajatellut sitä valssia vielä 8-9 väliinkin, mutta totesin että siihen se takaaleikkaus kuitenkin sopi paremmin, jotta mun ei tarvinnut juosta ihan niin lujaa. Sitten meninkin tekemään sen "virheen", että heitin Huldalle palkkaa pitkälle eteenpäin kun se sinkosi ulos putkesta.

"Virheen" siksi, että Huldahan on vähän sellainen, että kun se kuvittelee tietävänsä (tai siis jo oppineensa) miten joku radanpätkä menee, niin sitä on välillä melkoisen vaikea saada sitten muuttamaan mieltään, kun se ei välttämättä enää vaivaudu katselemaan ohjausta tai kuuntemaan käskyjä, varsinkaan jos ne tulee tuollaisessa paikassa missä olen jo jäänyt hyvän aikaa sitten sen selän taakse. Niinpä kun jatkettiin rataa, niin Hulda sinkosi putkelta miljoonaa eteenpäin, eikä sitä paljon kiinnostanut mut yritelmät ohjata sitä putkelta takaisinpäin.

En osannut kovinkaan hyvin ratkaista ongelmaa, joten tyydyin pitkäksi venähtäneisiin kaarroksiin. Takaaleikkauksen kanssa en saanut putkelle sopimaan mitään järjellistä rytmin muutosta ja jos yritin ponnekkaammin huudella Huldaa palaamaan takaisinpän, se teki sen sitten ihan kirjaimellisesti: Se kääntyi putkessa ympäri ja tuli hetipaikalla luokse. Meni liian ajoituskeskeiseksi sekin touhu, että käsky ei olisi tullut liian aikaisin ja tehnyt Huldalle uukkareita (Niinku mitä ihmettä muutenkin? Se ikinä kääntyile putkissa takaisin?), mutta jotta se ei olisi tullut niin myöhään, että Hulda ehtii joka tapauksessa singota putkesta ulos miljoonaa. Siinä jäi sitten ihan ruhtinaallisesti aikaa ohjailla Hulda seuraavalle esteelle ja loppuun ei tarvinnutkaan kuin yrittää juosta minkä kintuistaan pääsi.

Hulda pääsi lepäilemää hetkeksi, jonka jälkeen tehtiin pitkästä aikaa A-estettä. Tuota kotona olevaa mini-A:ta on tullut tehtyä toisinaan, mutta nyt kun oli tyrkyllä ihan täysikokoinen versio, niin ajattelin kokeilla miten Hulda soveltaa oppimaansa siihen. Ja sovelsihan se. Tässä pari videota. Toisella videolla Huldalla meinaa mennä pitkäksi ja nokalleen, mutta se saa itsensä viime tingassa 2o2o asentoon. Hyvä huomata, että se silloinkin täysillä pyrkii tuohon, vaikka tulee joku pieni oho-tilanne.

Hulda ja viuhuva päivä

Olipas haastavan tuulinen jäljestyskeli. Lisäksi se nurtsi jonne suuntasin, näytti aika vastikään ajetulta ja tuoksui vielä... No, melko vastikään (ehkä eilen?) ajetulle nurmikolle. Tallasin jäljelle kaksi 45 asteen kulmaa ja loppuun laitoin esineen. Ajoin jäljen kokolailla siitä heti, kun sen olin tehnyt valmiiksi ja saanut koiralle roinat repusta. Mä olen muuten ihan vakuuttunut, että haluan jäljestykseen valjaat. Harmi ettei huushollista löydy yksiäkään Y-mallisia valjaita, joissa olisi vatsan alla kiinnityskohta hihnalle. Hankintalistalle siis. Siihen asti mennään tavallisella pannalla.

Jälki lähti hyvin liikkelle, mutta heti ekassa käännöksessä oikealle Huldan touhu meni ihan pyörimiseksi sinne tänne ja se totaalisesti hukkasi jäljen. Autoin sen uudelleen matkaan käännöksen jälkeiselle suoralle, ja siitä loppujälki menikin esimerkillisesti. Myös käännös vasemmalle onnistui ja esine löytyi.

Jäi kuitenkin niin harmittamaan se ensimmäinen käännös, että tein uuden lyhyen jäljen. Noin vajaa 10 m suoraan, käännös oikealle (josta piti tulla 45 astetta, mutta siitä tulikin jotain 45 ja 90 asteen väliin) ja taas vajaa 10 m suoraan ja esine loppuun. Koska tuuli edelleen ihan reippaasti ajattelin antaa jäljen jonkin aikaa vanhentua samalla, kun Hulda pääsisi vähän nollaamaan päätään pissalenkin muodossa ja tovin annoin sen hengähtää autossakin. Toivoin, että hajut ehtisivät jäljellä vähän tasoittua.

25 minuuttia myöhemmin otin Huldan jäljelle. Huldalla oli heti kova kiire paalulle ja se haisteli mun askelia jo ennen paalua. Hyvä! Paalulla se söi nameja tarkasti, mutta sitten sille meinasi iskeä kiire etenemisen kanssa ("Täällä on lisää evästä!") ja sivutuuli vei Huldan parin-kolmen askeleen ajaksi jäljeltä sivuun. Koska sieltä sitä ruokaa ei kuitenkaan löytynyt, Hulda palasi jäljelle ja työnsi nokkansa kunnolla jalanjälkeen saakka, josta sitä myös kehuin. Sen tehtyään se pysyikin todella tarkasti jäljellä kovasta sivutuulesta huolimatta ja käännös oikealle tapahtui kuin suoraan oppikirjasta. Loppu jäljestä meni yhtä hienosti, ja taas esineelle tehdystä maahanmenosta tuli kissan märkäruokaa palkaksi.

Kiikkukammo kumottu!

Tänään käytiin hallilla taas puuhaamassa mm. keinutreenin parissa. Huldahan tosiaan on ollut äärimmäisen vastahakoinen liikkuvia alustoja kohtaan, joten tämänpäiväinen oli varsinainen työvoitto asian suhteen. Vasta toiset keinutreenit ja jo sai pidellä vähän narusta vastaan, ettei vauhtia tule liikaa. (On kuitenkin ihan eri juosta suorilta matallimmillaan olevan keinun päähän, kuin kisakorkeudessa olevan).

Huldalla on kupissa kissan märkäruokaa, ja se on Huldalle sellainen ihan superpalkka, joka menee ylitse kaiken muun. Tai no, viimeksi olin ostanut kahta lajia Shebaa, ja tuli hyvin selväksi, että sen pitää olla paloja kastikkeessa. Pateet on syytä jättää kauppaan, sanoo Hulda... Niinpä siis meillä on ollut paloja kastikkeessa ja edistys on ihan huimaa jo vaikka siihen viimekertaiseen ensimmäiseen keinutreeniin verrattuna. Se ei todellakaan mennyt näin jouhevasti ja suoraiivaisesti, ja vasta viimeisellä toistolla Hulda rohkeni jäädä keinun päälle syömään kupin tyhjäksi. Nyt se jäi siihen joka kerta! Viimeksi se piti valjaista ohjata keinulle, nyt se veti sinne jo itse. Ensi kerralla saa jo nostaa keinua vähän korkeammaksi. LSKK:n hallilla on onneksi todella tiheään säätömahdollisuutta tuossa keinussa, joten eiköhän tästä hyvä saada.

Vähän on vielä mietinnässä millainen suoritus tähän sitten valmiina halutaan. Mun mielestä suht koht ideaali olisi, jos koira himmaisi keinun keskellä sen verran, että keinu kippaa ja sitten juoksee loput keinusta läpi. Olettaen, että se ei siitä sitten ala hyppimään kontaktin yli, mutta keskivälihimmauksella ainakin jo vauhti hidastuisi vrt. puomin alastulo ja täydestä vauhdista kontaktin yli hyppiminen.

Aika hurjan näköisiä on ne suoritukset, joissa koira juoksee suorilta aivan keinun päähän ja rämähtää siitä sitten keinun mukana alas. Vaikka kyllä epäilen ettäkö Huldalla riittäisi pokka ihan sellaiseen suoritukseen, vaikka mistä sitä ikinä tietää. Mielummin sitten puoli sekuntia hitaampi keinu, mutta turvallisuus ennenkaikkea. Onhan vaihtoehtona sitten puolivälikippauksen jälkeen vielä tehdä 2o2o, jos alastulokontaktista meinaa loikata yli vauhdin hidastamisen kanssakin. Jonkinlainen juoksarityylinen alastulokontakti olisi varmasti myös opetettavissa tuon puolivälihidastuksen lisäksi, mutten usko että mulla riittää motivaatio opettaa sitä tähän, kuten ei oikein puomillekaan. Se vaatii ihan julmetun määrän hermoja ja treeniä, ja valitsen ehkä mielummin jonkin muun vaihtoehdon niinkauan kuin sellainen on käytettävissä ja sillä päästään järjelliseen lopputulokseen.

Myöskin toista kertaa ikinä tehtiin pussia, kun jostain syystä se kapistus on jäänyt ihan vaille huomiota. (Mulla on semmoinen henk koht angsti sitä kohtaan :D ) Kaveri oli aluksi pitämässä vielä vähän pussin suuta auki ja palkkaamassa, ja siitä sitten pikkuhiljaa aiemmin ja aiemmin päästi pussin suun laskeutumaan Huldan päälle, ja lopulta Hulda sitten ihan itsekin tarjosi pussiin sukeltamista ilman että kukaan piteli enää pussin kangasta yhtään ylhäällä.

Loppuun tehtiin vielä vähän mieltä palautteleva vauhtipyrähdys noiden aivopähkinöiden vastapainoksi. 

Meidän hallilla tosiaan kulkee se ärsyttävä pylväsrivistö pitkittäin hallin poikki, joten tuli tuossa esim. irtoamisharjoitus putkeen nro 6, kun pylväs esti etenemisen jo 4 ja 5 etseen välille. Muita ohjauskuvioita ja tehtäviä oli takaaleikkaus 2-3 väliin, Persjättö 6-putken jälkeen ja valssi 7-8 väliin. Loppuun vielä kääntö esteeltä putken 10 "väärään" päähän.