torstai 27. heinäkuuta 2017

Treeni-flow

"Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Flow lisää psyyken sisäistä vahvuutta ja kompleksisuutta ihmisen saadessa todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Csíkszentmihályi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään."

Tänään oli ihan superhyvät treenit, varsinainen flow, vaikka aamulla vähän arvoinkin jaksanko lähteä hallille asti treenaamaan. Kannatti lähteä, meillä oli Huldan kanssa nimittäin hurjan hauskaa. Ensimmäiseksi tehtiin vähän seuraamista. Meidän seuraaminen kun ehti mennä tässä jo hetki sitten vähän rikki, joten annoin asian olla Huldan juoksujen ajan, ettei se vahingossakaan yhdistä mitään juoksukipuja seuraamiseen. Alku oli vähän haparoivaa tauon jälkeen, mutta helpotin liikkeelle lähtöjä monta pykälää ja pidin seuraamispätkät lyhyinä. Kehuja ei säästelty, ja muistin muutenkin laittaa itseäni vähän likoon kehuessa. Nopeasti Hulda sai itseluottamustaan kasaan, ja seuraamiset alkoivat sujua hienosti. Viimeiselle pätkälle lähdettäessä Hulda tiesi, että mulla oli shebaa toisessa kädessä, ja sen silmät meinasivat muljahtaa ympäri kun se niin ponnekkaasti piti kontaktia.

Pienen tuumaustauon jälkeen aloitettiin harjoittelu keinun parissa. Aloitettiin samalla jyrkkyyskulmalla, jota viimeksi tehtiin. Loppussa nostin keinua yhdellä pykälällä. Se oli Huldan mielestä vähän jännää, ja se kävi tassut harallaan lähes maate keinun kippauskohtaan, mutta kissanruuat veivät voiton jännityksestä, ja yrittäminen oli Huldan mielestä kannattavaa. Parin onnistuneen toiston jälkeen jyrkemmällä keinulla jätettiin asia hautumaan.




Olin taas vaihteeksi katsellut hauskan näköistä rataa, joka oli jostain mun facebookin feediin tupsahtanut. Kyseessä oli muistaakseni kolmosluokan rata, joten luonnollisestikin poimin sieltä vain pätkän treenattavaksi. Se pätkä on kutakuinkin sellaisenaan kuvassa 1-5. vitosputken jälkeen alkuperäisessä radassa olisi lähdetty putkelta oikealle, mutta ajattelin tässä olevan meille kevyeksi ja hauskaksi radanpätkäksi ihan tarpeeksi tekemistä. Ja mikä tärkeintä, sen lisäksi että tämä oli näyttänyt mun mielestä hauskalta, niin se tuntui olevan Huldan mielestä ihan tosi kiva, ja se pinkoi tukka putkella!

Itse tietenkin sössin ensimmäisellä yrittämällä esteen nro 3, kun olin jo niin kiireellä tekemässä valssia ja liikuin sivusuunnassa poispäin hypyltä, että vallan unohdin ohjata Huldan kolmoselle. Pystyin tekemään valssin ihan samaan kohtaan ja samalla ajoituksella, kun vaan muistin törkätä Huldan myös kolmoshypylle. Sitä jotenkin sortuu noihin suoriin pätkiin, että kyllä se sinne menee. No ei mene ellei ohjaa. Varsinkaan kun on aika paljon treenattu Huldan kanssa myös niitä estesuoriltä pois kääntymisiä.

Huldan mennessä nelosputkeen olin onnistunut sijoittumaan joka kerta (wuhuu!) niin, että Hulda tiesi kumpaan suuntaan putkelta käännytään. Lisähaastetta tähän toi kuitenkin se, että jäin helposti sen (perkeleen hallin) pylväsrivistön taakse, joten mun piti edetä jo riittävästi, että Huldä näki mut eikä hukannut mua pylvään taakse. Putkelta toiseen siirtyminen oli hitaahko, mutta Hulda teki sen joka kerta oikein, vaikka olin jo edennyt puoleenväliin vitosputkea Huldan tullessa ulos edellisestä. Vitosen ja kutosen väliin ehdin nipin napin valssin, sillä vaikka putkien väli oli hitaahko, niin vitosputkessa Hulda kiihdytti kiitettävästi. Loppu olikin sitten vauhdikasta iloittelua, ja se siinä nimenomaan oli tarkoituskin.

Tykkään tällaisista pienistä harjoituksista, missä on se pari jotakin tehtävää, ja loppuun saa sitten rallattaa kaasu pohjassa. Tässä niitä oli maltti ohjata kolmoselle asti ja ajoittaa eteneminen seuraavaan putkeen nähden. Sitten vähän itsenäistä suorittamista koiralta, jotta se malttaa kuunnella käskyjä ja sujahtaa seuraavaan putkeen. Itselle sitten vielä vähän ehtimistä valssiin. Molemmilla putkilla toki korostuu myös se, että koira tietää jo putkeen mennessää kumpaan suuntaan putkelta käännytään. Ja koko hommahan olis mennyt ihan toisenlaiseksi, jos vitosputkelta olisikin pitänyt kääntyä oikealle. Sitä pitää ehkä joskus vielä kokeilla, mutta en halunnut tälle päivälle liikaa haasteita. Treeni tällaisenaan oli täydellinen ja Huldalla oli hurjan hauskaa. 

Itseasiassa, Huldalla oli niin hauskaa, että kun esteet oli siivottu pois ja valotkin jo sammutettu, ei Huce olisi vielä halunnut tulla pois ollenkaan... :D


One more jump, please?

Ei kommentteja: