 |
| Hoplaa! |
 |
| Aina yhtä aurinkoinen! |
 |
| Hiirijahdissa |
 |
| Ilman jalkoja! |
 |
| Veeri siikret lapponian agent! |
torstai 9. helmikuuta 2017
Muutakin kuin treeniraportteja (osa II)
Tokihan Armaskin ansaitsee oman päivityksen, jossa ihastellaan aurinkoisen kelin ihanuutta. Ja tietenkin Armasta! P.s. Jalka vaikuttaisi pikkuhiljaa taas paremmalta.
Yksi Hulda pitää silti tunkea mukaan, kun sattui kännykällä niin kiva otos lenkillä.
tiistai 7. helmikuuta 2017
Muutakin kuin treeniraportteja
Ajattelin välillä naputella vähän muutakin kuin viimeaikaisia pääosin Huldan agitreenijorinoita. Koira-arki kun on paljon muutakin, tai siis itseasiassa lähes täysin muuta. Ainakin tällaisella harrastelijalla. Hevospuolella on sopivasti termi puskaratsastaja, mutta mikä se olis koiraharrastelussa? Takapihapuuhailija? Kuulostaa liian epäilyttävältä. Pitäydyään ihan harrastelijassa vaan. On siinäkin kuitenkin eroa tosiharrastajaan. :D
Tänään lämmitettiin ensin vähän torppaa, että tarjennuttiin olla. Tai siis että minä tarkenin. Mittari näytti aamulla -20 astetta, ja se oli koirien mielestä ihan kelpo porokoiranilma. Siinä kohti kun lähdettiin varsinaisesti kävelylle pihassa piipahtelun sijaan, oli mittarissa enää -15 astetta. Otin molemmat koirat hihnoihin ja semmoinen 20 minuuttia käveltiin. Sopiva lenkki Armakselle, ja ihan hyvä alkuverryttely Huldalle pidempää irtiolemislenkkiä varten.
Armashan on taas ollut vähän huonompi jalkansa kanssa, enkä oikein ota tolkkua mistä se tällä erää johtuu. Rassaako sitä kyynärnivel, onko luun sahauslinjassa tuntemuksia (sehän on luutunut vähän huonoon asentoon), onko se venäyttänyt jotain lavan alueelta vai vaivaako pitkästä aika jänne kun on tullut enemmän liikuntaa. Parhaillaanhan päästiin jo semmoisiin yli 45 minuutin reippaisiin flexilenkkeihin ilman että hommaan tuli mitään takapakkia. Samaten pihalla Armas meuhkasi jo Huldan kanssa aika vauhdikkaasti, eikä siitäkään tullut ontumaa. Kelit on kyllä ollut ihan hirveät, kun joka paikassa on jäätä, jäätä ja jäätä. Eli liukasta. Tämä kyllä alkoi kun se hyppäsi autosta alas ja vähän liukastui siinä alastulossa. Tai ei nyt juuri siitä, mutta samoihin aikoihin. Samana päivänä käytiin kyllä agilityssä, mutta ei siellälkään tapahtunut mitään mitä Armaksen jalan ei pitäisi kestää.
Armas siis sai lenkkinsä siinä määrin kun sitä tänään uskalsi kävelyttää. Ontumaa ei onneksi tänään ole näkynyt! Kuvia ei tältä reissulta tullut, sillä paksut toppahanskat ja kaksi koiraa hihnoissa ei kuitenkaan olisi kovin kummoisia otoksia tuottanut. Armas jäi nappuloilla täytetyn pullokongin kanssa kotiin kun nappasin kameran matkaan ja lähdin Huldan kanssa vielä kävelylle bongaamaan sopivaa aurinkoista kuvauspaikkaa.
Hulda sai kirmailla irti koko matkan. Mentiin tuonne noin kilometrin päässä olevalle pellolle. Hulda aikansa kirmailtuaan tuli kyselemään multa, että mitä tehtäisiin. Heittelin sille sitten sinä jääkökkäreitä ja otin valokuvia. Yhtäkkiä Hulda alkoi tuijottaa metsän reunaan ja lähti karvat koko selän matkalta pystyssä karjumaan lähemmäs pellon laitaa ja pysähtyi välillä kuuntelemaan. Kutsumalla se sieltä tuli pois, mutta ei enää oikein malttanut keskittyä lumileikkeihin, vaan teki näitä hyökkäyksiä aina välillä metsän reunaa kohden. Tosin sillä erotuksella, että joka kerta mörkö oli liikkunut eteenpäin kiertäen peltoa.
Kun tämä mörkö - mikä ikinä sitten olikaan - oli liikkunut ohi meidän kotiinpaluuväylältä, niin kyllä alkoi tehdä mieli kotiin. Se nyt saattoi olla mikä tahansa harmiton otus, mutta kun tuossa naapurin pihan läpi hiljattain kulki susi, niin ei tehnyt mieli jäädä katselemaan tuleeko sieltä joku otus tekemään "tuttavuutta" vai ei. Huldalta en moista reaktiota ole ennen nähnyt. Jotain mörköilyä toki, mutta en noin jotenkin systemaattista mörönkarkoitusta, jossa se aina välillä palasi mun viereen ja vahti metsän reunaa, kun ainakin Huldan mielestä peltoa kiersi mörkö. Kun oltiin tultu jonkin matkaa kotiinpäin, niin Huldakin sitten rentoutui.
Ensi viikolla olisi sitten viikonloppuna Huldalla taas missikisat tuossa naapuripitäjässä pystykorvapäivillä. Aikataulun mukaan paikalla on 3 porokoiraa. Maaliskuulle sitten vuorostaan on suunnitteilla mölliagikisat. Todennäköisesti edelleen vain putkiluokka, sillä hypyt on möllihyppärilläkin 55 cm, eikä olla vielä niin korkeita hypitty. Putkiluokassa sen sijaan voidaan viime kerran 20 cm hyppyjen sijaan osallistua 40 cm hypyillä. Pääasia kuitenkin on edelleen harjoitella kisatilannetta vieraassa paikassa ylipäätään - ei harrastaa korkeushyppelyä. :)
Tänään lämmitettiin ensin vähän torppaa, että tarjennuttiin olla. Tai siis että minä tarkenin. Mittari näytti aamulla -20 astetta, ja se oli koirien mielestä ihan kelpo porokoiranilma. Siinä kohti kun lähdettiin varsinaisesti kävelylle pihassa piipahtelun sijaan, oli mittarissa enää -15 astetta. Otin molemmat koirat hihnoihin ja semmoinen 20 minuuttia käveltiin. Sopiva lenkki Armakselle, ja ihan hyvä alkuverryttely Huldalle pidempää irtiolemislenkkiä varten.
 |
| Armas |
 |
| Hulda |
Armas siis sai lenkkinsä siinä määrin kun sitä tänään uskalsi kävelyttää. Ontumaa ei onneksi tänään ole näkynyt! Kuvia ei tältä reissulta tullut, sillä paksut toppahanskat ja kaksi koiraa hihnoissa ei kuitenkaan olisi kovin kummoisia otoksia tuottanut. Armas jäi nappuloilla täytetyn pullokongin kanssa kotiin kun nappasin kameran matkaan ja lähdin Huldan kanssa vielä kävelylle bongaamaan sopivaa aurinkoista kuvauspaikkaa.
 |
| Jäänyt 1v. poseeraus ottamatta, mutta tässä nyt pari kk myöhässä oleva poseeraus. |
Kun tämä mörkö - mikä ikinä sitten olikaan - oli liikkunut ohi meidän kotiinpaluuväylältä, niin kyllä alkoi tehdä mieli kotiin. Se nyt saattoi olla mikä tahansa harmiton otus, mutta kun tuossa naapurin pihan läpi hiljattain kulki susi, niin ei tehnyt mieli jäädä katselemaan tuleeko sieltä joku otus tekemään "tuttavuutta" vai ei. Huldalta en moista reaktiota ole ennen nähnyt. Jotain mörköilyä toki, mutta en noin jotenkin systemaattista mörönkarkoitusta, jossa se aina välillä palasi mun viereen ja vahti metsän reunaa, kun ainakin Huldan mielestä peltoa kiersi mörkö. Kun oltiin tultu jonkin matkaa kotiinpäin, niin Huldakin sitten rentoutui.
 |
| Tarkkana! Siellä se on! |
 |
| Mörönkarkoitus! |
 |
| Hyökkäykseen! |
 |
| Hyvin tehty! |
sunnuntai 5. helmikuuta 2017
Huldan agitreenit: Ohjauskäppyröitä ja eteenmenoa
Tänään oltiin taas Huldan kanssa harrastelevien kausiryhmässä touhuamassa. Alkuun oli 11 esteen sarja, johon sai vapaavalintaisesti ohjata takaaleikkauksia, sokkareita tai valsseja. Tai miksei toki näiden yhdistelmiäkin, kuten tuli huomattua toimivaksi Huldan kanssa.
Menomatkalla putkeen sokkarit onnistuivat melkein parhaiten ja nopeiten, mutta putkesta Hulda otti joka kerta jonkun ihme virtapiikin ja pinkoi niin perkeleesti takaisinpäin, ettei paljon ollut muuta vaihtoehtoa kuin ohjailla takaaleikkauksilla, sillä Hulda jätti mun kuin nallin kalliolle. :D
Ensimmäisellä yrityksellä Hulda otti viimeiselle esteelle takaakierron, sillä seinä oli kuulemma liian lähellä, eikä sitä kohti voinut hypätä. Samaten aika monta kertaa Hulda karkasi putken väärään päähän, eikä paljon jäänyt mua kuuntelemaan. Avuksi otettiin vinkulelu, jota vinkautin juuri ennen estettä nro 5. Yhden vinkautuskerran jälkeen Hulda muisti taas kuunnella ohjaustakin. :)
Seuraavaksi harjoiteltiin 4 matalan ristikkoesteen eteenlähetystä etupalkalla, joka Huldalla oli meidän ohjaaja kera vinkulelun. Kyllä se Hulda sinne lähti, mutta tehtiin pari kertaa myös niin, että ohjaaja piti Huldaa aloillaan ja mä kävin vinkulelun kanssa etupalkaksi. Tämä toki toi aika paljon lisää vauhtia touhuun.
Lopuksi rallateltiin sitten vähän yhdistelmää näistä kahdesta harjoituksesta seuraavanlaisesti:
Palkkasin Huldan pari kertaa kesken radan. Ensin esteen 6 jälkeen, kun Hulda irtosi niin hyvin. Sitten esteen 13 jälkeen, kun taas oli hyvä pätkä alla, ja sitten tietenkin vielä loppuun, vaikka Hulda meinasikin vetää takaaleikkaukset pitkiksi kun oli vauhtia taas enemmän kuin olisi tarvis. Tai siis vauhti on toki hyvä asia, mutta se suuntautui vielä vähän sinne sun tänne, joten kun saadaan tuohon vauhtiin kunnolliset ohjaukset, niin hyvä tulee. :)
Menomatkalla putkeen sokkarit onnistuivat melkein parhaiten ja nopeiten, mutta putkesta Hulda otti joka kerta jonkun ihme virtapiikin ja pinkoi niin perkeleesti takaisinpäin, ettei paljon ollut muuta vaihtoehtoa kuin ohjailla takaaleikkauksilla, sillä Hulda jätti mun kuin nallin kalliolle. :D
Ensimmäisellä yrityksellä Hulda otti viimeiselle esteelle takaakierron, sillä seinä oli kuulemma liian lähellä, eikä sitä kohti voinut hypätä. Samaten aika monta kertaa Hulda karkasi putken väärään päähän, eikä paljon jäänyt mua kuuntelemaan. Avuksi otettiin vinkulelu, jota vinkautin juuri ennen estettä nro 5. Yhden vinkautuskerran jälkeen Hulda muisti taas kuunnella ohjaustakin. :)
Seuraavaksi harjoiteltiin 4 matalan ristikkoesteen eteenlähetystä etupalkalla, joka Huldalla oli meidän ohjaaja kera vinkulelun. Kyllä se Hulda sinne lähti, mutta tehtiin pari kertaa myös niin, että ohjaaja piti Huldaa aloillaan ja mä kävin vinkulelun kanssa etupalkaksi. Tämä toki toi aika paljon lisää vauhtia touhuun.
Lopuksi rallateltiin sitten vähän yhdistelmää näistä kahdesta harjoituksesta seuraavanlaisesti:
Palkkasin Huldan pari kertaa kesken radan. Ensin esteen 6 jälkeen, kun Hulda irtosi niin hyvin. Sitten esteen 13 jälkeen, kun taas oli hyvä pätkä alla, ja sitten tietenkin vielä loppuun, vaikka Hulda meinasikin vetää takaaleikkaukset pitkiksi kun oli vauhtia taas enemmän kuin olisi tarvis. Tai siis vauhti on toki hyvä asia, mutta se suuntautui vielä vähän sinne sun tänne, joten kun saadaan tuohon vauhtiin kunnolliset ohjaukset, niin hyvä tulee. :)
torstai 2. helmikuuta 2017
A & H Agitreenit: Ohjatut treenit (kerrankin!)
Eilen meitä kävi agilityssä opastamassa kaukaa saapunut kaveri, ja saatiin aikaan tosi hyvät treenit, joista jäi hyvä mieli. :) Armaskin pääsi mukaan vähän puuhastelemaan. Armas aloitti 15 cm hypyillä ihan simppelin kolmen esteen harjoituksen. Koira siis laitetaan kuvan mukaisesti, ja itse seistään keskellä. Käsillä ei saa huitoa, eikä juurikaan mihinkään liikkua, vaan rintamasuunta osoittaa hypättävää estettä ja suullisia käskyjä saa käyttää. Ensin palkka oli kahden hypyn takana, ja sitten kaikkien kolmen.
Hulda pääsi kokeilemaan samaa harjoitusta, mutta ennenkuin kukaan oli ehtinyt asettua lähimainkaan asemiin, tai edes kissaa sanoa, se oli omatoimisesti poukkoillut kuviot jo mennen, tullen ja palatessa. Niimpä esteitä laitettiin vähän kauemmas toisistaan, mutta se ei Huldan menoa paljon hillinnyt. :)
Seuraavalla Armaksen vuorolla tehtiin ensin ihan vaan kuollelle lelulle kilpajuoksua, ja kun vinkulelu oli tehty supersiistiksi se lisättiin palkaksi esteille. Armas teki alemmasta ratapiirroksesta esteitä 1-3 (valkoiset numerot), ilman kuvan osoittamaa käännöstä lopussa. Kyllähän se sinne irtosi, kun ensin tajusi lelun odottavan viimeisen esteen jälkeen.
Hulda teki vuorollaan myös valkonumeroista pätkää 1-3, mutta Huldan kanssa harjoiteltiin kuvan mukaista tiukkaa käännöstä. Kun käännös tuli vasemmalle, niin tässä ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa. Harjoituksessa siis on tarkoitus ohjaajan tehdä täyskäännös paikallaan, heti kun koira on lukinnut hypättävän esteen (nro 3), jotta käännöksestä tulee mahdollisimman tiukka. Koira pysyy kokoajan samalla puolella ohjaajaa, vasemmalle käännöksessä ohjaajakin kääntyy vasemmalle.
Kun harjoitus vaihdettiin mustanumeroisiin 1-3, niin silloinhan käännös tulee oikealle. Menin sitten tekemään pienen (tai aika ison) virheen ja liikuin vahingossa puolikkaan askeleen verran valkoista kolmosta kohti sen sijaan, että olisin tehnyt täyskäännöksen aivan paikallani, joten sinnehän se sitten meni, teki kaaren ja hyppäsi valkoisen kolmosen takaisin päin. Mun moka siis täysin, mutta kun Hulda sitten kuvitteli, että näin se pitikin tehdä, oli pieni työ saada se oikeasti kääntymään tuosta välistä. Kaveri tuli siihen sitten auttamaan, ja heittämään lelua tuosta välistä, jotta mä sain tehtyä ohjauskuvioni, ja Hulda kääntyi tuosta välistä mun (tai siis lelun) perään niinkuin pitikin. Saatiin se sitten lopulta onnistumaan ilman apuakin. Vaikuttaa ehkä helpolta, mutta kun idea on ettei koiraa taluteta kädestä pitäen jokaiselle esteelle, niin ei se niin helppoa aina olekaan. :)
Armas oli jo tehnyt jalalleen tarpeeksi, joten Hulda huilasi kaverin koirien treenatessa välissä. Sen jälkeen tehtiin kuviota 1-5, mutta aloitettiin se kuvasta poiketen peilikuvana. Eli siis alku oli valkoisilla numeroilla, mutta se jatkui putkelle asti (valkoiset 4 ja 5 siis ei ole merkitty kuvaan). Aluksi etupalkka nelosen jälkeen, ja kun se sujui, niin kaveri oli putken takana heittämässä lelua Huldalle kun se tulee ulos putkesta. Sujui yllättävän hyvin, vaikka Huldalla tuntui olevan hyvin vauhdikas päivä.
Sitten kuvio tehtiin peilikuvana, eli mustien numeroiden mukaan. Vauhdikas päivä jatkui, mutta vähän liiankin kanssa. :) Hulda pinkoi kolmoselta suoraan edessä olevan putken väärään päähän, eikä vilkaissutkaan mitä yritin ohjata. Siis yritin ohjata, tähän suuntaan en sitten osannutkaan enää tehdä rytmin rikkomista, joten sinnehän se paineli suoraan eteenpäin. Lopulta kun otin vinkulelun omaan käteen, ja vinkautin sitä juuri kun Hulda oli kolmosella, se muisti mun olemassaolon, kääntyi neloselle ja meni muitta mutkitta takaaleikkauksella putkeen, josta sitten palkkasin sen. Ei se onneksi sitten liiaksi jäänyt mua tuijottelemaan, vaikka lelu mulla olikin ja vaikka jopa vinkautin lelua kesken harjoituksen. Hulda pääsi ansaitun leikkihetken jälkeen huilaamaan.
Armaksen kanssa tein vielä lopuksi pienen pätkän verran tokotemppuja, sillä se oli joutunut odottamaan tyhjän panttina aika kauan. Armas oli asiasta hyvin tohkeissaan. Ei ole mitään väliä mitä lajia puuhataan, kunhan jotain pääsee puuhaamaan. :) Kaikkinensa taidan vähän salaa olla ylpeä, mihin jamaan olen etenkin Huldan saanut, sillä olen kaiken opettanut sille itse. Oikeastaan koskaan ei olla ohjatuissa treeneissä oltu. Paljon on tottakai tekemistä, mutta asenne on kivasti kohdillaan. :)
Hulda pääsi kokeilemaan samaa harjoitusta, mutta ennenkuin kukaan oli ehtinyt asettua lähimainkaan asemiin, tai edes kissaa sanoa, se oli omatoimisesti poukkoillut kuviot jo mennen, tullen ja palatessa. Niimpä esteitä laitettiin vähän kauemmas toisistaan, mutta se ei Huldan menoa paljon hillinnyt. :)
Seuraavalla Armaksen vuorolla tehtiin ensin ihan vaan kuollelle lelulle kilpajuoksua, ja kun vinkulelu oli tehty supersiistiksi se lisättiin palkaksi esteille. Armas teki alemmasta ratapiirroksesta esteitä 1-3 (valkoiset numerot), ilman kuvan osoittamaa käännöstä lopussa. Kyllähän se sinne irtosi, kun ensin tajusi lelun odottavan viimeisen esteen jälkeen.
Hulda teki vuorollaan myös valkonumeroista pätkää 1-3, mutta Huldan kanssa harjoiteltiin kuvan mukaista tiukkaa käännöstä. Kun käännös tuli vasemmalle, niin tässä ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa. Harjoituksessa siis on tarkoitus ohjaajan tehdä täyskäännös paikallaan, heti kun koira on lukinnut hypättävän esteen (nro 3), jotta käännöksestä tulee mahdollisimman tiukka. Koira pysyy kokoajan samalla puolella ohjaajaa, vasemmalle käännöksessä ohjaajakin kääntyy vasemmalle.
Kun harjoitus vaihdettiin mustanumeroisiin 1-3, niin silloinhan käännös tulee oikealle. Menin sitten tekemään pienen (tai aika ison) virheen ja liikuin vahingossa puolikkaan askeleen verran valkoista kolmosta kohti sen sijaan, että olisin tehnyt täyskäännöksen aivan paikallani, joten sinnehän se sitten meni, teki kaaren ja hyppäsi valkoisen kolmosen takaisin päin. Mun moka siis täysin, mutta kun Hulda sitten kuvitteli, että näin se pitikin tehdä, oli pieni työ saada se oikeasti kääntymään tuosta välistä. Kaveri tuli siihen sitten auttamaan, ja heittämään lelua tuosta välistä, jotta mä sain tehtyä ohjauskuvioni, ja Hulda kääntyi tuosta välistä mun (tai siis lelun) perään niinkuin pitikin. Saatiin se sitten lopulta onnistumaan ilman apuakin. Vaikuttaa ehkä helpolta, mutta kun idea on ettei koiraa taluteta kädestä pitäen jokaiselle esteelle, niin ei se niin helppoa aina olekaan. :)
Armas oli jo tehnyt jalalleen tarpeeksi, joten Hulda huilasi kaverin koirien treenatessa välissä. Sen jälkeen tehtiin kuviota 1-5, mutta aloitettiin se kuvasta poiketen peilikuvana. Eli siis alku oli valkoisilla numeroilla, mutta se jatkui putkelle asti (valkoiset 4 ja 5 siis ei ole merkitty kuvaan). Aluksi etupalkka nelosen jälkeen, ja kun se sujui, niin kaveri oli putken takana heittämässä lelua Huldalle kun se tulee ulos putkesta. Sujui yllättävän hyvin, vaikka Huldalla tuntui olevan hyvin vauhdikas päivä.
Sitten kuvio tehtiin peilikuvana, eli mustien numeroiden mukaan. Vauhdikas päivä jatkui, mutta vähän liiankin kanssa. :) Hulda pinkoi kolmoselta suoraan edessä olevan putken väärään päähän, eikä vilkaissutkaan mitä yritin ohjata. Siis yritin ohjata, tähän suuntaan en sitten osannutkaan enää tehdä rytmin rikkomista, joten sinnehän se paineli suoraan eteenpäin. Lopulta kun otin vinkulelun omaan käteen, ja vinkautin sitä juuri kun Hulda oli kolmosella, se muisti mun olemassaolon, kääntyi neloselle ja meni muitta mutkitta takaaleikkauksella putkeen, josta sitten palkkasin sen. Ei se onneksi sitten liiaksi jäänyt mua tuijottelemaan, vaikka lelu mulla olikin ja vaikka jopa vinkautin lelua kesken harjoituksen. Hulda pääsi ansaitun leikkihetken jälkeen huilaamaan.
Armaksen kanssa tein vielä lopuksi pienen pätkän verran tokotemppuja, sillä se oli joutunut odottamaan tyhjän panttina aika kauan. Armas oli asiasta hyvin tohkeissaan. Ei ole mitään väliä mitä lajia puuhataan, kunhan jotain pääsee puuhaamaan. :) Kaikkinensa taidan vähän salaa olla ylpeä, mihin jamaan olen etenkin Huldan saanut, sillä olen kaiken opettanut sille itse. Oikeastaan koskaan ei olla ohjatuissa treeneissä oltu. Paljon on tottakai tekemistä, mutta asenne on kivasti kohdillaan. :)
perjantai 27. tammikuuta 2017
Huldan agitreenit: Helppoa hauskanpitoa
Tänään käytiin taas kaverin kanssa treenailemassa. Rata oli tällä kerralla mun suunnittelema, ja halusin siihen ennenkaikkea ihan helppoja suoria pätkiä vauhdin ja itseluottamuksen kasvattamiseen. Lisäksi radan lopussa on kuitenkin vähän ohjattavaakin, ettei koko touhu ole puolessa minuutissa ohi. Hyppykorkeudet 40-50 cm.
Löytyi sieltä yksi ansakohta ihan sinänsä helposta pätkästä sitten kuitenkin. Hulda kun ei ole niin estehakuinen pituudelle, mitä se on esimerkiksi hypyille, niin se pari kertaa sujahti pituudesta ulkokautta ohi kun en ohjannut riittävän huolellisesti. Asiaa edesauttoi vielä se, että edelliseltä putkelta ulostullessa linja oli selvästi pituuden ulkopuolelle. Asia korjaantui kuitenkin sillä, että ohjasin sen vain huolellisemmin, enkä olettanut sen suorittavan pituutta ihan itsekseen pelkällä "pituuuus" -käskyllä. Se kun kuitenkin on paljon harvemmin radalla, kuin mitä siellä tulee vastaan vaikkapa hyppyjä. Tehtiin tätä pätkissä, alkuun 1-13 ja sitten 11-19.
Loppupätkän ongelmiksi sitten muodostui yllättäen se, että Hulda jäi putken nro 16 jälkeen haistelemaan jotakin, ja siitä jatkoi nuuskuttelua pitkin lattiaa. Mitä lie nameja siellä mahtoi olla joltain varissut, kun alkoi ihan lattiaa nuolla. Piti oikein ääntään korottaa, että "HEI, täällä ollaan hommissa!". Siitäkös porokoira mielensä pahoitti, mutta pääsi asiasta onneksi yli noin kahdessa sekunnissa. :D
Kun prinsessa saatiin palautettua taas tähän maailmaan, niin seuraavan esteen (nro 17) takaakierrossa Hulda kirjaimellisesti teki takaakierron ja kiersi koko esteen. Toisinsanoen taas huolimatonta ohjausta multa. Ihan hyvin siitä loppupään kiemurastakin sitten suoriuduttiin, kun vaan jaksoin itse pysyä skarppina ja ohjata. Luulis olevan itsestäänselvää, mutta ei se näköjään aina ole. Pistetään erinäisistä asioista johtuvan väsymyksen piikkiin.
Otettiin lopuksi sitten vielä pätkä videollekin. Jätin siitä lopun kiemurat suosiolla pois, sillä oltiin jo tehty aika paljon. Rallateltiin vain siis esteet 1-16. Vaikka onhan sitä siinäkin jo. :)
ARMAS
Armaksen kuulumisista piti vielä sen verran naputtaa, kun on tainnut jäädä kokonaan kirjaamatta. Uusi ruoka, eli tuo Royal Canin Hypoallergenic, on auttanut ihan todella hyvin! Itseasiassa lopputulos on sama kuin syömällä Tylosiinia(!), joten mielummin toki jatketaan tällä ruualla, eikä lääkkeillä. Ruuasta alkoi olla apua siis jo ihan parissa päivässä, ja näkyyhän se toki siinäkin, että Armas on käynyt koirakylpylässä ja päässyt virikkeistymään agilityn pariin. Ei sitä suolistoaan oireilevaa (pahimmillaan kipeää) koiraa tulisi roudattua mihinkään näistä. :)
 |
| Taisi lopullisessa versiossa olla tuo okseri vähän enemmän samassa linjassa tuon sitä seuraavan hypyn kanssa, mutten jaksa sen takia piirtää uutta rataa... |
Loppupätkän ongelmiksi sitten muodostui yllättäen se, että Hulda jäi putken nro 16 jälkeen haistelemaan jotakin, ja siitä jatkoi nuuskuttelua pitkin lattiaa. Mitä lie nameja siellä mahtoi olla joltain varissut, kun alkoi ihan lattiaa nuolla. Piti oikein ääntään korottaa, että "HEI, täällä ollaan hommissa!". Siitäkös porokoira mielensä pahoitti, mutta pääsi asiasta onneksi yli noin kahdessa sekunnissa. :D
Kun prinsessa saatiin palautettua taas tähän maailmaan, niin seuraavan esteen (nro 17) takaakierrossa Hulda kirjaimellisesti teki takaakierron ja kiersi koko esteen. Toisinsanoen taas huolimatonta ohjausta multa. Ihan hyvin siitä loppupään kiemurastakin sitten suoriuduttiin, kun vaan jaksoin itse pysyä skarppina ja ohjata. Luulis olevan itsestäänselvää, mutta ei se näköjään aina ole. Pistetään erinäisistä asioista johtuvan väsymyksen piikkiin.
Otettiin lopuksi sitten vielä pätkä videollekin. Jätin siitä lopun kiemurat suosiolla pois, sillä oltiin jo tehty aika paljon. Rallateltiin vain siis esteet 1-16. Vaikka onhan sitä siinäkin jo. :)
ARMAS
Armaksen kuulumisista piti vielä sen verran naputtaa, kun on tainnut jäädä kokonaan kirjaamatta. Uusi ruoka, eli tuo Royal Canin Hypoallergenic, on auttanut ihan todella hyvin! Itseasiassa lopputulos on sama kuin syömällä Tylosiinia(!), joten mielummin toki jatketaan tällä ruualla, eikä lääkkeillä. Ruuasta alkoi olla apua siis jo ihan parissa päivässä, ja näkyyhän se toki siinäkin, että Armas on käynyt koirakylpylässä ja päässyt virikkeistymään agilityn pariin. Ei sitä suolistoaan oireilevaa (pahimmillaan kipeää) koiraa tulisi roudattua mihinkään näistä. :)
 |
| Hulda hellii... |
tiistai 24. tammikuuta 2017
Armas & Hulda: Agitouhuja
Tänään oli ohjelmassa itsenäistä treenailua hallilla ja koska Armaskin on voinut niin hyvin, päätin ottaa senkin mukaan matkaan puuhastelemaan jotain. Huvitti lähinnä rallatella jotakin putki-hyppy kirmailua, ja mikäs sen parempi kun sellainen sopii Armaksellekin. Tällaisen radanpätkän siis sain aikaan.
Radan numerot on vähän sillain suuntaa antavia, kun tätähän pääsi ihan sujuvasti myös takaperin ja lyhyemmissäkin pätkissä ja vaikka miten. Armakselle siis ihan mini"hyppyjä" tietenkin. Uskalsin vähän lisätä vauhtiakin meidän aiempiin agilitypuuhiin verrattuna, sillä Armas on pystynyt jo tosi vapaasti olemaan ulkonakin, eikä sitä ihan kamalasti tarvitse enää himmailla (mitä nyt pahimmat katastrofihepulit keskeytän). Tämä puuhastelu oli siis ihan pala kakkua sen nykyisiin hepulointeihin verrattuna. :D Tuleehan tuossa vähän hutia yhdelle esteellekin, mutta ei meitä semmoinen haittaa. Kunhan on hupia, se on tärkeintä. :)
Huldalla oli edellispäivään verrattuna ihan kivasti vauhtia, eli oli jotenkin enemmän oma itsensä. On tuo ratakin toki helppo, mutta niin sen pitää aina välillä ollakin. Tässä Huldan tyylinäytteitä.
Radan numerot on vähän sillain suuntaa antavia, kun tätähän pääsi ihan sujuvasti myös takaperin ja lyhyemmissäkin pätkissä ja vaikka miten. Armakselle siis ihan mini"hyppyjä" tietenkin. Uskalsin vähän lisätä vauhtiakin meidän aiempiin agilitypuuhiin verrattuna, sillä Armas on pystynyt jo tosi vapaasti olemaan ulkonakin, eikä sitä ihan kamalasti tarvitse enää himmailla (mitä nyt pahimmat katastrofihepulit keskeytän). Tämä puuhastelu oli siis ihan pala kakkua sen nykyisiin hepulointeihin verrattuna. :D Tuleehan tuossa vähän hutia yhdelle esteellekin, mutta ei meitä semmoinen haittaa. Kunhan on hupia, se on tärkeintä. :)
Huldalla oli edellispäivään verrattuna ihan kivasti vauhtia, eli oli jotenkin enemmän oma itsensä. On tuo ratakin toki helppo, mutta niin sen pitää aina välillä ollakin. Tässä Huldan tyylinäytteitä.
sunnuntai 22. tammikuuta 2017
A:n Koirakylpylä & H:n Agility
Armas pääsi lauantaina koirakylpylään. Teki vallan hyvää saada Armakselle muuta ajateltavaa, sillä se on erittäin kohka-vouhotin Huldan juoksujen takia, jotka siinä pe-la olivat vielä kaiken lisäksi herkullisimmillaan. Vouhottaa se edelleen, mutta Huldalta alkaa tulla tyrkyttämisen sijaan jo ajoittain murinaa.
Armas ui kuin viimeistä päivää ja otti kaiken ilon irti siitä, että kukaan ei himmaile tai hillitse, vaan saa polskia ihan just niin täysiä kuin huvittaa. Ja Armasta huvitti! Onneksi olin ottanut sille flexin, sillä ei mulla meinannut olla mitään saumaa pysyä sen vauhdissa altaan reunalla kävellen. Pieni videonpätkäkin saatiin, mutta se on jo ihan viimeisiä uintipätkiä, joissa vauhti jo hiipunut kokolailla normaalille tasolle.
Huldalla sen sijaan alkoi tänään agilitykurssi. Tai tarkemmin harrastavien kausiryhmä, mutta kurssi on lyhyempi kirjoittaa. Ryhmässä siis on tarkoitus lähinnä pitää hauskaa koirien kanssa (tosin niinhän kaikessa agilityssä pitäisi olla!), eikä sääntökirjoja suotta kaivella tai hypitä mitään korkeushyppyä. Tänään mentiin koko sakki 25 cm esteillä. Itse saa toki vaikuttaa hyppykorkeuksiin, jos niin tahtoo. Tai päättää haluaako ottaa jotakin estettä vai kirmata iloisesti ohi. Ohjeistusta toki tarvittaessa saa, ettei sentään ihan juoksennella kuin päättömät kanat. Tänään hypittiin ihan mielellään matalia esteitä, sillä Huldalla tosiaan nuo juoksut, niin ajattelin että helpot treenit olis sille(kin) paikallaan.
Meidän ohjaajan mielestä Hulda oli nopea, mutta normimeininkiin verrattuna se oli kyllä aika sunnuntaikävelyllä. Kyllä se ihan jopa keskittyi hommiin, mutta kyllä se ilman juoksutouhuja on aika paljon lujempaa pinkonut.
Rata oli aika lyhyt, sillä ekalla kerralla meni aikaa myös rokotusten tarkasteluun, kahvin juomiseen ja yleiseen tutustumiseen. Rataa tehtiin kolmessa pätkässä. Ensimmäisellä vuorolla 1-7, toisella 5-11 ja viimeisellä vuorolla sitten koko rata yhtä soittoa. Kotona ollaan harjoiteltu hieman irtoamista, ja Huldan oli vaikea ymmärtää, ettei esteeltä 6 jatkettukaan tyrkyllä olevalle hypylle, vaan piti kääntyä siitä välistä pois ja mennä putkeen. Muuten radassa ei oikeastaan mitään ihmeellistä tai Huldalle hankalaa ollut.
Armas ui kuin viimeistä päivää ja otti kaiken ilon irti siitä, että kukaan ei himmaile tai hillitse, vaan saa polskia ihan just niin täysiä kuin huvittaa. Ja Armasta huvitti! Onneksi olin ottanut sille flexin, sillä ei mulla meinannut olla mitään saumaa pysyä sen vauhdissa altaan reunalla kävellen. Pieni videonpätkäkin saatiin, mutta se on jo ihan viimeisiä uintipätkiä, joissa vauhti jo hiipunut kokolailla normaalille tasolle.
Huldalla sen sijaan alkoi tänään agilitykurssi. Tai tarkemmin harrastavien kausiryhmä, mutta kurssi on lyhyempi kirjoittaa. Ryhmässä siis on tarkoitus lähinnä pitää hauskaa koirien kanssa (tosin niinhän kaikessa agilityssä pitäisi olla!), eikä sääntökirjoja suotta kaivella tai hypitä mitään korkeushyppyä. Tänään mentiin koko sakki 25 cm esteillä. Itse saa toki vaikuttaa hyppykorkeuksiin, jos niin tahtoo. Tai päättää haluaako ottaa jotakin estettä vai kirmata iloisesti ohi. Ohjeistusta toki tarvittaessa saa, ettei sentään ihan juoksennella kuin päättömät kanat. Tänään hypittiin ihan mielellään matalia esteitä, sillä Huldalla tosiaan nuo juoksut, niin ajattelin että helpot treenit olis sille(kin) paikallaan.
Meidän ohjaajan mielestä Hulda oli nopea, mutta normimeininkiin verrattuna se oli kyllä aika sunnuntaikävelyllä. Kyllä se ihan jopa keskittyi hommiin, mutta kyllä se ilman juoksutouhuja on aika paljon lujempaa pinkonut.
Rata oli aika lyhyt, sillä ekalla kerralla meni aikaa myös rokotusten tarkasteluun, kahvin juomiseen ja yleiseen tutustumiseen. Rataa tehtiin kolmessa pätkässä. Ensimmäisellä vuorolla 1-7, toisella 5-11 ja viimeisellä vuorolla sitten koko rata yhtä soittoa. Kotona ollaan harjoiteltu hieman irtoamista, ja Huldan oli vaikea ymmärtää, ettei esteeltä 6 jatkettukaan tyrkyllä olevalle hypylle, vaan piti kääntyä siitä välistä pois ja mennä putkeen. Muuten radassa ei oikeastaan mitään ihmeellistä tai Huldalle hankalaa ollut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)