Hulda pääsi kokeilemaan samaa harjoitusta, mutta ennenkuin kukaan oli ehtinyt asettua lähimainkaan asemiin, tai edes kissaa sanoa, se oli omatoimisesti poukkoillut kuviot jo mennen, tullen ja palatessa. Niimpä esteitä laitettiin vähän kauemmas toisistaan, mutta se ei Huldan menoa paljon hillinnyt. :)
Seuraavalla Armaksen vuorolla tehtiin ensin ihan vaan kuollelle lelulle kilpajuoksua, ja kun vinkulelu oli tehty supersiistiksi se lisättiin palkaksi esteille. Armas teki alemmasta ratapiirroksesta esteitä 1-3 (valkoiset numerot), ilman kuvan osoittamaa käännöstä lopussa. Kyllähän se sinne irtosi, kun ensin tajusi lelun odottavan viimeisen esteen jälkeen.
Hulda teki vuorollaan myös valkonumeroista pätkää 1-3, mutta Huldan kanssa harjoiteltiin kuvan mukaista tiukkaa käännöstä. Kun käännös tuli vasemmalle, niin tässä ei oikeastaan ollut mitään ongelmaa. Harjoituksessa siis on tarkoitus ohjaajan tehdä täyskäännös paikallaan, heti kun koira on lukinnut hypättävän esteen (nro 3), jotta käännöksestä tulee mahdollisimman tiukka. Koira pysyy kokoajan samalla puolella ohjaajaa, vasemmalle käännöksessä ohjaajakin kääntyy vasemmalle.
Kun harjoitus vaihdettiin mustanumeroisiin 1-3, niin silloinhan käännös tulee oikealle. Menin sitten tekemään pienen (tai aika ison) virheen ja liikuin vahingossa puolikkaan askeleen verran valkoista kolmosta kohti sen sijaan, että olisin tehnyt täyskäännöksen aivan paikallani, joten sinnehän se sitten meni, teki kaaren ja hyppäsi valkoisen kolmosen takaisin päin. Mun moka siis täysin, mutta kun Hulda sitten kuvitteli, että näin se pitikin tehdä, oli pieni työ saada se oikeasti kääntymään tuosta välistä. Kaveri tuli siihen sitten auttamaan, ja heittämään lelua tuosta välistä, jotta mä sain tehtyä ohjauskuvioni, ja Hulda kääntyi tuosta välistä mun (tai siis lelun) perään niinkuin pitikin. Saatiin se sitten lopulta onnistumaan ilman apuakin. Vaikuttaa ehkä helpolta, mutta kun idea on ettei koiraa taluteta kädestä pitäen jokaiselle esteelle, niin ei se niin helppoa aina olekaan. :)
Armas oli jo tehnyt jalalleen tarpeeksi, joten Hulda huilasi kaverin koirien treenatessa välissä. Sen jälkeen tehtiin kuviota 1-5, mutta aloitettiin se kuvasta poiketen peilikuvana. Eli siis alku oli valkoisilla numeroilla, mutta se jatkui putkelle asti (valkoiset 4 ja 5 siis ei ole merkitty kuvaan). Aluksi etupalkka nelosen jälkeen, ja kun se sujui, niin kaveri oli putken takana heittämässä lelua Huldalle kun se tulee ulos putkesta. Sujui yllättävän hyvin, vaikka Huldalla tuntui olevan hyvin vauhdikas päivä.
Sitten kuvio tehtiin peilikuvana, eli mustien numeroiden mukaan. Vauhdikas päivä jatkui, mutta vähän liiankin kanssa. :) Hulda pinkoi kolmoselta suoraan edessä olevan putken väärään päähän, eikä vilkaissutkaan mitä yritin ohjata. Siis yritin ohjata, tähän suuntaan en sitten osannutkaan enää tehdä rytmin rikkomista, joten sinnehän se paineli suoraan eteenpäin. Lopulta kun otin vinkulelun omaan käteen, ja vinkautin sitä juuri kun Hulda oli kolmosella, se muisti mun olemassaolon, kääntyi neloselle ja meni muitta mutkitta takaaleikkauksella putkeen, josta sitten palkkasin sen. Ei se onneksi sitten liiaksi jäänyt mua tuijottelemaan, vaikka lelu mulla olikin ja vaikka jopa vinkautin lelua kesken harjoituksen. Hulda pääsi ansaitun leikkihetken jälkeen huilaamaan.
Armaksen kanssa tein vielä lopuksi pienen pätkän verran tokotemppuja, sillä se oli joutunut odottamaan tyhjän panttina aika kauan. Armas oli asiasta hyvin tohkeissaan. Ei ole mitään väliä mitä lajia puuhataan, kunhan jotain pääsee puuhaamaan. :) Kaikkinensa taidan vähän salaa olla ylpeä, mihin jamaan olen etenkin Huldan saanut, sillä olen kaiken opettanut sille itse. Oikeastaan koskaan ei olla ohjatuissa treeneissä oltu. Paljon on tottakai tekemistä, mutta asenne on kivasti kohdillaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti