Eilenhän oli sellainen virstanpylväs, että oli kutakuinkin tasan (noh, 2 päivää yli) puoli vuotta Armaksen jalkaleikkauksesta ja vihdoin Armas sai olla irti myös kotiaitojen ulkopuolella! Pitkällä ei käyty, koska sintti-Huligaani oli mukana, mutta kuitenkin. Eipä Armas oikeastaan hillinut sen enempää kuin mitä olisi siinä flexissä heilunut, mutta irtipäästämisessä on kuitenkin se pointti, että jos se olisi singahtanut jonkin elukan perään, niin jalan olisi pitänyt se jo kestää.
No eipä se singahtanut. :) Ja jos oli jonkin hajun perässä metsän puolelle lähdössäkin vähän nuuskuttelemaan, niin tuli takaisin heti kun kutsuin. Olisi ollut hienoa ikuistaa tätä suurta tapahtumaa paremminkin, mutta en jaksanut raahata isoa kameraa mukana, kun oli aika paljon noita liikkuvia osia mukana. Kuten se, että se Armas pääsi vapaaksi. Ja Hulda oli mukana. Oli kivempi että oli kaikki kaksi kättä vapaana kaitsemaan laumaa ihan siltä varalta, jos vaikka tulisi auto vastaan. Mutta onnettomia kännyräpsyjä on pari:
 |
| Vapaus! |
 |
| Anna karkki! |
 |
| Hömpsöttimet :) |
Armaksen ihottuma siis sitkeästi on edelleen olemassa, mutta tuo Atop 7 pitää ihon pehmeänä niin, ettei alue häiritse Armasta. Suihkeen haju sensijaan häiritsee, joten käärin pienen polokoiran peittoon. "Pystyy paljon mukavammin olemaan itsensä kanssa, kun odottelee aineen imeytymistä niin, että haisevat nivuset piilotetaan peiton alle", tuumaa Armas.
 |
| Tyytyväisenä suihkeesta huolimatta. :) |
Hulda pääsi tutustumaan mummolaan. Nuorenahan se on aloitettava, ja Armas esimerkillisesti opasti, miten mammalta kerjätään nakkeja. Hulda on kyllä hurjan reipas kakara. Noin vain se oli heti kuin kotonaan, tutki paikkoja, pissasi paperille, leikki lelulla ja osasi rauhoittua myös nukkumaan.
 |
| Reippaana mummolassa! |
 |
| Mamman sylissä |
Armaksen puolivuosimerkkipäivän lisäksi on täyttynyt toinenkin virstanpylväs. Hulda on keksinyt reitin sohvalle! Sinnehän pääsee, kun kiipeää ensin koiransängylle (nyt jo noin vain loikkaamalla, pari päivää sitten hirmuisella ähinällä ja punkemisella) ja siitä sitten sohvalle! Eilen illalla se kyllä pääsi jo tuosta sohvan päädystäkin, ortopedisen pedin päältä...
 |
| I know the way...! |
Mutta kaikkinensa ihanaa on, miten hyvin nuo tulevat juttuun keskenään. Vielä vähän sisäpainikuvia siis. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti