Puruluita ja matolääkeihmettelyä

Oivalla on maha nyt ollut viimeaikoina oikein hyvä, niin olen antanut sille tässä Punkalaitumella asuessa pari kertaa pienen puruluun. Syystä että se vetää tuolla ihan omalla pihallakin keppejä ja risuja kitusiinsa siihen malliin, että seuraavaksi sillä on varmaan suolitukos. Puruluiden kalvaminen ei täysin poista keppien syöntiä, mutta on kuitenkin vähentänyt sitä ja se helpommin luopuu kepeistä käskyllä. Tosin enhän mä sitä tuolla pihalla ole kokoaikaa vahtimassa. En jaksa uskoa että puhdistettu ja pesty naudan nahkaluu voi mitenkään olla pahempi, kuin se kaikki mitä se tuolta kitusiinsa pistelee.

Evästäminen ei rajoitu pelkän oman tontin risuantimiin, eikä lintulaudan alla tonkimiseen (pitänee muuten siirtää lintulaudat aidan ulkopuolelle, Elmo veti eilen pitkin pihaa Wellua karkuun talipallo suussa), vaan aitojen ulkopuolella kiidetään heti lähimpään peuranpaskakasaan ja kieritään ja syödään niin kauan kuin ehditään. *KOP KOP* puuta, mutta sen maha on toistaiseksi ollut ihan ok.

Toisaalta kortisoni on sille välttämätön IBD:n takia, mutta toisaalta se tekee semmoisen hullun nälän, että kaikki pitää syödä mikä suusta vähänkään alas mahtuu, vaikkei se ensiajattelemalta niin syötäväksikelpaaalta omistajan mielestä aina tunnukaan...

Just yhtenä päivänä, kun Oiva veteli pellolla paskaa minkä ehti parempiin suihin, manasin että se vielä kuolee tuohon suolistovammaansa, kun se syö kaiken. Mutta milläs minä sitä kaikelta voin varjella? Koittakaapa itse käskyttää kortisoni-nälästä kärsivää koiraa, että äläpä kuule ota. Karua ehkä, mutta mielummin sitten lyhyempi ja onnellisempi elämä, puuhaten kaikkia koirille kuuluvia juttuja, kuin pitkä ja aina hihnassa tai sisällä "turvassa" vietetty. En tiedä mikä on ääni kellossa sitten, jos ja kun tulee ensimmäinen pahenemisvaihe... Toisaalta elämä on täällä Oivalle aika stressitöntä. Ja stressi on IBD:lle myrkkyä. Toivotaan siis piiiiiitkiä aikoja ilman vaivoja.

Heräsin yhtenä päivänä siihen ajatukseen, että Oiva tarvis madottaa yhtäaikaa Elmon kanssa ennen Elmon rokotuksia. Ja että milläköhän sekin olis järkevintä toteuttaa, kun ei tuonne IBD-mahaan ihan mitä mömmöjä tahansa kannata varmuuden vuoksi änkeä. Viime madotus on ollut keväällä ennen IBD:n varmistumista, joten madotus alkaisi olla ajankohtainen jo muutenkin.

Kävin kysymässä asiaa tuosta eläinlääkäristä mihin ollaan rokotuksillekin menossa, ja sieltä saatiin mukaan Advocate-liuosta (laitetaan iholle, ei tarvi antaa suun kautta mitään mahaa ärsyttävää), joka tappaa talossa ja puutarhassa - tai no, ainakin sisä- ja ulkoloiset. On siinäkin toki lääkeainetta, joka kai voi herkimmille IBD potilaillekin mahdollisesti ehkä jotain aiheuttaa joissain tapauksissa, mutta Oiva ei kuulune ainakaan vielä niihin pahimpiin vaivaisiin. Hoituu kuitenkin sitten madotus yhdellä pipetillä, ja vaikutus on sen verran pitkä, ettei uusintamadotusta tarvita, vaikka Elmo madotetaan sitten myös ennen tehosterokotuksia uudelleen.

Tässäpä vielä kuvaa poikain sisäpaineista:

Yks päivä niillä oli semmoinen leikki, että Oiva seisoi keskellä olohuonetta, ja leikin sääntöjen mukaan se ei saanut nähtävästi liikkua keskeltä lattiaa. Elmo-Fabio sen sijaan singahteli huoneen nurkasta toiseen ristiin rastiin, ja Oiva yritti saada sen kiinni aina kun se sinkosi lattian poikki.