Mutsi on kaks päivää raahannu mua mukanaan joka paikkaan. Eilenki käytiin ens tallilla. Siälä oli si naapurisa koiria. Mä huusin sen yhrenki Labradooriksen korvaan mut voitteko uskoo ettei se olenka lämmenny mulle?! Se Australianpaimenkoiraneito Nita onneks sitten pienen kailotuksen jälkeen sai omanki äänensä auki ja sitte me kyllä juostiin! Se Labradooriskin sitten vähän innostu musta, kai siitä tuli mustis.
No me sitte lähdettiin Hämeenkoskelle kylään mun tyttären Oonan luokse. Oona oli niin pirun nopee juokseen joka suuntaan, että mä en ihan tosissaan viittiny eres koittaa juosta sen vauhrisa. Siinä olis voinu käydä nii etten oliska pysyny ihan mukana ni se olis ollu noloo! Mutta Oona ja Sumu huusi vähintään yhtä lujaa ku mää, ja ne tajus mistä on kyse! Me tultiin kaikki melkein kuuroiks ku huurettii nii paljo, mut ai että ku oli kivaa!
Oona näytti mulle mitä kaikkee se puuhaa siellä sikalan nurkillakin. Mä koitin sitte kans maistella heraa (vaimitäsenyoli) jäätyneestä maasta, mutta siihen jyvien syömiseen mä en oikein syttyny.
Kotimatkalla me sitte poikettiin vielä Hämeenlinnassakin, ja mä olin NIIN väsynyt. Kaks päivää ku o reissattu melki kellon ympäri ni kyllä uni maistu! Tänää ku mutsin kello taas herätti ihan järjettömän aikasin, ni mä vaan painoin silmiä kii et me keskenäs, mä en o lähdössä ny just enää mihkään!
1 kommentti:
Joo oli se heraa, ihan parasta poronpaskan jälkeen! Mää tein tänää viidet jyväkakkaläjät, joista neljät kotiin, osan toimiston lattialle ja yhet sitte pojan huoneeseen. Äiti suuttu mulle, voitko uskoo! Mutta voi jee ku meillä oli eilen kivaa! Tuu taas pian käymään!
Lähetä kommentti