Otto sai täällä koulussa kivalta eläintenhoitajalta hirven jalan. Kumpi sitten oli siitä enemmän onnessaan, emäntä vai koira. Otto alkoi kyllä jalasta syömään nahkaa karvoineen päivineen, joten päätin nylkeä jalan jottei Otto niitä karvoja söisi niin kovin. Pienellä ja terävällä linkkarilla vaan nylkemispuuhiin, ja Otto pääsi jatkamaan kalvamista. Lopultä päädyin nylkemään irti myös kannusvarpaat ja jonkunsortin nuljuluut ettei Otto niele niitä kokonaisena. Lopulta saatiin sorkkakin irti sääriluusta. Mitäpä sitä ei koiranomistaja koiransa puolesta tekisi.
Luu olikin niin hyvää jänteineen päivineen ettei otolle maistunut enää iltaruokakaan. Aamulla Otto sitten oksensi lattialle ne karvat jotka se oli ehtinyt syömään. Tai siis matolle tietenkin...
Muuten ollaankin sitten vaan hengailtu ja ulkoiltu. Doggien kanssa käytiin lenkillä tiistaina, ja Oton oveluus kävi Oton omaan nilkkaan. Ruun ollessa koululla Otto onnistui yllyttämään dogit riehaantumaan Ruun kanssa ja poistui sitten itse takavasemmalle koirien painiessa. Nyt Valpuri tietty kokeili että kukas kaveri tää olikaan, saikos sen tuupata kumoon. Ei saanut ei, Otto vallan hurjistui haukkumaan ja Oton piti taas uudelleenkouluttaa doggeja omiin pelisääntöihinsä. Äkkiä ne taas muistuikin kaikkien mieliin ja voitiin leikkiä normaaliin tapaan hippaa, kunhan Ottoon ei kosketa kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti