On se ihan hirveetä ku o niitä hirviä. Hommahan meni tietenkin niin, että kävin hakemassa Tuiren ja Heddan ulkoilemaan meidän kanssa puomitielle. Koirat tietenkin edustivat parhaansa mukaan ja esittivät kaikki kamaluudet mitä ne ei normaalisti tee. Ainakaan niin paljoa. Ensinnäkin Ruu meinasi että "Jaahas, uus morsio" ja vikitteli Heddaa niin että ainakin mulla alkoi mennä hermo. Onneksi Hedda vähän palautteli Ruuta takaisin maanpinnalle ja lenkki sujui jokseenkin ihan hyvin.
Sitten mun koirat lähti. Otto oli jo valmiina jossakin hirvenjäljellä ilmeisesti ja Ruu meni Ottoa etsimään. Sitten kuuluu Ruun ajohaukku joka etenee nopeasti ja kauas ja kummastakaan koirasta ei näy eikä kuulu pihaustakaan. Voisin kuvitella jotta hirven löysivät. Me Tuiren ja Heddan kanssa jatkettiin lenkkiä ja tultiin jo autollekin eikä mitään näy huuteluista huolimatta. lähdin ajelemaan pikkutietä takaisnpäin edelleen huudelleen, kun yhtäkkiä taustapeilistä näkyy metsästä tielle loikkaava Ruu. "Tää tulis kyytiin!". Auto ympäri ja sitten Ottoa vielä huutelemaan joka pian näkyikin tietä pitkin vastaan jolkottavan. Reilut parikymmentä minuuttia tyypit olivat retkellään ja molemmilla kieli maata viistäen kun tulivat takaisin. Oli varmaan kiva reissu. Ainakin mun koirille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti