sunnuntai 3. elokuuta 2008

Tokoilua

Joku mielenhäiriö taisi emäntään iskeä kun se yhtäkkiä pakkasi kaikenmaailman tokoilusysteemejä ja sitten lähdettiin tokoilemaan! Ajelin ammattikoululle aitaukseen. Annoin koirien ensin nuuskutella paikkoja ja kirmailla hetken keskenään ja purkaa suurimpia energioita. Itse keräilin hyvää mieltä koiria katselemalla, päivällä kun oli ollut hieman kiukkuinen olotila.

Kun puuhastelufiilikset oli keräilty otin ensin Oton areenalle. Aiheena hyppy ja alkuun käytin reilusti apuja pitkän tauon jälkeen. Nopeasti Otto muisti homman idean ja toimi ilman apujakin. Seuraaminen sujui hienosti, joskin se olisi saanut olla tiiviimpää. Seuraaminen oli kuitenkin iloista ja kontakti oli hyvä. Seuraamisesta pysähdykset ja niiden perusasennot olivat täysin hukassa.

Muutama luoksetulo ja kaukokäskyjä. Luoksetulot ok, tavallaan ihan innokkaita mutta kuitenkin vähän laiskan oloisia. Kerkee sitä vähemmälläkin tuumas Otto. Mutta kaukokäskyt variaationa istu-maahan-istu toimivat piiiitkän ajan jälkeen melki neljästä metristä! WAU!

Ruun vuoro. Seuraamista. Hau-hau-hau! Ruu oli kuumunut odottaessaan omaa vuoroaan ja se kiljahteli riemusta. Kontakti oli MAHTAVA ja innokkuus vallan LOISTELIASTA, mutta paikka ihan hukassa. Ruu edisti ja se poikitti. Mutta huippukivaa sillä näytti olevan. Palkkasin Ruuta pallolla heittäen sitä satunnaisiin suuntiin "vapaa!" käskyn saattelemana.

Hyppy oli ok, toimi aika samalla tavalla kuin Otolla. Sitten otettiin joitakin puoliliikkeestä olevia maahanmenoja. Kyynärpäät meinasivat jäädä melki joka kerta ilmaan ja koko koira oli jännittynyt kuin viulun kieli. "PALLO PALLO PALLO!". No, kun kyynärpäät osui maahan lensi myös pallo.

Tässä välissä koirat saivat taas kirmailla keskenään.

Oton vuoro uudestaan. Noutoa puisella ohjatunnoudon kapulalla. Toimi kokonaisuutenakin, vaikka tietty aloitettiin osissa. Odota - kapula lentää - hae - Otto hakee - sivulle ( apukäsky) - kiitos! Noudon jälkeen hitaasta liikkeestä maahanmenoja. Ihan kohtuullisia.

Ruu mukaan kuvioon ja kahdella koiralla paikallamakuuta. Toimi todella hyvin jopa sen reilun pari minuuttia noin 15 metrin matkalta. Hieman koirat ottivat lonkka-asentoa ja kuuntelivat ja katselivat ympärilleen, mutta könöttivät paikallaan kuin tatit. Edelleen kun siihen edelliskertaan oli niin pitkä aika, niin auttelin koiria "odota!" käskyillä jos ne näyttivät levottomilta ja kehuilla kun ne makasivat levollisesti katse minuun päin. Näitä tehtiin pari.

Ruu yksin. Metallinouto. Metallikapula oli vähän ällö, mutta hienosti se tuotiin käteen asti vaikkakin se putosi matkalla pari kertaa. Palkaksi kapula vaihtui pallon heittoon ja pallo taas namiin. Pari metallilla ja loppuun pari puisella kapulalla. Se ei sentä tippunut matkalla.

Otolle vielä hyppynouto joka sekin pienillä apukäskyillä toimi hienosti. Sitten koirat saivat taas keskenään kirmailla.

Jos ei Ruusta nyt heti huomenna ole tokovaliota tulossa, niin aikamoinen kotipuuhasteluvalio se kyllä on. Siitä ei voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle kun katselee sen innokkuutta tehdä töitä ja tehtäviä. Tokossakin siitä olisi oikeasti vaikka miten pitkälle, mutta en vaan osaa tuota hillitöntä intoa saada pysymään aisoissa niin että suoritukset olisivat tarkkoja. Mutta mikäs pakko sitä kilpailla onkaan.

Otto taasen oli hieman laiskistunut sitten viimenäkemän. Liekö siihen vaikuttanut kastrointi, vai oliko namit huonoja, vaiko vain sellainen päivä ettei suurin into tänään löytynyt. Tunnollisesti Ottokin tehtäviään suoritti ja oli ihan iloinen ja innokas, mutta se suurin säpäkkyys ja vauhti puuttui.

Ei kommentteja: