ÄSKK:n agiepikset

Paitsi että eipäs hosuta tämän vuoden niputtamisen kanssa. Eilen piipahdettiin vielä ÄSKK:n agiepiksissä putkirallissa. Harkitsin mölliagiradallekin osallistumista, mutta on Huldan saikun jäljiltä agilitytreenit olleet vielä aika vähissä. Ajattelin siis, että kun pääasia kuitenkin on pitää hauskaa, eikä koetella rajoja maksimihyppykorkeuksilla, niin mennään varmimman kautta. Osallistuttiin siis kaksi kertaa putkiralliin 40 cm rimoilla.

Video itseasiassa on jälkimmäiseltä radalta, koska mun viimeisiään vetelevä luuri oli alkanut parkumaan jotakin erroria, joten eka rata jäi kuvaamatta. Sikäli sillä ei ole suurtakaan merkitystä, kun molemmat oli nollaratoja, ja radoilla oli eroa kaikki 0,01 sekuntia. Tällä jälkimmäisellä radalla Hulda varasti lähdöstä. Mä jätin koiran ja aloin sitten "uloimmalla" kädellä vielä huitoa pipoani paremmin, ja Hulda siitä tuumasi, että "Jaahas, sitten mennään!". Mä ihan pöllämystyneenä lähdin pinkomaan koirani perään, ja Huldakin oli vähän hämillään ja teki epämääräisen koukkauksen ennen sujahtamista toiseen putkeen. Sen jälkeen saatiin rytmistä kiinni, ja rata sujui ihan kivasti. Ensimmäisen radan suorituksella siis kuitenkin palkintopallin sijalle 5.!

Vanha vuosi nippuun

Huldan agitreenit

Hulda vahvistuu päivä päivältä, ja voi siis jos elää ihan täysin normaalia koiranelämää. Eilen oli jo jopa melko raskaat hippaleikkitouhut pihassa märässä lumessa, eikä Hulda ihan äkkiä osoittanut hyytymisen merkkejä siinäkään. Tiistaina käytiin LSKK:n kinkunsulatteluagitreeneissä, joissa aiheina oli putkeen irtoaminen, loppusuora ja päällejuoksu. Treenit olivat ensimmäiset sitten piiitkään aikaan, joten kun aloitimme putkeen irtoamisella, niin Huldahan tarjosi sitä innoissaan vaikka miten kaukaa ja mistä kulmasta vain.

Loppusuora on Huldan bravuuri, ja se tälläkin kerralla pisti turbovaihteen silmään, varsinkin kun se tiesi maalissa odottavasta palkasta. On sillä ihan kelvolliset loppusuorat olleet noin muutenkin, ei sillä. Päällejuoksu oli Huldalle helppo homma, mutta mulle se on aina aihettanut päänvaivaa. Olen aina väärässä paikassa, väärään suuntaan ja väärään aikaan. Tosin eipä sitä ole montaa kertaa harjoiteltukaan. Hulda kuitenkin hoiti homman kotiin ja mä sain useammalla toistolla harjoitella omaa olemistani. Kivat treenit kaikenkaikkiaan. Kiva kouluttaja, ja hyviä lyhyitä tehtäviä varsinkin ekoiksi treeneiksi tauon jälkeen. Mennään mielellään uudelleenkin, jos tällaista järjestetään! Kouluttaja ihmetteli, onko Hulda porokoira vai kelpie. Menisi kuulemma ihan täydestä kelpiestä ulkonäkönsä lisäksi myös olemukseltaan.

Vuosi nippuun

Vuotta 2017 piti siis myös vähän niputtaa... Matkan varrella tavoitteeksi tuli rally-tokossa RTK1, mutta Huldan rokotusreaktion vuoksi viimeinen koe jäi käymättä ja tittelit saavuttamatta. Tosin pentusuunnitelmatkin siirtyivät nyt rokotusreaktion takia kesän juoksuun, jotta Hulda varmasti on toipunut kunnolla, joten alkuvuodesta on hyvää aikaa käydä vielä kokeissa - jos siis haluaa maksaa lisenssin... Mieltä jäi kuitenkin lämmittämään Lappalaiskoirien rotumestaruus 100 pisteen radalla ekoissa kisoissa.

Tokon saralla sen sijaan on tullut paljon oppia. Ensinnäkin saatiin ihan valtavan arvokasta oppia seuraamisen saralla, joten taas on lisää työkaluja plakkarissa myös mm. Reginan treenejä ajatellen. Tuli myös opittua, että juoksut ja valeraskaudet hankaloittavat Huldan tokoharrastusta melkoisesti. Kantapään kautta tuli opittua, että valeraskasta Huldaa ei kannata roudata tokokokeeseen, eikä oikeastaan treeneihinkään. Vastapainoksi saatiin kuitenkin myös onnistunut koe ja ykköstulos. Viilaamista alokasluokassakin vielä riittää. mutta kun juoksuasiat eivät paina mieltä, oli tekeminenkin iloista ja Huldalle oman näköistä.

Hulda mitattiin kesällä agilityyn pikkumaxiksi, mutta kisavalmiudesta puuttuu vielä keinu. Sen opettaminen jää siis ensivuoteen, mutta todennäköisesti ei ehditä koko pakkaa kasata ennen kesän pentusuunnitelmia, joten agilityn kisauran korkkaus jäänee vuoteen 2019.

Myös FH-jälkeä innostuttiin kokeilemaan. Huldalla on lajiin selvästi lahjoja, mutta ohjaajan viitseliäisyys jälkien tallaamiseen ja vanhentumisen odotteluun ovat aikamoinen jarru tässä lajissa edistymiselle. Tai ainakin se tapahtuu sitten hitaasti... ja toivottavasti varmasti?

Reginan saapuminen on tietenkin myös tämän vuoden merkittävä tapahtuma, ja tytöillä onkin mennyt tosi kivasti keskenään. Eilen Hulda piti tiukkaa kuria kaverin malinoisille, että pysyy maassa leikkiessään Reginan kanssa. Video tosin on jo sellaisesta vaiheesta, kun Riesa Huldan lähestyessä itse heittäytyy maihin tai pinkoo karkuun. Hulda opettaa: "Näin koulutat malinoisin.".

Rauhallista Joulua!

Paluu treenikentälle

Hulda on toipunut hienosti, ja tänään se pääsi jo mukaan treeneihin hömppästelemään jotakin pientä. Virtaa oli vaikka muille jakaa ja aloitettiin ruudusta, joka sujui tosi hyvin. Tehtiin myös pari hyvin lyhyttä seuraamispätkää, joista ensimmäiseen se tarjosi maahanmenoa liikkeestä. Koska se nyt vaan on niin ihanaa. Lopuksi tehtiin vielä vähän putkeen lähetystä.

Regina sen sijaan opetteli namin hamuamista, sekä luoksetuloa. Se on jokseenkin huvittavan näköinen, kun se töppöjaloillaan tulee eniten lujaa ikinä. Myös Regina sai rallatella putkessa.

Tässä on tullut nopeasti selväksi, että Regina rakastaa ääntään ja on hyvin sinnikäs. Äänenkäytön hillintää on siis harjoiteltu, ja mitä tulee sinnikkyyteen, niin toivon sen olevan valjastettavissa tulevaisuudessa harrastusrintamalle sinnikkään jalkalistan puremisen sijaan. :D

Lumikiituri ja talven ihmemaa

Koska pentuajasta nyt vaan on kiva saada kuvamuistoja, niin laitetaan niit talteen nyt tänne blogiinkin. Eikä kuvamuistot Huldastakaan ikinä ole pahitteeksi, tietenkään. :)

Hulda ja Huldan vähän liian iso takki

Lumikiituri

Huldan kuulumiset + Reginan tottis

Hulda on voinut jo paljon paremmin, vaikkakin eilen illalla se taisi olla melko väsynyt, kun oli vähän kärttyisenä Reginalle. Oltiin kyllä oltu ulkona selvästi enemmän kuin aiempina päivinä, ja onhan se selvää, että näin pitkän sairasloman jälkeen pitää vahan kuntoa palautella vähitellen. Anaplasmoosiverikokeesta saatiin tulos eilen, ja sekin oli negaiivinen, joten kyllä tässä nyt sillä rokotusreaktiodiagnoosilla mennään. Sen verran hyvävointinen Hulda on nyt ollut, että rohkenin jättää kipulääkkeen jo viikonloppuna pois. Ryystäminen ja pahoinvointi olivat jo loppuneet, joten ajattelin että ehkä muutkin oiret sitten jo helpottavat. Muutama päivä on nyt sitten jo pärjätty ilman Metacamia! 

Reginalla oli sunnuntaina ensimmäiset ohjatut tottistreenit. Aloitettiin treenaamalla omaa nimeä, jonka jälkeen otettiin (kirjaimellisesti) ensiaskeleet seuraamisen parissa. Toisella kierroksella jatkettiin muutama toisto samaa, ja lisäksi hieman leikittiin saalistusleikkiä leluilla.

Koiranpentujen salattu öinen elämä

Reginan treeniura on alkanut jo kahden lajin parissa. Keskiviikkona käytiin tottis/tokotreeneissä, joskin harjoiteltiin lähinnä uusien paikkojen ihmettelyä, oman nimen tunnistamista ja leikkimistä. Ihan vallan yllätyin miten innokkaasti Regina saalisti lelua ihan vieraassakin paikassa. Tänään käytiin sitten hallilla tutustumassa agilityputkeen ja siivekkeen kiertämiseen - leikkimistä unohtamatta. Kun Regina oivalsi putken ihanuuden, se rallatti sitä eestaas vinkulelu suussa.

Lisäksi Reginalle on tullut tutuksi myös kaupunkielämä, sillä vietettiin yö mummolassa. Sehän sitten tarkoittaa ulkoilua hihnassa, ja muutenkin vähän enemmän hälinää kuin mitä täällä kotopuolessa metsän keskellä. Tokihan kaupungissa asuvatkin pennut lykätään heti alusta asti hihnaan ja sitten vaan ulkoillaan, ja on niitä tässäkin taloudessa ehtinyt olla kun kaupungissa vielä asuttiin. Silti olin hämmästynyt miten reippaasti Regina pisteli ulkona menemään, myös ihan yksin ilman Huldan vetoapua. Oli kyse sitten harrastuksista tai normiarjesta, niin olen kyllä ehtinyt tässä viikon aikana useampaan kertaan hämmästyä Reginan reippautta. Ihan mahtavan mainio sintti!

Ja jos olette ikinä miettineet, että miltä koiranpentujen salattu öinen elämä pitää sisällään, niin esimerkiksi tätä:

Huldalla menee edelleen Metacam tämän viikon loppuun asti, ja sitten kokeillaan pärjääkö jo ilman. Vointi ainakin on mielestäni mennyt taas nykäyksen parempaan ja pahoinvointi/närästely sekä ryystäminen ovat loppuneet. Tänään saatiin borrelioosikokeiden tulokset (IgG + IgM) ja molemmat näyttivät negaa. Anaplasmoosin tulosta vielä odotellaan. Hieman uskallan jo toivoa, että Hulda tämän rokotusreaktion selättää. Nyt vain riittävästi lepoa, niin jospa se tästä. :)