Huldan näyttelyreissu ja Armaksen ortopedikäynti

HULDA

Huldan kanssa reissattiin ensimmäiseen oikeaan näyttelyyn viime sunnuntaina, johan prinsessa oli edellisenä päivänä saanut kerättyä sen vaadittavat 7kk ikää osallistua pentuluokkaan. Kasvattaja tuli meitä kannustamaan yhden turistikoiran kanssa, hyvinhän se päivä sitten sujuikin.

19.6.2016 Sastamala rn
PEN 1, KP, ROP-pentu
Tuomari: Helin Tenson

"Kauniit linjat omaava, mutta kesken kehityksen oleva. Kaunis pää, ilme, korvat. Kaunis ylälinja ja häntä. Vajaat eturinta ja rintakehä. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä turkki. Kauniit liikkeet."

Eniten tietenkin lämmitti tuomarin sanat "Ompa erinomaisen hyvin kasvatettu pentu!", ja tokihan sitä omistaja kuin omistaja on hyvillään kun omaa koiraa kehutaan. Hulda on kuitenkin sitä mieltä, että ihan itse hän on kasvanut! Tosin kyllä hän toisinaan seisoskelee kukkalaatikossa, että onhan se aika hyvä kasvualusta, lannoitteet ja kaikki!

Hulda odottaa kehään pääsyä,
kannustusjoukkoina Tove.

ARMAS

Armaksen ortopedikäynnistä on jo puolitoista viikkoa. Tässä ollaankin sitten sulateltu mitä siellä kuultiin. Ensinnäkin kyynärnivel oli niin ärtynyt, että sieltä tuli pistoshoidon yhteydessä tutkittaessa verta. Lisäksi röntgen paljasti, että kyynärluun sahauslinja ei ole vieläkään luutunut.

Hoitolinjan valinta on ollut leikkaus, joten se ei sinänsä ole virhe, vaikka Talvio oli hoitotavasta eri mieltä. En vaan pysty ymmärtämään miten meille on kontrolleissa sanottu jalan olevan ok, eikä se kuitenkaan ole luutunut? Lisäksi kyynärluun yläosa on kääntynyt asentoon, jossa se ei ole oikeastaan ollenkaa nivelen alla ottamassa painoa, ja luu on ohentunut rasituksen puutteessa melkoisesti.

Niveleen pistettiin nyt kortisoni-hyaluroni-antibiootti -pistos, ja riippuen miten hoito tehoaa, suunnitellaan jatkohoito sitten se mukaan. Alustavasti puhuttiin joko viimekertaisen hoidon uusimisesta jos se on tehonnut hyvin, tai tarvittaessa PRP-hoitosarjasta, jota voitaisi ruiskuttaa myös sahauslinjaan luutumista edistämään. Lisäksi Armas sai Cartrophen-pistoksen ja kipulääkepistoksen. Kotona kipulääkkeeksi kokeiltiin Onsioria, mutta sekään ei sitten sopinut alkuunkaan, joten edelleen Tramal on ainoa sopiva kipulääke, ja sitä annetaan tarvittaessa.

En osaa sanoa miten hyvä tai huono Armaksen kuuluisi tässä vaiheessa olla, mutta hyvin pienestä se alkaa ontumaan hieman enemmän. Toki tilanne on parempi, kuin pari päivää ennen ortopedille pääsyä, jolloin se hyppi kolmella jalalla (johon haettiin omalta ell Tramalia ja laitettiin Armas toki täyslepoon). Oma ajatus on, että ehkä se PRP-hoito olisi tähän tilanteeseen hyvä valinta, jotta sillä saataisi avustettua kyynärluun luutumista. Kovasti ortopedi oli sitä mieltä, että hyvä siitä vielä tulee.

"PRP nimi tulee sanasta platelet rich plasma joka tarkoittaa verihiutalerikastetta. Verihiutaleet saadaan potilaan omasta verestä erikoismenetelmällä. Verihiutalerikasteella on paranemista noputtavaa vaikutusta moniin vaikeasti paraneviin vammoihin. Sitä voidaan käyttää jännevammoissa, nivelsairauksissa ja jopa ihon vaurioiden korjaamisessa. Se on turvallinen hoitomuoto, eikä siihen liity sivuvakutuksia."

Mätsäreitä, pentukurssin päätös ja Armaksen kuulumisia

Ei taas pysy kirjuri perässä naputtelemassa mitä kaikkea on ehditty ihmetellä. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Huldalla oli viikonloppuna kahdet missikisaharjoitukset. Ensimmäiset käytiin katsastamassa lauantaina Humppilassa. Juuri kun ilmoittauduin tajusin että meidän pariksi tulee takanamme jonottanut maailman ehkä suloisimman näköinen huskyn pentu. Olen mä ennenkin nähnyt huskyja ja niiden pentujakin, mutta tuota suloisuutta ei riittä sanat mitenkään päin kuvailemaan!

Isoja pentuja oli kuitenkin vain kaikki hurjat 4 kpl, joten vaikka tuttuun tapaan pareittain mentiinkin kehään, niin kaikki saivat punaisen nauhan. Olin tyytyväinen Huldan esiintymiseen, ja ihmeekseni kiilattiin kakkospallille sen maailman suloisimman otuksen ohi. Voittaja oli japanin akita (tai vastaava, ei o maailman parasta tuo mun rotutuntemus). Huldan ystävä Naava-porokoira oli isojen aikuisten kehässä sinisten ykkönen.

Launatai
Hulda PUN 2
Naava SIN 1

Sunnuntai
Hulda PUN 3

Sunnuntaina käytiin sitten oman kylän match show'ssa. Nyt pentuja oli 5 kpl. Tuomari Huldasta:

"Minkäs rotuinen tämä on?"
"Lapinporokoira."
"Ai, se onkin tällainen lyhytkarvainen."
"Niin siis se on lapinporokoira, ei suomenlapinkoira."
"Ai jaa jaa joo! Mun moka."

Huldalle punainen nauha ja kolmanneksi. Siis punaisten viimeiseksi, mutta ei kerrota sitä. Sijoitus mikä sijoitus... 

Sunnuntaina oli sitten vielä pentukurssin päätös ja teemana oli rally-tokoon ja agilityyn tutustuminen. Mä olen sillätavalla nipo, etten tee pauttiarallaa yhtäkään agilityestettä hihnassa - turvallisuussyistä. On tuo vaan uskomaton puolivuotias (!), kun se on niin työorientoitunut ja hivenen putkihullu, että ei sitä kiinnostanut hallin 5 muuta koirakkoa, jotka samanaikaisesti tekivät kuka mitäkin rally-tokoliikettä tai agilityestettä. Niimpä sitä pystyi pitämään irti, ja eniten-hauskinta-siistiä-ikinä oli tietenkin putkissa sinkoilu.

No entäpä Armas sitten? Armas kävi osteopaatilla, joka oli sitä mietä, että älä missään nimessä anna katkoa sitlä yhtäkään jännettä. Samaa mieltä oli kuitenkin kuin eläinlääkärimmekin siitä, että vie se ortopedille. Päädyin vielä vaihtamaan ortopediajan Helsinkiin Talviolle. Se mitä olen antanut itseni ymmärtää, niin olisi aika nimekäs ell eläinortopedian saralla, ja jos vaiva on mahdollista hoitaa konservatiivisesti, niin häneltä saisi siihen parhaat eväät. Toki ortopedina varmasti sitten osaa kertoa, jos vaiva kuitenkin vaatii kirurgista hoitoa.

Osteopaatilta saatiin ohjeeksi alkaa liikkua ja mikäli mahdollista, niin myös uida, jotta jänteen alueelle saadaan verenkiertoa. Sopivissa määrin tietenkin liikuntaa, eikä mitään hullua rallia. Ja uimaanhan me sitten mentiin tuonne läheiselle metsälammelle. Ekaa kertaa ikinä Armas suostui menemään itse uimaan, ja kun vauhtiin pääsi, ei olisi malttanut tulla pois! Uiminen tapahtui kuitenkin flexissä ja valjaissa rantautumis- ja muiden hepulien välttämiseksi.

Me oltiin uimassa!

Misseilyä, sairastupamurheita ja kesäkelejä

Tositosi pikakelauksella:

* Hulda kolmansissa match show -harjoituksissaan taas hienosti PUN1 ja BIS 4 !

Missi mikä missi. :)

* Hulda ehti olla pienellä sairaslomallä kasvukipujen takia, aristi joka jalasta hyvin tyypillisesti pitkien putkiluiden painelua. Röntgenissä kaikki ok (Jee!), ja kontrollista saatiin jo onneksi terveen paperit. Pieni lepo ja kipulääke tekivät tehtävänsä.

* Armaksen jänne vaivaa taas. Otettiin rtg jossa kipeän puolen yksi jänne on huomattavasti paksumpi kuin terveellä puolella. Uusittiin kortisonipistos, joka onneksi taas helpotti kipuja. Edessä olis nyt osteopaattikäyti ensi viikolla, sekä kesäkuun alussa visiitti ortopedille. Saattaa olla jänteen katkaisu vielä edessä...

Vasemman puoleisessa kuvassa (R, oikea kinttu) paksu kohta osoitettu > -merkillä.
Vrt oikeanpuoleinen (L, vasen kinttu) kuva, jossa ohut "vaalea pystyraita".

* Nyt on sitten alkanut vihdoin kesä!

Helatorstain Match Show

Armaskin pääsi jo kolmen viikon pakkoloman jälkeen hengailemaan mukaan mätsäriin ja kannustamaan "pikkusiskoaan". Muutenkin irtosi jo tohtorilta lupa pieniin kävelyihin. Tasaisella. Rauhallisesti. Ei pomppimista.

Hulda misseili taas erittäin kauniisti, ja oli isojen pentujen PUN 3. :)

Ken on heistä kaikkein kaunein..?

Hulda sitten keräsi lähes koko potin kotiin mätsäristä! Ei tarvinne erikseen sanoa, että hyvin meni, kun kotiiviemisinä oli pentujen PUN 1 ja vielä päälle koko "roskan" BIS 2! Ei pöllömpi saavutus 5-kuiselta ensikertalaiselta. Ylittyi samalla kaikki odotuksen käyttäytymisen ja esiintymisen osalta. :)

PUN 1 - BIS 2

Pentukurssilla

Hulda

Huldan pentukurssia on ehtinyt vierähtää jo kaksi kertaa ja blogi laahaa vähän jäljessä. Ensimmäiselle kerralle mulla ei kovin kummoisia odotuksia ollut Huldan käytöksen suhteen, me kun ollaan aika hyvin metsitytty tänne kotinurkille. Yllättävän hyvin Hulda kuitenkin keskittyi. Oikeastaan ihan erinomaisesti! Käytiin läpi istu, maahan ja seiso -liikkeet. Sen lisäksi harjoiteltiin hihnassa kävelyä ja luoksepäästävyyttä. Jonkin verran keskittyminen herpaantui, mutta melkeimpä samalla hetkellä se palautui taas hommiin. En voisi olla tyytyväisempi!

Eilen oli sitten toinen kerta, ja aloitettiin kotiläksyjen tarkastamisella (istu, maahan seiso). Huldalta onnistuu nämä kaikki käsimerkeillä + käskyillä ja maahanmeno namilla ohjaten. Kaikissa asennoissa pysyy jo hetkisen ja pystyy samalla pitämään kontaktia.

Hulda 5 kk

Tällä kerralla tuon tekemisen, keskittymisen ja kontaktin kanssa ei ollut minkäänlaista oneglmaa. Itseasiassa yritin, että Hulda välillä myös vähän relaisi, muttakun ei. Neiti intopiukan pitää mielestään saada suorittaa ihan non-stoppina. Jos yritän pitää taukoa ja vaikka istuskella hallin lattialla, niin Hulda istuu mun edessä ja tuijottaa ja yrittää saada katsekontaktin mun silmiin. :D

Treenejä jatkettiin tötsien pujottelulla kontaktikävelyn merkeissä. Uutena asiana harjoiteltiin sivulletuloa Sitä me ei olla ennen tehty ja siinä olikin vähän ongelmaa. Tämä tuli myös kotiläksyksi, joten sitä pitää nyt ahkerasti harjoitella. Hulda ei meinaa sitten millään edes namilla ohjaten ymmärtää, että miten ihmeessä muka on järkevää tulla istumaan ihan mun jalan viereen naamat molemmilla menosuuntaan, kun tästä etuviistosta olis paljon helpompi tarjota sitä kontaktia... No, treeniä, treeniä vaan!

Lisäksi harjoiteltiin maahanmenon kestoa, katsekontaktia sekä kontaktikävelyä niin, että tulee ohitustilanne ihmisen kanssa sekä ohitustilanne jossa pysähdytään kättelemään. Nämä onnistuivat kaikki erinomaisesti! Loppuun otettiin vielä kontaktiharjoitus, jossa tulee häiriötä ihmisen toimesta.

Hulda oli jo treenin lopussa aika väsynyt, kun se ei ollut suostunut juuri huilaamaan missään välissä. Muuten treenit on jaksotettu fiksusti niin, että harjoitellaan 20min + 20min ja välissä on 5 minuutin "pakkotauko" jonka aikana voi vaikka käydä pihalla nollaamassa. Toki meitä on kehoitettu noiden treenijaksojenkin aikana huilaamaan koiran jaksamisen mukaan, mitä kovasti yritin myös Huldalle tuloksettomasti kertoa. :D Sain sen sentään pari kertaa leikkimään, mutta muuten ei neidille paljon huilailut kelvanneet.

Armas

Armas on kokenut kutakuinkin "ihmeparantmisen" kortisonipistoksen myötä, eikä oikeastaan onnu enää lainkaan. Oikeastaan ontuminen loppui hyvin nopeasti kortisonipistoksen jälkeen. Ihmeparantuminen lainausmerkeissä siksi, että vaikka kortisoni vie kivut ja oireet, niin levossa pitää olla silti riittävän pitkään, joka tarkoittaa vähintään 4-6 viikkoa. Sen jälkeen sitten aloitetaan liikkuminen varovasti ja pikkuhiljaa.

Jännepulmia ja hammashuolia

Armas oireilee

Jälleen kerran kuskasin Armaksen eläinlääkäriin oireilla "se on outo". Itseasiassa se oli jo hetken säikkynyt ihan ihmeellisiä asioita ja pari päivää se oli vähän haluttomampi ja väsyneempi. Eilen se sitten jäi ulko-oven taakse nukkumaan jos sen laittoi pihalle, joten totesin eläinlääkärin olevan oikea osoite.

Kolme viikkoa takaperin oltiin käyty suunnilleen samoilla, joskin lievemmillä, oireilla näytillä. Silloin ei löydetty mitään, joskin epäily oli enemmän pissavaivojen puolella koska niitä Armaksella on usein ollut. Silloin päädyttiin muutaman päivän kipulääkekuuriin ja hetken otettiin iisimmin ja se auttoikin silloin.

Tällä kertaa vaiva onneksi löytyi nopeasti, sillä osattiin jo vähän jättää viime kerralla tutkitut pissat ja veriarvot sivuun ja etsiä vikaa muualta. Kun eläinlääkäri painoi Armaksen biceps-jännettä ja samalla liikutti leikattua jalkaa niin Armakselta pääsi ihan kunnon poru. Pelkkä jalan liikuttelu ei aiheuttanut samaa. Diagnoosina tulehtunut biceps-jänne.

Hoito

Hoidoksi kipulääkettä (Previcox), lepoa ja jänteeseen pistettiin kortisonia. Kotona sitten illalla lueskelin asiasta, ja yhden lähteen mukaan kortisonia ei kannattaisi laittaa, koska se vie kivun pois ja koiraa tulee liikutettua liian varhain liian paljon, jolloinka jänne kipeytyy uudelleen. Mun mielestä sitten taas kipu pitää saada pois, ja ihmisen vastuulla on pitää koiruus sitten riittävän kauan levossa (ja aktivoinnilla tyytyväisenä). Toisaalta hyvä että löysin tuonkin näkökannan: Eipä sitten tule innostuttua lenkeille liian aikaisin vaikka kaikki näyttäisi päällepäin hyvältä. nyt siis muutama viikko lepoa edessä. Jännevaivat on hitaita paranemaan.

Ihan loogista siis, että oireilu viimeksi helpotti levolla ja kipulääkkeellä, joskin nyt se toki uusi (ja entistä voimakkaammin) koska levossa ei oltu lähimainkaan riittävän kauaa.

Syy

Biceps-jänteen tulehdus on rasitusvamma. Koska Armas keventää edelleen tuoa leikattua jalkaa jossa jännevamma on, niin kuvittelisi ettei siihen tule liiaksi raitusta. Keventämisen takia kuitenkin lihasmassa on jalassa vähäisempää, jolloinka jänne joutuu suuremmalle rasitukselle. Lisäksi leikkauksen jälkeen Armaksen jalan asento on hivenen muuttunut ulkokierteiseksi, joka on omiaan rasittamaan jännettä entisestään. Jää siis nähtäväksi miten sitkeä riesa tästä tulee. Kunhan akuutti vaihe saadaan hoidettua, niin sitten suunnataan taas fysioterapiaan saamaan apuja tähän ongelmaan.

Huldan hammashuolia

Huldalta poistettiin alkuviikosta yksi maitokulmuri ylhäältä. Muuten maitohampaat on lähteneet ihan hyvin itsekseen, mutta viimeinen kulmuri oli hyvin tiukkaan kiinni. Hampaanpoistosta seuraavana päivänä Hulda oli jo niinkuin mitään ei olisi ikinä tehtykään ja esitti pentukurssin ensimmäisellä kerralla oikein mallioppilasta.