Jäällä

Tänään ulkoiltiin Hervantajärven jäällä. Otto joutui flexiin, jottei riehu kovasti kun on ab kuuri päällä. Muutama kuva:

Otto sairastaa

Juuri kun eilen olin päivällä sanonut, että Otto on ollut niin terveenä, niin illalla huomasin sen takapuolessa verestävän herneenkokoisen patin. Siis ihan peräaukon suulla. Tai en sitä muuten olis huomannut, mutta se raahasi takapuolta mun peittoa pitkin ja jälkeen jäi verinen vana.

Aamulla tarkistin että möykky on vielä tallella ja varasin Lahden eläinlääkäriasemalta ajan. Kun pääsin koulusta ja olin lähdossä viemään Ottoa lääkäriin, oli möykky kadonnut. Lähdettiin kuitenkin lääkäriin ja kaivelemalla se möykky sieltä edelleen löytyi. Jonkinlainen kasvain se on.

Tiistaina on aika tähystykseen jossa kasvain poistetaan ja tarkistetaan samalla onko niitä useampi vai onko tämä ainoa laatuaan. Sen jälkeen möykky tutkitaan jotta selviää minkälaatuisesta kasvaimesta on kyse.

Tiistaita siis jännitellään.

Lunta ja ulkoilua

Otto pääsi koululla ulkoilemaan koirakavereiden kanssa. Muutamana päivänä oltiin puistossa Siiri-koiran kanssa, maanantaina ja keskiviikkona tunti metsässä + toinen tunti koirapuistossa Mian ja doggien kanssa. Torstaina huristeltiin katsomaan Maijun Naava cokkeri Eiku_siis_sprinkeri-pentupentusta ja perjantaina heiluttiin pennelin kanssa reilu tunti Korvessa.

Tänään käytiin heti aamusta Rinkitiellä Oton ja Ruun kanssa ja kohta saa suunnitella taas paluuta koululle.

Mystistä

Eilen sattui jotakin vallan mystistä. Lähdettiin puomitielle ulkoilemaan Merjan, Nukan ja Dinan kanssa. Oltiin vasta hetki kävelty, kun Otto poikkesi metsään ja kohta Ruu perässä katsomaan mihin Otto meni. Seuraavaksi kuuluu kun Ruu rääkyy, niinkuin sitä joku vähintään söisi. Siinävaiheessa lähden itse pinkomaan metsään äänen suuntaan. Kuuluu vielä muutama (edelleen Ruun) epämääräinen haukku kunnes katkonainen ajohaukku häviää jonnekin horisonttiin.

Hienoa. Siinä sitten ei auta muu kuin toivoa että koirat on yhtenä kappaleena ja tulevat pian takaisin. Ensin tulikin Otto ja olin ihan varma että siellä se porokoira jossakin nyt jalka irti suunnilleen makaa. Hetken päästä tuli kuitenkin Ruukin takasin, kieli pitkällä paljon juosseena, ja ilman yhtäkään naarmua.

Kotona tutkin koiria tarkemmin vielä, muttaan mitään ihmeellistä ei onneksi löytynyt. Liekö saanut hirveltä osumaa tai itse jäänyt jumiin jonnekin pöpelikköön ja satuttanut.

Oton kanssa ollaan taas koululla ja lähdin ratsastusken jälkeen aurinkovuorelle ulkoilemaan. Valoisaa kun oli niin oli todella ihanaa kävellä lumisessa metsässä. Mitä nyt jalat huutaa hoosiannaa ratsastustunnin jäljiltä ja askel on ehkä 40cm pitkä, mutta Otto sai tunnin riekkua irrallaan. Jotakin mystistä oli Otossakin tapahtunut: Se ei karannut kertaakaan! Se jäi jopa polulla odottamaan mua jos se oli juossut mutkan taakse eikä nähnyt mua. Se juoksi metsässä näkymättömissä mutta tuli heti kutsusta ja kävi muutenkin itse lähellä hakemassa namia ja kehuja. Otto kieri lumessa oikein antaumuksella, jonka jälkeen se veti noin sata rundia hepulia pitkin metsää, hakien välillä namin. Välillä se jäi vaanimaan mua, ja kun jaksoin pari askelta raahustaa sen suuntaan niin taas irtosi hepulit.

Suuri saalistaja

Otto on suuri saalistaja. Oltiin eilen puomitien pellolla ja lunta oli sopivasti vähän jotta pellon ruohotupsut ja -mättäät pilkistivät lumen alta. Hiirenmetsästäjän paratiisi siis. Otto hetken siellä haisteli ja nuuskutti kunnes sitten se hyökkäsi ja sai kiinni hiiren. Sinne meni hyvällä ruokahalulla hiiri päineen, jalkoineen ja karvoineen päivineen.

Hevostelua + rokotukset

Eilen pidin elämäni toisen ratsastustunnin ja innostuin niin että aika loppui sitten kesken. (Meillä on ½h aikaa pitää tuntia, tyypit verkkaa ensin itsenäisesti). Valmisteleva tehtävä oli keskiympyrällä ulospäin asetus käynnissä ja ravissa. Jännitti hieman kun tunnilla oli 2 raakaa hevosta, 1 vaikea hevonen ja vain yksi helppo hevonen. Tuntilaiset pärjäsivät kuitenkin loistavasti ja aseteltiin sitten niin että varsinainen tehtävä, loiva kiemuraura volteilla jäi ihan tyngäksi. Opelta sain kuitenkin palautetta että hyvä näin, tyypit sai kunnolla kiinni siitä asetushommasta ja saatiin se vietyä ensin hyvin loppuun. Ja mikä tärkeintä, nyt mä viihdyin siellä maneesin keskellä ekan kerran jännitys-tuppisuu kohtauksen jälkeen. (enkä kuulemma edes ollut niin tuppisuu kuin miltä se tuntui).

Tänään sitten pääsin itse puomitunnille. Ratsuna iiiiso kouluruuna Samppa jolta viime esteharkkakisoissa tipuin ekalla verkkaesteellä. Ensin ravipuomeja kovasti kolistellen, mutta kun niihin laitettiin ihan minivälit ja pyydettiin kokoamaan hevonen hyvin niin jopas nousi jalka eikä puomit kolisseet. Sampalla kun yleensä pienessä ravissa alkaa helposti jalatkin vain laahaamaan. Laukkapuomeilla meinattiinkin sitten mennä taas sata lasissa ja polle lähteä lapasesta. Ensimmäinen maapuomi piti oikein hypätä... Tosissaan sai kyllä töitä tehdä ja jopa yhden kerran saatiin väliin 6 laukka-askelta niinkuin normaalit ratsukot eikä posotettu viidellä tai neljällä ja puolella. Väli oli kuitenkin 20m.

Sitten kotiin koululta ja koirat rokotukseen. Ruu nosti kamalan älämölön ahtaassa ja tupaten täynnä olevassa odotushuoneessa, mutta sain sen hiljaiseksi ja se sitten murjottaen istui kun ei muutakaan voinut. Sitten se rentoutui ja pisti maate ja katseli vain muita koiria. Tai istui sivulla tarjoten katsekontaktia. Se ahtaaseen tilaan änkeminen on vaan kamalaa, mutta äkkiä se siittä näemmä rauhoittuu. Terveystarkastuksessa molemmat saivat terveen paperit ja rokotteet tuupattiin niskaan. Eläinlääkärissä oli ajat myöhässä ja sulkemisaika lähestyi, mutta lääkäri ehti silti vähän rapsutella koiria, kysellä kuulumisia ja tarkastaa koirat hyvin ennen rokottamista.

Märkää ja kurasta

Otto ei halua ulkoilla kun on ihan märkää. Ensin oli jäätä ja nyt ihan kuraa. Se hiippailee ulkona ja väistelee lätäköitä, se jää haaveilemaan ja ihmettelemään. Sitten kun se löytää jonkun ilmeisesti hyvän mättään se jää sinne seisomaan eikä liiku. Kun sitä huutelee niin se katselee vaan taakseen että kenelle mä muka huudan. Hän ei ainakaan tuu.

Sisällä se normaalisti kerjää, änkee kainaloon ja syö luita.