Lehmät
Oltiin viikonloppu Petrin vanhemmilla Tammelassa. Tuli käytyä äidin tupareissa ja kaverin häissä. Häiden jälkeen lähdettiin Petrin kanssa ulkoiluttamaan poikia ja Petrin vanhempien collie-neitiä Lulua. Kaikki sujuikin oikein hyvin, kunnes koirat huomasivat ennen meitä metsikön päättyessä lehmät laitumella. Otto pinkoi minkä kintuista pääsi ja Ruu perässä. Ruu hyppäsi sähköaidan läpi niin että yksi tolppa jäi narun varaan pyörimään (Korjasin sen kyllä takaisin paikalleen). En voinut muuta kuin nauraa. Otto haukkuu lehmiä vimmatusti turvallisen välimatkan päästä, Ruu pysähtyy täydestä vauhdista kierimään lehmän sonnassa, ja lehmiä ei kiinnosta koko välikohtaus tuon taivaallista.
Lopulta Ottokin toteaa ettei lehmiin saa liikettä ja se tulee pois laitumelta. Ruu on jo menossa hyvää kyytiä uimaan. Uintiretki päättyy Oton ja Ruun hillittömään juoksuhepuliin Lulun katsoessa poikien rallia hieman kauhistuneena. Takaisin autolle palatessa Ottoakaan ei jaksa enää lehmät kiinnostaa ja loppulenkki sujuu ongelmitta. Noh, muutama hepuli ja kuperkeikka lisää takaa kuraiset koirat.
Collie-neiti Lulu
Sunnuntaina menin isälle kylään ja koirat pääsivat mukaan. Koirat juoksivat taas hirmuista hepulia pitkin takapihaa, pusikoita ja mäkeä. Ottokaan ei harkinnut karkaamista, sillä välillä piti tulla tarkistamaan grillin tilanne. "Kyllä kyllä, laita sinne grilliin vaan. Jokohan ne kohta olisi kypsiä?" tuumi Otto. No ei ollut ja uusi hippa Ruun kanssa voi alkaa. Siinävaiheessa kun molemmat suunnittelivat juomista (ja putoamista) uima-altaasta päätin viedä koirat sisälle juomaan. Isä tietenkin lahjoi koirat taas grillimakkaralla ( ja aiemmin voisilmäpullalla...).
Punkkeja!
Tänään päätettiin Merjan kanssa viedä koirat puomitielle ulkoilemaan. Alkukesän jälkeen ei siellä olla käytykään, kun silloin niskaan satoi punkkeja (kyllä, löysin päästänikin yhden). Päätettiin uhamata vesisadetta ja punkkeja ja tarkastaa tilanne. Heti alkuunsa Ruussa kipitti yksi punkki, mutta toistaiseksi muita ei ole löytynyt. Pitää tosin syynätä koirat vielä illalla tarkemmin.
Kun punkkikausi päättyy alkaa hirvikärpäskausi, ja niihin ei sitten mitään häätöä ole olemassakaan. Saadaan taas syksy lenkkeillä ennemmän kaupungissa. Ne pienet pirulaiset on niin kurjia koirankin turkissa, kun ne kutittaa ja mönkii ja siitä ei saa aikaan muutakuin armotonta kutinaa ja raapimista. Ja sittenkään niitä ei meinaa karvan seasta löytää. Ja ne puree. Olisikohan siinä sitten ajankohtaista opettaa Ruu pyöräilylenkkeihin? Oton kanssa ollaankin syksyllä taas Asikkalassa ja siinä koulun alueella ei hirvareita onneksi ole. Metsälenkeillä niitäkin siellä löytyy, mutta siellä on kuitenkin enemmän hirvikärpäsvapaata ulkoilumaastoa joka kuitenkin on ihanaa maaseutua.
Keäsinen kuva sen kunniaksi että loma loppui ja pääsin takaisin töihin...
Eilen kävi aamulenkillä vähintäänkin jotakin outoa. Tai en minä ainakaan osannut muutakuin katsoa monttu auki. Vastaamme tuli kaksi terrieriä. Meille hyvinkin "tuttu" pari, Otto ei pidä kyseisitä koirista yhtään ja sen saman asenteen on tietenkin omaksunut Ruukin. Menin vähän syrjemmälle nurmikolle ja heittelin koirille nameja maahan etsittäväksi. Terrierit alkoivat rähistä, mutta tällä kertaa meidän pojista ei saanutkaan rähinäseuraa. Molemmat etsivät kiltisti nurmikosta nameja eivätkä vilkaiseetkaan kävelytiellä räyhäävään kaksikkoon.
Sitten tapahtui jotakin varsin kummallista. Terrierit kävivät toistensa kimppuun! Siinävaiheessa Ruukin jo nosti karvat pystyyn ja katsoi niitä. Epäuskoinen "Wuh" oli ainoa mitä Ruu sanoi. Kehoitin sitä jatkamaan namien etsimistä. Ja Ruu jatkoi. Setä siinä veti perässään kahta toisissaan kiinni roikkuvaa terrieriä ja minä tuijotin varmaan ihan hoo moilasena kun en muutakaan osannut tehdä.
Mitä kuvittelisin koirista ja niiden käytöksestä ymmärtäväni, niin ei ne toisiaan tappamassa olleet, mutta ei se leikkiäkään kyllä ollut. Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että Otto ja Ruu käyttäytyivät kokoajan ihan mallikkaasti ja rauhallisesti. Oli se tilanne Otollekkin ollut jännittävä kun heti matkaa jatkettuamme sen piti päiväkodin pihalla (aidan takana) oleville lapsille sanoa pari valittua sanaa kun ne huutelivat saako koiria silittää. Nyt ei saanut. Koirat vähän ravistelivat jännitystä pois ja matkaa jatkettiin pian kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Miten te ihmiset ehditte, viitsitte ja ennenkaikkea muistatte kirjoitella blogeihinne? Tälläkertaa tuli patistusta Oulusta asti, jotta saisiko niitä kuulumisia esille? Mistä sitä sitten aloittaisi?
Ruu naisissa
Ruu astui sujuvasti morsiammensa Tuikkeen kahteen otteeseen. Tuike-neitokainen on kuulemma viimeaikoina ollut epätavallisen ahne. Toiveita pienistä kyytiläisistä siis on. Täällä nuorenparin omat sivut. Ruu olikin oikea herrasmies. Pari tapasi yhteensä 4 kertaa joista kahdella viimeisellä Ruu astui Tuikkeen. Ensimmäisillä kerroilla aika ei vain ollut oikea. Ruu liehitteli tyttöään ja jutteli mukavia. Lopulta aika oli oikea ja pariskunta meni hyvin innokkaasti naimisiin.
Ruu näyttelyssä
Ruu esiintyi Forssan KV näyttelyssä kesäkuun puolivälissä. Kotiintuomisiksi AVO EH/2. Kovin tyytyväinen olen taas arvosteluun. Tarkemmin arvosteluita taas lukiessani ilokseni huomasin miten monessa kehutaan Ruun hyvää esiintymistä ja miellyttävää luonnetta. Olkoonkin häntä vähän ylhäällä sippuralla, mitä muuta voi olettaa nuorelta urokselta joka koittaa vain puhua koirienkieltä.
Otolla korvatulehdus
Oton korvatippakuuri loppui tänään. Taas oltiin jostakin saatu korvatulehdus. Pitää nyt katsella jottei niitä enempiä tule, ei viimekertaisesta nyt kovin kauaa ole aikaa. Tai reippaana omistajana pitäisi siedättää Otto erilaisiin korvatippapurkkeihin, niin voisi useammin käyttää ihan vain korvanpuhdistusaineita. Tänään viimeisien korvatippojen jälkeen palkaksi sai kokonaisen ryynimakkaran. "Kun Otto niin tykkää niistä", sanoi Oton kasvattajapappakin kun Ottoa kotiin oltiin 8 viikkoisena hakemassa.
Hevoskuulumisia
Menin sitten ja loman alkajaisiksi putosin hevosen selästä. Häntäluu sanoi poks ja sitä mieltä se on edelleen. Kolmen viikon särkylääkkeiden popsiminen aiheuttaa enää vain närästystä ja v*tutusta. Juhannuksena töissä maastoratsastelin pari issikkaa päivässä jalustimilla seisten ja hyvin omituisesti könöttäen. Persiillään ei voinut kuvitellakaan istuvansa kahdesta Panacodista huolimatta. Työt alkavat maanantaina, joten tässä se loma sitten menikin takapuoltaan parannellessa. Kun nyt pääsisi pian ratsastamaan kunnolla. Hyvää treeniaikaa menee hukkaan ja ihan sivusuun. Kunhan nyt paranisi sitten kanssa kunnolla, ettei jää syksyllä vaivaamaan. Voi olla muuten ankeaa pärjätä ratsupuolella jos ei voi edes satulassa istua.
Johan on aikaa vierähtänyt viime kirjoittelusta. Hillitön kiire koulussa, ratsastuskoe, suuntautumisen jännittely ja muut kokeet + viikonlopputyöt... Huh! Kuitenkin pääsin kuin pääsinkin suuntautumaan sinne minne halusin: Hevosen käyttö matkailussa!
Koirille kuuluu hyvää. Ruulla on tänään tärkeä päivä. Käydään treffaamassa morsianta ja toivotaan että saadaan alulle monta tervettä pupsia! Ruu on ilmoitettu kahteen näyttelyyn ja viimeistä sertiä metsästetään. Tai no, "metsästetään". Ei se ole niin justiinsa saadaanko sitä, mutta olisihan FIN MVA hieno titteli tulevalle isäkoiralle.
Otto on hyvin rauhoittunut leikkauksen myötä tyttöjen ressaamisesta. Kastrointi oli siis ihan hyvä ratkaisu.
Hirmuisen pitkä väli viime kirjoitteluun. Viikot kuluvat koululla eikä nettiin pääse yhtä helposti. Otolla todettiin viikko sitten maanantaina silmätulehdus, johon nyt on laiteltu ahkerasti tippoja. Mistä lie moisen saanut? Kuusenneulanen oli luomen alla yhden yön salaa majaillut, josko siitä jonkun pöpön kehittänyt. Hyvä juttu on kuitenkin se, että Otto antaa laittaa tipat ilman minkäänlaista ongelmaa! Ennen olen saanut pyydystää paniikissa olevaa koiraa sängyn alta, puolet tipoista on lattialla ja missä milloinkin. Nyt Otto vain seisoo paikallaan kenenkään pitämättä kiinni ja tippojen laitto sujuu! Palkaksi joka kerta vähintään yksi nakki joka odottaa pöydällä tippojen laiton ajan. Vielä muutama päivä tippoja ja sitten silmien pitäisi olla kunnossa.
Ruu on toipunut hienosti koiran hyökkäyksestä ja on taas oma itsensä. Energinen ja iloinen. Tuossa päivänä eräänä otettiin hiukan tokoilua pellolla pitkästä aikaa. Ruu edistää, on vinossa tai liian edessä perusasennossa, mutta mikä parasta: Kontakti on hirmu hieno. Tässäpä joitakin kuvatodisteita:
Ruu alkoi taas turpoilla vammakohdista. Samalla löytyi 6 irtoavaa rupea puremakohdista. Kävin lääkärissä taas tiedustelemassa mitä asialle pitäisi tehdä ja päädyttiin antibioottikuuriin. Se hyökännyt koira oli kuitenkin saanut reikiä Ruuhun, vaikka niitä ei tuon paksun karvan seasta aiemmin löytynytkään. Turvotuksia hoidettiin kylmällä.
Saara kävi hieromassa Ruun. Vammakohtia, joissa on todennäköisesti tulehdus, ei hierottu mutta koko koira muualta kylläkin. Ja jumissahan se oli, kutakuinkin kokonaan. Vammakohtia tunnustellessa tuntui joitakin kovempia möykkyjä joihin oli siis hampaat käyneet. Nyt toivutaan taas 10 vrk kestävällä antibioottikuurilla ja vähintään samalla määrällä lepoa. Hieronta uusitaan kun katsellaan ensin miten tässä taas parannutaan.
Harmittaa niin kovasti kun hetken tuo näytti jo niin hyvältä ja ehti päästä mukaan parille lenkillekin. Tyhmää kun koira saa kärsiä muiden mokailuista.
