4 päivää leikkauksesta

Armaksella on hyvä meno. Vähän liiankin kanssa välillä! Aluksi meinasi olla vaikeaa erottaa mikä pihinä ja läähätys on kipua (vaan mahtoiko olla mikään) ja mikä Huldan juoksujen perään vouhottamista. Nyt kun tärppipäivät lähestyy, niin Armas on aivan hullaantunut Huldasta. Ei ole enää epäselväksi jäänyt mitä se vouhkaa. Liikkuminen paranee päivä päivältä, ja ihan kunnon pätkiä ottaa jo raviakin. Käynti on ihan moitteetonta, mutta ravissa edelleen ontuu - olkoonkin että tänään jo vähemmän kuin eilen.

Tänään ollaan menty semmoisia 200m pätkiä rauhallista etenemistä per ulkoilukerta. Ei vaikuta kipeytyvän tästä matkasta, joten pikkuhiljaa sitten lisäillään kävelyihin pituutta. Kipulääkitystäkin on päästy vähentämään. Tänään on mennyt Tramalia enää 3 x 50 mg, eikä Armas ole vaikuttanut kipeältä.

Huldalla kun tosiaan on juoksut, niin sitä on lenkitettävä hihnassa. Onhan sillä tuo piha missä juosta, mutta muuten Wellu on sitä pääasiassa lenkittänyt. Tänään aamusta oma vointi oli suhteelisen ok ja halusin vähän päästä ulkoilemaan myös. Mun terveydentila ei kuitenkaan salli semmoisia hihnalenkityksiä, joista olisi Huldalle kamalasti iloa, joten ei muuta kuin pirpanalle valjaat päälle ja pyöräilemään.

Hyvin lyhyitä pätkiä on kokeiltu aiemminkin pyörän kanssa, mutta pääosin lenkeilty Hulda vapaana ja itse sitten fillarilla koiran tahtiin. Oikeastaan Hulda menee paljon rauhallisemmin hihnassa. Vapaana ollessaan se juokse tukka putkella ja sata lasissa ja mahanalus täynnä jalkoja sinnesuntänne ja eestaas, vaikka miten itse pyöräilisi hitaasti ettei käy nuorelle koiralle liian raskaaksi. Tänään Hulda oli siis pakotettu vähän himmaamaan vauhtia, mutta hyvä niin: Oli aika lämmin keli.

Armaksen jalkaleikkaus vol II

Keskiviikkona matkattiin Helsinkiin ja edessä oli Armaksen jalkaleikkaus Etelä-Helsingin Eläinlääkäriasemalla Talvion toimesta. Armas jäi klinikalle ja neljän tunnin kuluttua saisi mennä hakemaan. Jännitti aivan hulluna.

Leikkaus oli mennyt hyvin. Alkuperäinen suunnitelma oli korjata myös kyynärluun asentoa, mutta se oli kuitenkin osittain luutunut lujaa kiinni. Luun sahaus olisi pitänyt tehdä aivan liian läheltä kyynärniveltä, koska se on alunperinkin katkaistu kovin korkealta. Talvion mielestä oli parempi vaihtoehto antaa kyynärluun olla siinä mihin nyt on luutunut.

Kyynärluun yläosa on kuitenkin luutunut melko huonoon asentoon, ja tietynlainen vääntö on saanut aikaan sen, että kruunulisäkkeen alueelta on irronnut luunkappaleita nivelrakoon. Röntgenkuvassa näkyi yksi isohko irtopala, mutta todellisuudessa koko nivelrako oli luumursketta täynnä. Nivel siis siivottiin isolla luudalla.

Olin taas niin pöllämystynyt uutisita, että tuntuu kuin suurin osa asioista olis jäänyt kysymättä. Tajusin kuitenkin kysyä onko kyynärä nyt aivan nivelrikkoinen, mutta ei kuulemma ole. Luumurska ei ole nivelpintaa (onneksi!) vaan siitä läheltä murtunutta luuta. Ilmeisesti on toiveissa ettei uutta irtopalaa syntyisi (?), koska tälläkin toimenpiteellä on aivan mahdollista saada Armaksesta vielä toimiva koira. Kai sieltä nyt sitten on murtunut irti se mikä murtuu, eikä mikään enää kinnaa nivelessä vastaan. Tätä asiaa pitää kysyä vielä kontrollissa.

On muuten näppärä ja toimiva!

Kontrolli on kahden viikon kuluttua leikkauksesta, ja on tarkoitus pistää hyaluronia taas niveleen. Yllättäen en tajunnut kysyä edes toipumisajasta, mutta sen nyt ehtii kontrollissakin. Olin niin varautunut taas puolen vuoden kuntoutukseen, mutta tästä toimenpiteestä toipumisen pitäisi olla paaaaljon nopeampaa. Nyt kolme päivää leikkauksesta Armas varaa käynnissä täysin painon leikatulle jalalle. Eilen alkoi jo vähän hihnassa ravia yritellä, mutta siinä ontuu vielä selvästi. Piakkoin pitäisi kuitenkin alkaa Armasta kävelyttää. Tässä kahden viikon aikana jo venyttää pauttiarallaa 0,5 km rauhallisiin kävelyihin pikkuhiljaa, voinnin mukaan tietenkin.

Armaksen kipulääkitystä jännitin, kun sille ei mikään tulehduskipulääke sovi. Kivuissa ei kuitenkaan ole tarvinnut olla. Sain kotiin mukaan Oxanestiä, jota voi pistää s.c. tarvittaessa 0,2 ml kuuden tunnin välein. Oxanestiä ei kuitenkaan tarvittu kuin kerran. Tramalia voi lyhytaikaisesti käyttää jopa 1-2 x 50 mg kuuden tunnin välein (neljästi päivässä). Kroonisen kivun hoitoon kuulemma meillä aiemmin ollut annostusohje, joka on 1 x 50 mg kolmesti päivässä. Tällä hetkellä kuitenkin hyvin pärjätty Tramalilla 1 x 50 mg kuuden tunnin välein. Lisäksi menee antibioottina Kesium vet 400mg/100mg ½ tbl kahdesti päivässä, kuuden päivän kuuri.

P.s. Huldalla alkoi juoksut 15.7.

Hulda 8 kk

Leikkaus edessäpäin - taas

Jos oli ensimmäisessä ortopedikäynnissä sulateltavaa, niin tässä toisessa sitä vasta onkin. Koska kortisoni-hyaluroni -pistoksesta oli minimaalinen ja hyvin lyhytaikainen hyöty, on vaihtoehdot karut ja vähissä: Koiran lopetus tai uusi leikkaus. Pahimmassa tapauksessa leikkaus ja kuitenkin lopetus.

Jo viimekerralla rtg-kuvista heräsi epäily irtopalasta nivelessä, ja hoitoon vastaamisen (tai vastaamattomuuden) ja oireilun perusteella siellä hyvin todennäköisesti on irtopala. Sen lisäksi että kinttu siis ei ole luutunut.

Korjausleikkauksessa nivel siivottaisiin irtopalasta ja muusta roinasta ja kyynärluun keikahtanut yläosa pyritään korjaamaan parempaan asentoon ja "verestämään" luiden päihin tuoreet pinnat sahauslinjasta ja saada ne toisiinsa kiinni ja ennenkaikkea luutumaan yhteen.

Korjausleikkaukseen päätettiin ryhtyä. Armaksen iloinen elämänasenne vei voiton, ja päätin jotta kun kerta Armas itsekään ei todellakaan ole luovuttanut, niin en luovuta sitten minäkään. Viikko sitten piikitettiin nivel, ja viikon kuluttua leikataan.

Huldan näyttelyreissu ja Armaksen ortopedikäynti

HULDA

Huldan kanssa reissattiin ensimmäiseen oikeaan näyttelyyn viime sunnuntaina, johan prinsessa oli edellisenä päivänä saanut kerättyä sen vaadittavat 7kk ikää osallistua pentuluokkaan. Kasvattaja tuli meitä kannustamaan yhden turistikoiran kanssa, hyvinhän se päivä sitten sujuikin.

19.6.2016 Sastamala rn
PEN 1, KP, ROP-pentu
Tuomari: Helin Tenson

"Kauniit linjat omaava, mutta kesken kehityksen oleva. Kaunis pää, ilme, korvat. Kaunis ylälinja ja häntä. Vajaat eturinta ja rintakehä. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä turkki. Kauniit liikkeet."

Eniten tietenkin lämmitti tuomarin sanat "Ompa erinomaisen hyvin kasvatettu pentu!", ja tokihan sitä omistaja kuin omistaja on hyvillään kun omaa koiraa kehutaan. Hulda on kuitenkin sitä mieltä, että ihan itse hän on kasvanut! Tosin kyllä hän toisinaan seisoskelee kukkalaatikossa, että onhan se aika hyvä kasvualusta, lannoitteet ja kaikki!

Hulda odottaa kehään pääsyä,
kannustusjoukkoina Tove.

ARMAS

Armaksen ortopedikäynnistä on jo puolitoista viikkoa. Tässä ollaankin sitten sulateltu mitä siellä kuultiin. Ensinnäkin kyynärnivel oli niin ärtynyt, että sieltä tuli pistoshoidon yhteydessä tutkittaessa verta. Lisäksi röntgen paljasti, että kyynärluun sahauslinja ei ole vieläkään luutunut.

Hoitolinjan valinta on ollut leikkaus, joten se ei sinänsä ole virhe, vaikka Talvio oli hoitotavasta eri mieltä. En vaan pysty ymmärtämään miten meille on kontrolleissa sanottu jalan olevan ok, eikä se kuitenkaan ole luutunut? Lisäksi kyynärluun yläosa on kääntynyt asentoon, jossa se ei ole oikeastaan ollenkaa nivelen alla ottamassa painoa, ja luu on ohentunut rasituksen puutteessa melkoisesti.

Niveleen pistettiin nyt kortisoni-hyaluroni-antibiootti -pistos, ja riippuen miten hoito tehoaa, suunnitellaan jatkohoito sitten se mukaan. Alustavasti puhuttiin joko viimekertaisen hoidon uusimisesta jos se on tehonnut hyvin, tai tarvittaessa PRP-hoitosarjasta, jota voitaisi ruiskuttaa myös sahauslinjaan luutumista edistämään. Lisäksi Armas sai Cartrophen-pistoksen ja kipulääkepistoksen. Kotona kipulääkkeeksi kokeiltiin Onsioria, mutta sekään ei sitten sopinut alkuunkaan, joten edelleen Tramal on ainoa sopiva kipulääke, ja sitä annetaan tarvittaessa.

En osaa sanoa miten hyvä tai huono Armaksen kuuluisi tässä vaiheessa olla, mutta hyvin pienestä se alkaa ontumaan hieman enemmän. Toki tilanne on parempi, kuin pari päivää ennen ortopedille pääsyä, jolloin se hyppi kolmella jalalla (johon haettiin omalta ell Tramalia ja laitettiin Armas toki täyslepoon). Oma ajatus on, että ehkä se PRP-hoito olisi tähän tilanteeseen hyvä valinta, jotta sillä saataisi avustettua kyynärluun luutumista. Kovasti ortopedi oli sitä mieltä, että hyvä siitä vielä tulee.

"PRP nimi tulee sanasta platelet rich plasma joka tarkoittaa verihiutalerikastetta. Verihiutaleet saadaan potilaan omasta verestä erikoismenetelmällä. Verihiutalerikasteella on paranemista noputtavaa vaikutusta moniin vaikeasti paraneviin vammoihin. Sitä voidaan käyttää jännevammoissa, nivelsairauksissa ja jopa ihon vaurioiden korjaamisessa. Se on turvallinen hoitomuoto, eikä siihen liity sivuvakutuksia."

Mätsäreitä, pentukurssin päätös ja Armaksen kuulumisia

Ei taas pysy kirjuri perässä naputtelemassa mitä kaikkea on ehditty ihmetellä. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että Huldalla oli viikonloppuna kahdet missikisaharjoitukset. Ensimmäiset käytiin katsastamassa lauantaina Humppilassa. Juuri kun ilmoittauduin tajusin että meidän pariksi tulee takanamme jonottanut maailman ehkä suloisimman näköinen huskyn pentu. Olen mä ennenkin nähnyt huskyja ja niiden pentujakin, mutta tuota suloisuutta ei riittä sanat mitenkään päin kuvailemaan!

Isoja pentuja oli kuitenkin vain kaikki hurjat 4 kpl, joten vaikka tuttuun tapaan pareittain mentiinkin kehään, niin kaikki saivat punaisen nauhan. Olin tyytyväinen Huldan esiintymiseen, ja ihmeekseni kiilattiin kakkospallille sen maailman suloisimman otuksen ohi. Voittaja oli japanin akita (tai vastaava, ei o maailman parasta tuo mun rotutuntemus). Huldan ystävä Naava-porokoira oli isojen aikuisten kehässä sinisten ykkönen.

Launatai
Hulda PUN 2
Naava SIN 1

Sunnuntai
Hulda PUN 3

Sunnuntaina käytiin sitten oman kylän match show'ssa. Nyt pentuja oli 5 kpl. Tuomari Huldasta:

"Minkäs rotuinen tämä on?"
"Lapinporokoira."
"Ai, se onkin tällainen lyhytkarvainen."
"Niin siis se on lapinporokoira, ei suomenlapinkoira."
"Ai jaa jaa joo! Mun moka."

Huldalle punainen nauha ja kolmanneksi. Siis punaisten viimeiseksi, mutta ei kerrota sitä. Sijoitus mikä sijoitus... 

Sunnuntaina oli sitten vielä pentukurssin päätös ja teemana oli rally-tokoon ja agilityyn tutustuminen. Mä olen sillätavalla nipo, etten tee pauttiarallaa yhtäkään agilityestettä hihnassa - turvallisuussyistä. On tuo vaan uskomaton puolivuotias (!), kun se on niin työorientoitunut ja hivenen putkihullu, että ei sitä kiinnostanut hallin 5 muuta koirakkoa, jotka samanaikaisesti tekivät kuka mitäkin rally-tokoliikettä tai agilityestettä. Niimpä sitä pystyi pitämään irti, ja eniten-hauskinta-siistiä-ikinä oli tietenkin putkissa sinkoilu.

No entäpä Armas sitten? Armas kävi osteopaatilla, joka oli sitä mietä, että älä missään nimessä anna katkoa sitlä yhtäkään jännettä. Samaa mieltä oli kuitenkin kuin eläinlääkärimmekin siitä, että vie se ortopedille. Päädyin vielä vaihtamaan ortopediajan Helsinkiin Talviolle. Se mitä olen antanut itseni ymmärtää, niin olisi aika nimekäs ell eläinortopedian saralla, ja jos vaiva on mahdollista hoitaa konservatiivisesti, niin häneltä saisi siihen parhaat eväät. Toki ortopedina varmasti sitten osaa kertoa, jos vaiva kuitenkin vaatii kirurgista hoitoa.

Osteopaatilta saatiin ohjeeksi alkaa liikkua ja mikäli mahdollista, niin myös uida, jotta jänteen alueelle saadaan verenkiertoa. Sopivissa määrin tietenkin liikuntaa, eikä mitään hullua rallia. Ja uimaanhan me sitten mentiin tuonne läheiselle metsälammelle. Ekaa kertaa ikinä Armas suostui menemään itse uimaan, ja kun vauhtiin pääsi, ei olisi malttanut tulla pois! Uiminen tapahtui kuitenkin flexissä ja valjaissa rantautumis- ja muiden hepulien välttämiseksi.

Me oltiin uimassa!

Misseilyä, sairastupamurheita ja kesäkelejä

Tositosi pikakelauksella:

* Hulda kolmansissa match show -harjoituksissaan taas hienosti PUN1 ja BIS 4 !

Missi mikä missi. :)

* Hulda ehti olla pienellä sairaslomallä kasvukipujen takia, aristi joka jalasta hyvin tyypillisesti pitkien putkiluiden painelua. Röntgenissä kaikki ok (Jee!), ja kontrollista saatiin jo onneksi terveen paperit. Pieni lepo ja kipulääke tekivät tehtävänsä.

* Armaksen jänne vaivaa taas. Otettiin rtg jossa kipeän puolen yksi jänne on huomattavasti paksumpi kuin terveellä puolella. Uusittiin kortisonipistos, joka onneksi taas helpotti kipuja. Edessä olis nyt osteopaattikäyti ensi viikolla, sekä kesäkuun alussa visiitti ortopedille. Saattaa olla jänteen katkaisu vielä edessä...

Vasemman puoleisessa kuvassa (R, oikea kinttu) paksu kohta osoitettu > -merkillä.
Vrt oikeanpuoleinen (L, vasen kinttu) kuva, jossa ohut "vaalea pystyraita".

* Nyt on sitten alkanut vihdoin kesä!

Helatorstain Match Show

Armaskin pääsi jo kolmen viikon pakkoloman jälkeen hengailemaan mukaan mätsäriin ja kannustamaan "pikkusiskoaan". Muutenkin irtosi jo tohtorilta lupa pieniin kävelyihin. Tasaisella. Rauhallisesti. Ei pomppimista.

Hulda misseili taas erittäin kauniisti, ja oli isojen pentujen PUN 3. :)