Anaplasmoosia ja koirakylpylähommia

Kokonaista puolitoista viikkoa ehti kulua silmänaarmusta, kun taas matkasimme Vethaussiin. Tällä kertaa Ruu oli astunut todennäköisesti lasiin, ja takajalan anturassa mollotti haava. Haava oli todella siisti, ja kotona sitä puhdistin, desinfioin ja kuivasin. Yritin haavaa teipata kiinni, mutta seuraavaan aamuun mennessä haava oli kuitenkin vuotanut. Yritin sitten arpoa jäänkö katselemaan haavaa viikonlopun yli, vai parantuiskohan se itsellään. Mielessä kumminkin kummitteli, että JOS se tulehtuu ja taas Ruu joutuu syömään jotakin lääkekuuria turhaan... Päätin siis käydä näyttämässä haavaa, kun veriarvokontrolli voitaisiin ottaa samalla kertaa.

Haavasta kyllä jää henkiin puhdistamisella ja ulkona suojaamisella, mutta yllätys olikin että veriarvot ovat edelleen vinksallaan. Ruu on ollut niin reipas, etten ikinä olisi sen uskonut olevan vielä jotenkin sairas. Leukopeniaa on edelleen sitkeästi, ja nyt on myös trombosytopenia uusinut! :( Tiedossa siis todennäköisesti Doksisykliiniä lisää aina 12 viikkoon asti.

Jätin tänään kuitenkin vielä soittopyynnön Ruuta yleensä hoitaneelle lääkärille. Ei sillä ettäkö viimekertaisessa olis mitään vikaa ollut, mutta haluan silti kuulla Ruuta huhtikuusta asti hoitaneen ell mielipiteen. Asiaa taas sulateltuani ja tutkittuani on tietty taas miljoona uutta kysymystäkin mielessä. Olisko sillä sittenkin anaplasmoosin kaverina borrelioosi? Jos pitkittyneeseen borrelioosiin saatetaan käyttää tiettyä suonensisäistä ab-lääkitystä, ni onko semmoisesta mahdollisesti hyötyä meille? Auttaako se myös sitkeään anaplasmoosiin jos meillä ei kuitenkaan ole sitä borrelioosia? Tartteeko mun nyt ylipäätään ressata, kun Ruukkeli on kuitenkin ihan reipas? Voiko toi jumalaton päällikarvaa myöden oleva karvanlähtö olla sittenkin joku uusi oire? Pitäsikö liikuntaa nyt kumminkin jotenkin säännöstellä vai antaa palaa vaan täysiä jos koirasta menohaluja kerta löytyy?

Ruu jäi siis kotiin parantelemaan tassuhaavaansa, ja lauantaina lähdettiin Oivan kanssa Taikarumpulatreffeille Hyvinkään Koirakylpylään. Tutummista koirista paikalla oli Oivan sisarukset Runo ja Toi, äitikoira Oona, sekä Oivan mummu Tuike. Lisäksi näin ekaa kertaa sitten pentulaatikkoaikojen Ruun pojan Urbanin! Ihan oli isin poika. :) Kaikkinensa taisi olla 14 koirulia uimasilla. Mutta mitäs siitä sen enempää, kuvat kertoo taas enemmän. Hauskaa oli, ja pitää järkätä uusi retki, että Ruukin pääsee kylpylään! :)

Oiva ja uimaliivit

Uudestaan!

Oiva ja Toi

Uimakilpailu: Oiva, Oona, Runo ja Toi

EDIT: No nysse mein oma lääkäri soitti. Doksisykliiniä ei enää jatketa, koska Ruu on ensinnäkin hyvinkin reipas ja pirteä, eikä veriarvot ole mitenkään vaaralliset joskin vähän epätavallisen alhaiset. 8 viikon kuurista vielä 5 päivää jäljellä, sitten jätetään lääkkeet pois ja toivotaan parasta. Jos oireet palaavat, on seuraava askel ottaa luuydinnäyte, että tuottaako luuydin edes niitä soluja tarpeeksi. Edelleen mennään siis voinnin mukaan. Jos kerta liikunta maistuu, niin ei muutaku lenkille ja harrastuksiin niinkuin tähänkin asti! :)

Nyt peukut ja varpaat pystyyn että Ruun vointi jatkuu yhtä hyvänä!

Tokokurssit alkaa!

Eilen alkoi siis Oivan pentukurssi ja Ruun seuraava jatkokurssi. Ruun meni maailma ihan ylösalaisin jo siinävaiheessa, kun pakkasit tokoroinat reppuun ja lähdin Oivan kanssa reeneihin. Ruu jäi kotiin suurena kysymysmerkkinä.

Oiva oli hirmuisen taitava! Ensin vähän jännitti kun kentälle tuli kaksi partacollieta. Sitten kolmas... neljäs... viides! "Niillä on pesä täällä jossain!", tuumasi Oiva. Kolme partiksista oli kuitenkin ihan pikkuisia vielä, 3,5kk ikäisiä. Kohta oli pentupainit käynnissä ja mietin mahtaako reenaamisesta tulla yhtään mitään.

Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja Oivakin malttoi pitää kaikki 4 tassua maassa ja hampaitakin sai vähän kurkata. Kontaktiharjoitukset sujuivat hyvin, todella nopeasti Oiva hoksasi jutun juonen. Aluksi vähän pomppi kuin vieteri ja komensi haukkumalla, mutta parin onnistumisen jälkeen istuatönötti edessä ja tuijotti silmiin!

Oiva hurjistui ihan todella kiihkeään leikkiin vihreällä jänis-pehmolelulla, joka oli ratketa liitoksistaan. :D Pitää nähtävästi opetella myös lelulla palkkaaminen, kun näin hyvin häiriössäkin leikkii!

Luoksetulot meni mallikkaasti, ja muut koirat ei siinävaiheessa kiinnostaneet yhtään. Kontaktipujottelu Herra Snellmannin (hienoilla ja kalliilla) kalkkunasuikaleilla oli ihan helppo juttu. Samaten sivulletulon alkeet. Kamalan taitava mukula! :)

Wellu tuli kentälle hakemaan Oivaa ja tuomaan Ruuta. Oiva ei olis halunnut lähteä kotiin ja Ruulla oli jo valmiiks kuppi nurin. Se haukkui _hyvin_ närkästyneesti ensimmäiset 5 minuuttia ja alkoi sen jälkeen kytätä muita että kenelle vois räyhätä tästä kokemastaan vääryydestä. Siinävaiheessa tukistin jo poskivilloista, että NYT meni raja rikki. Senkus kailottaa muuten vaan, mutta räyhääminen ei käy laatuunsa.

Ruu siitä sitten tokeni, ja aloitettiin reenit. Luoksepäästävyys meni hienosti tiukahkolla käskytyksellä. Enää ei tarvinnut pitää nakkia naaman edessä ettei lähde haahuilemaan ja ala haukkua. Koko ryhmän seuraamisessa sikinsokin ja toisiaan ohitellen oli keskittyminen vähän hukassa. Ruun teki mieli haukkua ja se unohtui pari kertaa katselemaan muita. Ekassa luoksetulossa varasti, mutta pysähtyi itse kahden askeleen jälkeen. Sen jälkeen meni hyvin.

Paikallamakuu oli oikein hyvä, mitä nyt kerran alkoi pestä vehkeitään rivissä! :D Paikallaistumisessa harrastin haara-perushyppyjä ja muuta loikkimista että malttaisi luoksetuloissakin istua ja odottaa käskyä. Tein istumaan jättämisiä ja poistuin juosten. Ruun naama venähti kun jätin sen istumaan, ja poistuin viistosti n. 10m päähän toisen koiran eteen! Siellä se järkyttyneenä sitten istuatönötti. :D Jospa muistais enskerralla olla varastamatta luoksetuloissa.

Loppuun otettiin vielä piiiiiitkän matkan luoksetulo, ja kutsuin Ruuta ja lähdin juoksemaan karkuun. Tuli ainakin lujaa! :)

Pitää nyt vähän katsella Ruukkelin mielentilaa kun se joutuu odottamaan omaa vuoroaan. Ei taida olla paljon eroa sillä odottaako se autossa reenikentän laidalla vai kotona... Viimeikoina on mennyt reenit niin hyvin, etten nyt haluaisi pilata hienoja onnistumisia väärällä mielentilalla. Kyllähän se nytkin hyvin teki, mutta keksittyminen oli Ruuksi aika huonoa kuitenkin. Homma ei ollut ihan niin iloista, vaikkei sitä nytkään mihinkään tarvinnut todellakaan patistella. Katsotaan nyt pari viikkoa miten etenee, vai reenataanko Ruuta sitten kokonaan eri päivänä. Kun sinne tokokokeeseen tekee mieli...

Päivitystä

Ompas jäänyt päivittelyt taas muiden juttujen jalkoihin! Oiva on saanut jo kaikki rokotuksensa ja tänään alkaa pentukurssi! Lisäksi muutaman viikon päästä alkaa agilityn pentukurssi!

Nokialla on piipahdettu treffaamassa Ruun, Oivan ja Tuikkeen kanssa Oivan velipoikaa Toita. Ihan on veljekset saman oloiset!

Ruu tökkäsi silmänsä johonkin ja sai siihen pienen naarmun. Vethaussin keikkahan siitä tuli, kun ei noita silmähommia viitsi alkaa arpomaan. Tippakuuri saatiin.

Lisäksi Ruu osallistui Agiepiksiin. Reenattuhan ollaan n. 6 vuotta sitten omatoimisesti alkeis- ja jatkokurssin verran. Ja useimmiten  40-45cm esteillä kun Ruu oli vasta noin vuotias. :D

Ensin mentiin putkirata, jossa putkia ja hyppyjä (20cm). Viimeisellä putkella Ruu muisti ettei osaakkaan putkia, ja hyppi mm. putken päällä. Vähän oli jopa ohjauskuvion tynkääkin laitettu radalle. Sijoitus 19./31. ja kaikesta kuitenkin lopulta suoriuduttiin, niin olen enemmän kuin tyytyväinen. Ainakin meillä molemmilla oli hurjan hauskaa!


Sitten osallistuimme mölliradalle. Lähdössä Ruu sujahti kolmesti ykkösesteen alta ja sitten kun hoksasi että siitä voi myös hypätä, niin loput hyppikin todella hienosti. 54cm koiran ei tartte ku korvat kääntää littanaan niin hyvin mahtuu 55cm esteen alta, sanoo Ruu. Puomi, A ja pituus meni kuin vettä vaan. Suurin ropleemi oli kolme peräkkäistä U-mallista putkea. Tässä oltiinkin sitten viimeisiä "tuloksella" 112,82 virhepistettä.

Kummallakin radalla Ruulla oli hetkensä, pinkoi kuin ohjus ja mä H-moilasena koitan pysyä perässä kun se menee niin hienosti!

Ruulla alkaa tänään myös seuraava TOKO-kurssi. Se on nyt pari kertaa ollut reeneissä ihan hiljaa ja tehnyt ihan superhienosti! Piti vain vaihtaa seuraamiskäsky "Nätisti!" -käskyksi. :D Suotta sitä käskeä seuraamaan, kun se tekee sitä jokatapauksessa ellei erikseen ole painotettu että tarttis jäädä paikalleen. Pikku työmuurahainen! :)



Lisää reeniä on tiedossa kun ollaan löydetty tiemme Valkeakosken Tokoilijan FB-ryhmään. Kerran ollaan näissä omatoimireeneissä jo vierailtu!

Ruun epiksien "tulokset" :D

Oivassa on hortonomin vikaa :D

Oiva & Toi

 

Nyt lähti lapasesta! oiva eessä ja Toi takana.



Samikset!

Uusin ostos: Maukka :)



Syksyn ja talven reenisuunnitelmia

Nyt olis ilmoittauduttu jos jonkinnäköiselle kurssille. Parin viikon päästä alkaa Oivan pentukurssi Valkeakosken kennelkerholla, sekä Ruun seuraava tokokurssi. Lisäksi ilmoittauduin kiinnostuneeksi VALKK:n talvireeneihin Sport Dog Parkissa. Tämä olisi talven ajan ilman varsinaista ohjausta oleva tokoilumahdollisuus sisätiloissa. En ole vielä päättänyt kumman koiran kanssa tänne menisi jos mahdutaan mukaan. Tai sitten vaihtelen koiria jokatoinen kerta. Saattaapi kyllä olla että Oiva hyötyisi tämmöisestä treenimahdollisuudesta enemmän.

Lisäksi laitoin ilmoittautumista menemään Koiranpäivien agilityn alkeiskurssille. Tämä alkaisi vasta tammikuussa. Eli jos olisi reipas, ehtisi Oivalle opettaa jo yhtä sun toista ennen kurssia. :)

Reenipulinaa

Ruun kanssa oltiin taas tiistaina tokossa. Meillä oli uusi koutsi tällä kertaa, ja samat hommat kuulin kuin niin monta kertaa ennenkin: "Sillä on todella hyvä toi kontakti, mutta se haukkuu kun se haluaa tekemistä. Mutta kertakaikkiaan mahtava työmotivaatio ja kontakti!"

Alkuun tehtiin luoksepäästävyys, ja lykkäsin koutsille nakkeja. Pienen sivullekomennuksen jälkeen Ruu tönötti melko hyvin paikallaan. Haukku oli herkässä ja muutenkin herra taas ihan intopiukeena.

Sen jälkeen tehtiin perusasentoharjoituksia kukin oman tasonsa mukaan. Ruun kanssa tehtiin askelsiirtymisiä ja seuraamisen liikkeellelähtöjä. HAU! HAU! HAU! Ruu oli kuitenkin taas niin toko-moodissa, että se hakeutui sivulle ilman erillisiä käskyjä. Niimpä totisena ja painokkaasti sanoin aina vaan "Nätisti!" kun liikahdin. Lopputulos ihan hyviä liikesuorituksia enimmäkseen ilman haukkumista. Pientä ääntelyä oli vielä havaittavissa, mutta kaikkien korvat varmasti kiittivät kamalan mekkalan loppumisesta.

Loppuun otettiin vielä ryhmäliikkeenä paikallaolemista. Vapaavalintaisesti makaamista tai istumista. Tehtiin pätkä molempia.

Tunnin loputtua harjoittelin Ruun kanssa vielä muutaman kerran A-estettä ja kontaktit alkaa jo sujua paremmin!

Sitten vielä pari kuvaa torstain Rivieeran ulkoilulta:

Mökkireissua ja anaplasmoosin selätystä

Anaplasmoosin selätystä

Aloitetaas tuoreimmasta jutusta. Jätin Vethaussiin lääkärille soittopyynnön Ruun anaplasmoosiasiassa. Ruun vointi on ollut nyt todella hyvä, Ruukkeli-ukkeli reipastuu päivä päivältä. Halusin kuitenkin neuvotella mahdollisuudesta jatkaa doksisykliinikuuria, koska viimekerralla 4 viikkoa ei riittänyt. Olen tässä ehtinyt opiskella netin ihmeellisestä maailmasta että monilla on käytetty 8 tai jopa 10 viikon kuureja, mutta halusin toki myös lääkärin mielipiteen sille mikä tämmöisen varmuuden vuoksi venytetyn kuurin hyöty-haitta suhde on.

Lääkäri piti meidän tapauksessa 8 viikon kuuria ihan aiheellisena kun tauti ei ensimmäisellä yrittämällä ole nujertunut. Haittoja toki on mm. se että tapaahan se ab sitten ne hyvätkin bakteerit. Mutta koska riskinä on taas hetken päästä taudin pintaan puhkeaminen jos kuuri jää liian lyhyeksi, niin päätettiin jatkaa kuuria.

Ruulle siis nyt vielä 4 viikkoa lisää doksisykliiniä ja veriarvokontrollit sitten kuurin loppupuolella. Ruun vointi on nyt siis ollut hyvä. Jaksaa leikittää Oivaa joka päivä ja liikuntaa on lisätty asteittain. Nyt jaksaa jo 45-60 min vapaanaololenkkejä 3-4 kertaa viikossa. Mökkireissulla käytiin jopa yksi 1,5h retki kolmella uima/viilentymistauolla.

Ruun TOKO

Eilen päästin taas vihdoinkin tokoilemaan. Kolme viikkoa on jäänytkin välistä, joskin viime viikko oli jo sellainen että arvoin mennäänkö vai ei, mutta päätin ottaa Ruun voinnin kannalta varman päälle ja jättää vielä välistä. Eilen Ruulla taas riemu ratkesi. Se haukkui lähes koko ajan. Seuraamisessa se loikki ja pomppi missä sattuu mutta kontakti oli hieno! Jäävissä liikkeissä se haukkui niin ettei meinannut kuulla käskyjä. No, hauskaa sillä ainakin tuntui olevan, ja se on pääasia!

Aloitettiin paikallamakuulla. Jätin Ruun noin 5 metrin päähän koska viimekerrasta on aikaa. Tämä olikin oikein kunnon häiriötreeni, sillä meidän koutsi hihkaisi kesken kaiken iloisesti "TÄNNE!". Vain yksi koira lähti rivistä. Ruun käsky ei onneksi ole missään liikkeessä "tänne". Seuraavaksi ohjelmassa oli lelun heittelyä, mutta Ruu makasi varmasti paikallaan. Hieno Ruu!

Hypyssä otin mukaan namialustan, jotta Ruu hyppää tarpeeksi kauas esteen toiselle puolelle. Koutsi kävi namittamassa alustaa, jotta mun ei tarvi käydä viemässä toiselle puolelle mitään. Hyppyyn lähtö hieno ja reipas ja pysäytys onnistui käskystä eli riittävän kauas esteestä. Ei otettu tänään vierellepalaamisosuutta ollenkaan.

Otettiin yksitellen luoksetulot koutsin käskytyksellä ja pitkällä matkalla. Tai no, vähintään se 20 metriä. Ensimmäisessä Ruu meinasi ottaa varaslähdön kun odottelin lupaa kutsua koira luokse. Nytkähti liikkeelle mutta päättikin valua istumisen ja makaamisen välimuotoon. Kutsuin siitä, koska ei kuitenkaan lähetnytkään. Lopun sivulletulo hieman haparoiva, tarvitsi apukäskyn koska jäi vinoon. Toisessa luoksetulossa se sitten varasti ennen kuin ehdin sitä kutsua. Ehdin rääkäistä epämääräisen "ÄÄP!" ja Ruu pysähtyi heti parin askeleen jälkeen ja valui makaamaan. Kävin palauttamassa Ruun paikalleen ja sen jälkeen luoksetulo oli todella hieno. Odotti maltillisesti kutsua, tuli lujaa ja hakeutui hienosti sivulle!

Seuraaminen tehtiin taas yhtäaikaisesti. Sai valita tekeekö hihnassa vai irti. Päätin tehdä välillä irti. Ruu pomppi kuin kenguru, haukkui taukoamatta, edisti ja esitti kaikki muutkin sirkustemput. Käskytys seuraamisen aikana oli lähinnä komentelua "riittää!", "nätisti!", "nyt kunnolla!". En osannut olla vaan kovin vakuuttava koska mun mielestä oli oikeastaan aika huvittavaa miten tohkeissaan se oli. Kaikki muut ympärillä liikkuvat koirat oli kuin ilmaa vaan ja kontakti oli hieno. Ruulla oli hauskaa! Kun seuraamiskuvio loppui ja koirat vapautettiin ja valuttiin itse kukin takaisin paikalleen riviin mistä lähdettiinkin, niin tämän matkan Ruu sitten seurasi hienosti ja ihan hiljaa kun en ollut sanonut sille mitään...

Jäävät liikkeet tehtiin käskytyksellä ja yhtäaikaa. Ensin liikkeestä istumisia. Autoin Ruuta reilusti namilla koska tätä ei ole juuri tehty. Maahanmenot oli Ruuksi aavistuksen hitaita, mutta en lähtenyt sitä nyt korjaamaan koska teki kuitenkin joka kerta ensimmäisellä käskyllä. Seisomiset autoin taas vauhdista namilla, ja tekikin sitten tosi hienosti!

Mökillä

Vietettiin koirien kanssa viisi päivää Tammelassa mökillä! Oli ihanaa. Me ihmiset saunottiin, grillattiin ja kylvettiin tynnyrissä sekä käytiin Keppanakellarissa. Koirien mielestä oli mahtavaa kun sai hengata pihalla, kulkea ovesta miten tahtoi, juosta hippaa ja painia, syödä rustoja tai puruluita ulkona ja käydä retkeilemässä. Oivan listan ihanuuksiin lisättäköön rajaton maan tonkiminen, matojen, sammakoiden, keppien ja ruohojen syöminen... Käytiin mm. laavulla paistamassa makkaraa ja syömässä mustikoita. Oiva on varsinainen mustikkapeto. Ryntää samaan mättääseen ja koittaa syödä mahdollisimman monta mustikkaa ennen mua. Loikkaa varpujen sekaan ja sotkee ja varistelee sitten loput.

Retkeiltiin myös Saaren Kansanpuistossa Ilvesreitillä. Joskin päätettiin poiketa reitiltä ja meinattiin hetkellisesti vähän eksyäkin. Pidettiin suolammessa viilentymistaukoja niin Ruukin jaksoi 1,5h kulkea jo ihan hyvin.

Muutenkin oli ihanaa nähdä miten Ruu jaksoi pihassa touhuta Oivan kanssa. Välillä painia ja välillä hippaa. Mutta mitä sitä enempiä turisemaan kun kuviakin on. :)

Oivan lepakkojumppa

Pystykorvat :)

Ruu parka ja hirmuinen naskalihammas

Alkuräjähdys ja porkkis lähti lapasesta. Hepulointia!

Normimeininki!

Oiva laavulla

Ruu ja asiantuntija-ilme. Laavulla tässäkin.

Kesä-Pulppu!

Hanipööt auringossa <3>

Oiva lähdössä hakemaan saunaan puita

Ei lisättävää :D

Pulppua hulluttaa

Jos tässä ei kelpaa tiskata niin ei missään!

Viilentymistauko Ilvesreitillä

Sätkä huulessa :D

Onnellinen ja uupunut pieni mökkeilijä

Ratto yökylässä

Ensin isokoiran kuulumiset:

Ruulle kuuluu hyvää! Jaksaa leikittää pentua joka päivä ja yks ilta kipitti täällä ihan tohkeissaan iltavillin kourissa olevan Oivan perässä. Vapaana ulkoilua on harrastettu jo muutaman kerran viikossa noin kolme varttia kerrallaan. Jaksaa sen hyvin kun saa sitten huilata kunnolla siihen päälle taas. Uimiseen melkein riittää eniten virta kun siinä ei tule kuuma. Muuten vaikka vapaana onkin, pitää yllä rauhallista jolkottelutahtia ja kuumimmilla ilmoilla ollaan jätetty pitkät lenkit väliin ja menty sitten vaikka just uimaan tai makoiltu vaan kotona tuulettimen edessä. Doksisykliinikuuria on vielä melkein 2 viikkoa jäljellä ja hyvältä näyttää. :)

Sitten pikkupäppylä

Meille saapui hoitoon pariksi yöksi Ratto. Oivan mielestä se oli kerrassaan mahtavaa, Ruun mielestä ei. Mukulat painivat ja leikkivät taukoamatta ja ne oli välillä pakko erottaa kompostiaidalla toisistaan jolloin molemmat tyytyväsinä kellahtivat päiväunille. Ne ei siis kertakaikkiaan nukkuneet ellei niitä laittanut välillä erilleen.

Keskiviikkona otin pennut matkaan ja mentiin rivieeralle Kaisan lauman kanssa. Ruu jäi kotiin kun oli Kaisan urosten vuoro tulla riekkujaisiin. Lisäksi ollaan vielä vältelty toipilaan kanssa näitä parin tunnin lauman seassa riekkumisia. Mietin että miten pennut mahtaa jaksaa kun ovat jo päivän temunneet, mutta mitä vielä. Oiva veti sen sortin hepuleita että se sinkoili vaan sinkoilemisen ilosta. Ratto otti luonteensa mukaisesti iisimmin ja hengaili ja puuhasteli sujuvasti porukassa mukana. Ainoa kerta kun naperot vapaaehtoisesti nukkuivat riekkumisen sijaan samassa tilassa, oli kotimatka auton takapenkillä.

Oiva & Ratto

Ratto jyrää :D

Koiratanssia?

Tyyppejä rivieeralla. Kaikkiaan koiria oli mukana 9 kpl. :)

Ohjus-Oiva

Saharan-Sinko

Oiva ja ystävänsä Runo

Oiva