perjantai 17. joulukuuta 2021

Agilityvuosi 2021

Tähän aikaan vuodesta tulee katsottua harrastusvuotta taaksepäin ja ihmeteltyä, että mitä sitä oikeastaan tulikaan tehtyä. Mä olen kyllä maailman huonoin asettamaan mitään aikataulullisia tavoitteita, kun mun tuurilla on joko koira rikki, tai on itse rikki. Mun tavoitteet on enemmän sellaisia "Olis kiva sitten joskus saavuttaa asia X, jos ehditään ennen kuin koira (tai itse) eläköityy".

HULDA 2021

Vuosi alkoi parin kuukauden saikulla (kuinkas muutenkaan!), kun pitkään jatkuneen niuelutulehduskierteen päätteeksi Huldan nielurisat päädyttiin leikkaamaan tammikuussa. Treenejä pääsiin jatkamaan maaliskuussa. Vuonna 2021 oli tavoitteena Huldan kanssa nousta kolmosluokkaan. Oikeastaan tää on ollut mun sellainen päätavoite koko Huldan agilityuralle, ja kun kolmosiin noustiin jo kesällä, on loppuvuoden kisailut menneet vain sellaisessa päämäärättömässä "Joy the ride" moodissa, mikä on ollut ihanaa! Ei sillä, etteikö tavoitteidenkin kanssa voisi ensisijaisesti nauttia matkasta, ja on sitä hauskuutta ja tekemisen riemua me aina arvostettukin enemmän, kuin mitään muuta.

Rotumestiksistä Huldalle saatiin SL3 luokan kolmas sija.

Tänävuonna ehdittiin kisata seitsemät kolmosluokan kisat (2 starttia per kisa), joista kotiintuomisina 3 nollatulosta, ja viimeisimmistä kisoista vielä agiserti voittonollan myötä! Se kyllä ylitti heittämällä meidän tavoitteet, vaikka Hulda huikea muija onkin.


Agiserti

REGINA 2021

Reginan kanssa tavoitteiden asettaminen on vielä hankalampaa, kuin Huldan kanssa, ja meidän harrastusfilosofia Reginan kanssa nojaa hyvin vahvasti siihen yhdessä tekemiseen ja hauskuuteen. Ja sitten vain katsotaan mihin sillä päästään. Jonkinlainen ajatus oli startata kisoissa loppuvuodesta, ja se me tehtiinkin rotumestiksissä.

Reginahan on keskeneräinen keppien suhteen, mutta tavoitte kisojen suhteen täyttyi, ja Regina pystyi tasonsa mukaisesti parhaaseensa kisatilanteessa, ja siitä olen kovin iloinen. Rotumestiksistä tuli kotiintuomisiksi L1 rotumestaruus.

Rotumestari
Kuva (C) Outi Puhakka & Marko Tetri

Kesästä asti ollaan painittu enemmän ja vähemmän trauman aiheuttamisen terveyshuolien kanssa, joiden ajattelin jo olevan ohi, kun päästiin välissä treenaamaan ja kisoihinkin osallistumaan. Nyt muutaman kuukauden jälkeen oireet ovat kuitenkin uusineet, ja niitä parannellaan nyt varmasti pitkälle kevääseen, ennenkuin uskalletaan agitreeneistä edes haaveilla. Ensivuoden tavoitteet siis ovat täysin auki.

Ei kommentteja: