Huldan tokotreenit vol. I

Huldan kanssa suunnattiin eilen pienen porukan omatoimi-tokotreeneihin. Jokainen treenasi vuorollaan muiden tarkkailevien silmien alla, ja lopuksi otettiin yhdessä paikallaoloa - jokainen oman tasonsa mukaan. Lähes tärppipäiväinen Hulda oli toivottu treeniseuralainen hyväksi häiriöksi kahdelle kisaavalle urokselle.

Sivu!

Koska tilanne ja paikka olivat taas suhteellisen uusia, päätin treenata ihan vaan sivulletuloa ja seuraamisen alkeita. Hulda on nyt hoksannut takaa kiertäen sivulletulon, suoraan vasemmalta kiepsauttaen vähän huonommin, mutta sitä on tehtykin vähemmän. Lähinnä halusin silmäpareja poimimaan tässä vaiheessa mun tekemät epäjohdonmukaisuudet (koska niitä mä aina teen), jotta päästään sitten kotona harjoittelemaan lisää.

Hyväksi ja toimivaksi vinkiksi sainkin vielä namilla vähän paremmin takaakierrossa ohjata Huldaa oikeaan paikkaan, koska se tulee sen verran vauhdilla, että monesti vetää vähän pitkäksi ja vinoon. Eli vasen käsi enemmän kropan taakse "vastaanottamaan" koiraa ja siitä imuttamalla ohjata se oikeaan paikkaan. Jäi korjailut ja suoristelut oikeastaan kokonaan pois, kun menee kerrasta oikein.

Hulda ja maailman ihanin käpy

Seuraa!

Seuraaminen on niin alkutekijöissään kun vain olla voi, mutta näytin missä mennään nyt ja kyselin vinkkejä miten kannattaisi edetä. Pari hyvin erilaista vinkkiä tulikin, ja nyt pitäisi sitten miettiä mikä mahtaisi toimia Huldalla parhaiten ja lähteä sitten sen mukaan tekemään. Tällä hetkellä olen lähinnä namilla sitä imuttanut mukanani, mutta siitä tuntuu jotenkin potku puuttuvan.

Yksi vinkeistä oli nostaa nami ylemmäs ja pistellä reippaasti menemään, jolla Hulda tulikin innokkaammin mukana, mutta liian väljästi ja epätarkasti. Siitä olisi vaikea saada suoria perusasentoja pysähdyksiin, tai siistejä vasemmalle käännöksiä. Koira tuntuu jotenkin "irralliselta".

Toinen ohje on vähän vaikeampi kirjoitaen selittää, mutta siinä tavallaan namilla käännetään koiran päätä ulospäin ja samalla saadaan se tulemaan tismalleen oikeaan paikkaan lapa kiinni ohjaajan jalkaan. Tähän pitäisi sitten erikseen harjoitella katsekontaktia, mutta koira oppii tiiviin oikean paikan. (Tämän ohjeen antajan koira seuraa ihan valtavan upeasti! Mutta toki kaikki tavat ei silti sovi kaikille.)

Luulen, että jokin itse koottu sekamuotoinen tapa pitää kehittää, joka tuntuu parhaalta mulle ja Huldalle. Sehän näissä on, että tapoja on monia ja pitää valkata niitä itselle sopivia. Tuli kuitenkin nyt taas pari uutta ideaa, jonka kautta lähteä hommaa edistämään. Mulle ehdottomasti tärkeintä on innokkaasti työskentelevä koira ja pomminvarma katsekontakti, mutta eipä sitä ilman yrittämättä kannata heti sitä tiivistä oikeaa seuraamispaikkaakaan romukoppaan heittää.

Oman vuoron loppuun otettiin yksi vauhdikas luoksetulo, jotta saatiin seuraamisihmettelyn jälkeen aikaan vähän riemukkaampi hetki.

Paikallaolo

Loppuun otettiin sitten paikallaoloa. Hulda makasi hihnanmitan päässä ja palkkasin sitä useasti. Sitten totesin, että se makaa ihan päin helvettiä, näin niinkuin kauniisti ilmaistuna. :D Sen lisäksi, että se vetää toisen etujalan kippuraan alleen ja pitää päätä matalallla lähes sen näköisenä kuin se vaanisi jotakin vaikkei vaanikaan, niin sen kroppa helposti keikahtaa vielä vastakkaiseen suuntaan lonkan päälle. On siis rinsessa niin kierossa kun voi koira ikänään maata, että otin sitten vielä erikseen muutaman ihan maahanmenon, jossa yritin saada Huldan makaamaan edes suhteellisen suorassa. Tätä pitää harjoitella kotona!

Tosi tyytyväinen olin kaikkiaan kuitenkin siihen, että innokkaasti Hulda tekee juttuja. Se on tärkeintä, ja siitä on hyvä lähteä etenemään. Tottakai keskittyminen herpaantui vähän helpommin kuin kotipihassa, mutta se on vähintäänkin normaalia kun 8-kuisen teiniprinsessan kuskaa metsän keskeltä kaupunkiin.

Normimeininki!

Armaksen kuulumiset

Armas voi suhteellisen hyvin, virtaa piisaa enemmän kuin olisi suotavaa. Kävelyitä on tehty nyt pari kertaa päivässä 300-500 metriä ja lisäksi sitten useasti pieniä pissatuksia omalla pihalla. Ravissa ontuu edelleen selvästi, mutta ei kai tässä auta kuin antaa aikaa. Kipeältä ei sinänsä vaikuta, Tramaliakin menee enää 50 mg aamulla ja illalla. Ensiviikon kontrollissa varmaan sitten selvinnee enemmän.