perjantai 25. joulukuuta 2015

Paras joululahja!

Otsikkokin jo kertoo, että Armaksen vointi on vihdoinkin mennyt parempaan päin! Armas siis oli jo eilen selvästi iloisemmalla mielellä, eikä mun tarvinnut enää koko aikaa sydän verta itkien katsella miten tuskissaan se on kovista kipulääkkeistä huolimatta. Tänään uskalsin jo keventää kipulääkitystä, ja koko päivä on pärjätty jo pelkällä Tramalilla - joskin maksimiannoksella vielä.

Aattona katsellaan Lumiukkoa.


Porokoiran opiaattitrippi. :D

Huijattiin! Ei se nyt ihan noin paha ollut. :D

Armaksen joululahjat tuli paketoitua vasta eilen päivällä, sillä vielä aaton aattona tilanne näytti siinämäärin surkealta, etten uskonut Armaksesta olevan paketteja aukomaan. Saatiin kuitenkin perinteisesti ikuistettua kuviksi (kamera vetelee viimeisiään, meinasi jäädä kuvat saamatta senkin osalta) pakettien avausta. Perinteeksi muodostunut koko perheen aattokävely sen sijaan jäi tietenkin tekemättä, mutta käytettiin Armaksen kanssa sekin aika tehokkaasti piiiiitkiä päivänokosia vedellen! Nukkumisesta puheenollen, sekin on ihanaa, että viimeiset kaksi yötä on Armaksella mennyt sikeästi nukkuessa, eikä se enää herää keskellä yötä itkemään heti kun kipulääkkeen vaikutus alkaa haihtua.

Siis mitä tälle piti tehdä?


OMG! Tätä mä olen aina halunnut!


Välillä Armas kaipasi vähän apua avaamisessa. 

Siis tätä matoa vaan tulee ja tulee täältä!

Homma alkaa sujua!

Toinenkin mato!

No siis vihdoinkin jotakin syötävää!

Ja yksi kuva emännän joululahjoista -
6 kpl ihania kettumukeja!

Tänään siis Armas on tosiaan pärjännyt pelkillä Tramaleilla (50mg x 3). Joskin mietin jätinkö vahvemmat kipulääkkeet suotta liian aikaisin pois, sillä nyt illalla sitä vähän tuumailutti ruokailu, ja se taas pari kertaa keskeytti syömisen ja istahti sillä tavalla kun se tekee kun sattuu. Se kuitenkin söi kaiken ja on tänään uusilla leluillaan leikkinytkin, joten uskoisin kuitenkin että tää oli ihan hyvä hetki. Ei sitä viitsi ihan huvikseenkaan hurjan kovia kipulääkkeitä käyttää. Tarpeeseen toki, sillä niinkuin ell sanoi: "Kipu ei edesauta paranemista". Antibiooteista edelleen menee Clamovettiä (2 x pvä) ja pistoksina Baytriliä (1 x pvä). Maitohappoakteeria olen antanut myös, sekä kahdesti päivässä Antepsinia.

Tänään jo iloisempi mieli ja levollisempi ilme

Ja leikittykin on!

Koska mä pääsen taas ulos leikkimään?

Ja tietysti pakollinen palli(ttomuus) kuva.
Hitaasti mutta varmasti se näyttää paranevan. :)

Ei kommentteja: