Oivan kortisonikuuri ehti loppua, ja jo kaikista pienimmällä annoksella katselin, että oireet alkoivat palailla. Ei voimakkaina, ja yksittäisinä oireina ihan harmittoman kuuloisia, mutta niistä se joka kerta ennenkin on lähtenyt pahenemaan. Närästys alkoi uudelleen (tosin omasta kokemuksesta voin sanoa, että se ei aina todellakaan ole mikään pieni ja huomaamaton vaiva). Ja piereskely. Välillä kun tultiin kotiin, Oiva ei jaksanut tulla edes tervehtimään. Se ei heiluttanut edes häntää, vaikka sitten samana iltana se saattoi reipastua leikkimään leluillaan. Lenkkeillä se jaksoi kuitenkin ihan hyvin, joskin viime päivinä semmoinen terävin sekoilu ja sinkoilu on puuttunut. Ei siis kuitenkaan mitään vakavaa.
Oivahan harvemmin on ollut kovin selkeästi kipeä. Siitä tulee vain jotenkin kummallinen, kun sillä on jokin huonosti. (Sillähän oli keväällä hirmuinen eturauhastulehdus ja suolistotulehdus, ja silloinkin se oli vain kummallinen). Kakkaamisesta tuli taas hankalaa. Selkeästi hätä on, ja pusikoissa melkein jo ollaan kyykyssä, kun sitten vaan ei voikaan kakata. Pari yötä se nukkuikin tapojensa vastaisesti yksin sohvalla, ja sitten se oli yöllä pitkästä aikaa kirputtanut taas kylkensä, josta oli todisteena aamulla märkä läntti. Se jos jokin on aina ollut varma merkki vatsakivuista.
Olin suunnitellut kontrollikäyntiä Vethaussiin ennen muuttoa jokatapauksessa, ja päätin eilen, että nyt on hyvä hetki. Kyljen kirputus ei ollut ainoa oire mahakivusta, vaan taas kerran autoilukin oli pelottavaa. Autossa matkustamisen sujuvuus on kulkenut kokolailla käsikädessä kipujen ja vaivojen kanssa.
Lääkäri oli sitä mieltä, että jos pieni määrä kortisonia tekee koiran oireettomaksi, niin sitten ehdottomasti sillä jatketaan. IBD on sen sorttinen sairaus, että sitä ei parane päästää pahenemaan. Jos krooniset muutokset pääsevät pahenemaan, niin nehän sitten kans ovat kroonisia: Ne eivät enää parane. Karkeasti jaoteltuna IBD:n hoito menee lievimmästä vaikeimpaan seuraavasti:
1. Allergiaruoka
2. Allergiaruoka + Tylosin
3. Allergiaruoka + Tylosin + pieni annos kortisonia
4. Allergiaruoka + Tylosin + iso annos kortisonia
5. Allergiaruoka + Tylosin + Imurel
6. Ei vastetta hoitoon
Sinänsä ihan järkeenkäypää, että kun Oivan tulehdusmuutokset ovat kohtalaisia - ei lieviä, eikä vaikeita - jolloinka myös tuollainen keskivaiheen lääkitys toimii. Toki eihän tässä mitään asteikoita lääkitä, vaan koiraa voinnin mukaan.
Oiva siis oli terve kuin pukki Tylosiinilla 240mg x 2 ja Prednisonilla 5mg x 1, joten niillä nyt jatketaan sitten toistaiseksi. Kortisoni aloitetaan uudelleen kolmen päivän ajan tupla-annoksella, jonka jälkeen siirrytään tuohon 1 tabletti päivässä annokseen. Ainakaan tähän mennessä lääkitys ei ole aiheuttanut mitään haittavaikutuksia näillä määrillä, joten ihan hyvillä mielin näillä mennään. Vaikka ikinäjoskusmilloinkaan tulisikin jotakin pitkäaikaiskäytön haittoja, niin niitä murehditaan sitten. Mielummin sitten vaikka 7 kivutonta, iloista ja oivallista vuotta, kuin yhtäkään (saati kymmentä) vuotta kipujen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti