Akita kylpyhuoneessa

Kiirusta pitänyt. Oivis voi melko mainiosti, vähän sitä kylläkin tuntuu närästelevän ja se rapsuttelee itseään leuan alta. Tänään se kieri metsässä paskassa, joten hinkkasin sen leuan alusenkin samatien Malasebilla kun pesulle joutui. Ei auttanut. Mitään siellä ei näy, kortisonia vielä menee (joskin se loppuu huomenna), ja ruoka ollut allergiasapuskaa. Noh, kattellaan. Ei se sitä nyt kokoajan hinkkaa, pitää seurata ettei tule hotspottia taas. Olisko jotakin suoliston epätasapainon aiheuttamaa iho-oiretta? Vai onko se taas päässyt pihalla syömään jotakin väärää? Paskaa se ainakin popsi metsässä muutama päivä takaperin.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ajeltiin Hämeenlinnasta Valkeakoskelle. 80km/h alueella meinattiin hurauttaa koiran päältä, joka poukkoili pitkin tietä. Auto seis ja tarkistamaan tilanne. Koira oli poikennut tieltä pois väistäessään autoa, mutta sieltä se pöllähti melkein syliin asti: 40 kiloa kuraista, haisevaa ja märkää akitaa. Ja uros tottakai. Kello on viikonloppuyönä 02.00, eikä kenellekkään kelpaa suuri koira. Löytöeläinköti ei vastaa, eläinsairaala ei voi ottaa kun ei ole loukkaantunut, mutta ohjeistaa soittamaan 112 ja pyytämään poliisin numeron joka tulisi noukkimaan koiran. 112 sanoo ettei kiinnosta. Ellet voi pitää, päästä irti.

Jaa, no mutta en. Sinne se oli menossa hyvää kyytiä hirviaitojen väliin, joten ei muutakuin autoa pelkäävä rohmu kyytiin. Stopattiin Iittalan shellille kysymään onko kukaan kaivannut. Ei ollut, mutta saatiin ystävällisen henkilökunnan avustuksella koirasta kuva ja ilmoituksen kera heti facebookkiin. Kotona lykättiin akita pedin ja vesikupin kera kylpyhuoneeseen, ja vielä varmuudeksi Oiva aidan taakse olohuoneeseen.

Aamulla ylös 4h unien jälkeen ulkoiluttamaan koiria. Yö menikin hyvin, mutta kun akita huomasi ihmisten vessan ulkopuolella olevan hereillä, se alkoi ulvoa, vinkua ja kirjaimellisesti kiipeillä seinille. Enkä ihmettele, se vei pelkällä olemisella puolet meidan pikkuruisesta kylppäristä. Akitaa pelotti kaupungissa, ja oli melko hellyyttävää kun sen kokoinen roikale liimaantui mun jalanviereen kiinni. Pissalla se uskalsi käydä. Olin ehtinyt soittaa jo seuraavaan löytöeläinkotiin, kun koira omistaja soitti että olisi koiraa vailla. Oli facebookista bongannut kuvan. Koira oli vasta lauantaina mennyt uuteen kotiin, ja hetikohta yöllä sitten tarhastaan karannut. Rotu varmistui akitaksi ja ikääkin oli vasta vuosi.

Oiva oli katsellut ulos pissalle vietävää akitaa vain sohvalta käsin, ja koko yön Oiva nukkui liimaantuneena mun kylkeen. Taisi sitäkin reppanaa jännittää, vaikka akita vaikutti kaikin tavoin hyvin ystävälliseltä ja enemmänkin vain kovin eksyksissä olevalta. En silti riskeerannut päästämällä koiria keskenään tekemisiin. Akita tultiin hakemaan (vanhaan) kotiinsa ja me mentiin pienille päikkäreille Oivan kanssa. Herättyämme Oiva hiippaili kylppärin ovelle, ja varovaisesti kurkisti onko sinne ilmaantunt enempää akitoja. Hupsu. :)