Perjantaina kävin koiriksella treenimässä aksakeppejä. Pari-kolme-neljä ekaa toistoa ovat sellaiset että olen ihan iloissani että hitsi Oivahan hoksaa homman, ja sitten se lässähtää. Ihmettelin aina Ruun kanssa että miten niin porokoirat ei kestä toistoja? Lisäksi meiltä on ykköspalkka, eli nakit ja lihapullat nyt pois pelistä, että yritä siinä pari tuntia aiemmin ruokitulle koiralle käyttää palkkana allergianappuloita, kun sillä ei ole edes nälkä. Ja ei pitäis ruokkia koiraa noin vähän ennne treenejä, mutta lomalla tulee näitä päähänpistoja, että mäpäs teenkin jotain NYT.
Narupallo oli melko jees, mutta eipä silläkään saatu mitään kovin säkenöivää suoritusta aikaan muutaman toiston jälkeen. Oiva kyllä syttyy agilityyn (tai on syttynyt ainakin ennenkuin jäätiin sairastelutauolle), mutta nurmikenttä jossa kököttää kaksi tai neljä aurauskeppiä ei saa sitä hommaa näyttämään (Oivan mielestä) mitenkään agilityltä. :D Ihan pelkkä hippaleikki ilman mitään välissä suoritettavia keppejä oli kuitenkin Oivan mielestsä hauskaa.
Että palkka kait kelpais, muttakun sitä lähettää kepeille (liian monta kertaa), niin se ei joko kunnolla yritä tai lähtee tekemään muita juttuja... Otettiin vähän tokohyppyä, ja se olikin taas uusi ja kiva juttu. Päätettiin sitten lähteä vielä pienelle lenkille.
Lauantaina käytiin tallustelemassa Pirkan Taivalta 1,5h ja Oivis sinkoili ihan mielissään ympäriinsä. Oivan autopelko on ottanut askeleen takapakkia, ja se pelkää autossa taas ihan riittävästi. En kuitenkaan oikein mitenkään päin jaksa uskoa sillä olevan asiaan vaikuttavia kipuja, kun se tosiaan ihan onnessaan sinkoilee pitkänkin metsälenkin, kiipeilee, hyppii kivillä, leikkii kotona leluilla monta kertaa päivässä ja pistelee hihnalenkeilläkin ihan reipasta tahtia eteenpäin. Tokohyppy pariin otteeseen kuluvalla viikolla ei niin ikään ole tuottanut mitään ongelmia.
Tylosiini muutenkin on tehnyt siitä kuin uuden koiran, ja sillä on intoa ja virtaa puuhata kaikenlaista ja kotivaaka punnituksilla näyttäisi siltä että ruokakin taas tarttuu koiraan ja ruokamäärää voi alkaa pienentää lähemmäs normaalia.
Mutta onhan se toki ihan mahdollista, että se yksinkertaisesti vaan pelkää. Onko sitten jäänyt kammo eturauhasvaivojen ajalta olleista kivuista, vai muutenko vaan pelkää. Tuntui että pelko otti harppauksen taaksepäin, kun yhtenä päivänä kuskasin Oivaa tokotreeneihin Wellun autolla (oma korjattavana), jossa se pelko pääsiäisen aikaan ekan kerran alkoikin. Mahtaako sitten olla ollut kivuista johtuvaa alunalkaenkaan...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti