perjantai 26. huhtikuuta 2013

Kaikenlaista

Mistäs alottais? Viikontakaiset aksareenit jäi raportoimatta, vaan eipä niissä paljoa ole kerrottavaa. Samana päivänä oltiin aamulla mätsärissä, Otto tuli meille hoitoon ja käytiin metsälenkillä evakossa meillä ollutta asuntonäyttöä. Illalla Oiva oli aksareeneissä jo aika väsynyt, ja terävin kärki puuttui Sportti-Vartista. No, ensikerralla paremmalla valmistautumisella, eli levänneellä koiralla.

Mätsärikin meni vähän niin ja näin, Oiva ei ollut ihan parhaimmillaan esiintymisessä vaan se mm. haukkui ja iloisesti pyrähteli. Tuomari oli ulkomuototuomari jolla arvosteluoikeudet myös porokoiriin. Tarkasti se Oivan tutkikin kuonosta hännänpäähän ja palaute oli mukavaa. Kaikki palikat kohdallaan ja mukavan reippaanluontoinen koira. :) Sinisten kehästä pudottiin kuitenkin pian, kun tiesi tuomarin mokoma senkin ettei porokoiran kuulua haukkua näyttelykehässä. ;)

Otto on siis ollut meillä hoidossa kohta viikon ja ahkerasti ollaan käyty metsässä. Joskin Otto-pappa ei ihan entiseen malliin enää metsässä jaksa viilettää. Mukava sinänsä ettei se karkaile, mutta taitaa olla pappakoiralla piakkoin eläinlääkärintarkastus paikallaan. Ei tarvitsisi sitten arvailla johtuuko pappautunut käytös ihan vaan vanhuudesta vai mahtaako pappa tarvita kohta nitroja. Muuten Otto on ihan sellainen kuin aina ennenkin. Mitä se nyt kesken ruuankerjäämisen nukahti... :)
Otto ja Oiva metsälenkillä

Oiva vauhdissa

Otto 9v.
 
Oton päiväunityylinäytteet.

 
 
Oivan kanssa käytiin torstaina tokotreeneissä. Tulee toukokuussa alkava tokokurssi kyllä tarpeeseen! Nyt oltiin omatoimitreeneissä, eli reenaillaan porukalla mutta varsinaista ohjausta ei ole. Toki reenikavereilta voi apua kysyä tarvittaessa. Oivan mielestä, jos siellä ei ole agilityesteitä, sen on oltava koirapuisto. :D
 
Meni vähän treenisuunnitelmat uusiksi, eli noin 157% helpommiksi. Oli lähdettävä liikkeelle ihan vaan siitä että narussa ei voi vetää ja minäkin olen olemassa. Siitä edettiin kontaktiharjoituksiin, sivulletuloon ja maahanmenoon. Ei tullut pieneen mieleenkään että Oivis noin riehaantuu muista. Agilityssä se on kyllä niin syttynyt lajiin että tekemisen into ei ole ollenkaan ongelma. Kyllä Oiva nytkin lopulta teki ihan hienosti: Sen piti vain ensin lamppu syttyä päässä, että totta tosiaan, täällä tosiaan voi tehdä juttuja!
 
Ottokin sai kokeilla muutamaa juttua, ja ihan hienosti vielä taipui sivulletulo ja seuraaminen vaikka yhteisestä tokourasta onkin useampi vuosi aikaa. :)
 

2 kommenttia:

Anniina kirjoitti...

Mukava kuulla teiltäkin taas kuulumisia! :) Meilläkin varmaan tulisi tokokurssit tarpeen, vaan ei ihan täältä korvesta mahda sellaisia saada.. Kesällä sitten :) Tsemppiä jatkoon!

Vonotus kirjoitti...

Mukava kun kävit jättämässä terveisiä blogiin! Niitä kun ei ihan ruuhkaksi asti yleensä ole.

Tokoillahan vois ihan itsekseenkin, olen siinä vaan niin laiska, ettei tule treenailtua sillä saralla mitään ellei raahaudu ihan treeneihin sitä varten. Ja kyllä tuntuis agility olevan ihan passeli laji Oivalle.