1) Vire. Tämä ei ole aina ongelmana, mutta esim. yritykset treenata juoksun aikana, kun oli kipeä, tai valeraskauden aikana, kun on vähän muissa maailmoissa, näyttää vaikuttavan vireeseen aika pitkään vielä jälkikäteenkin. Toki heti kun kipuasia tajuttiin, niin ei tietenkään sitten enää treenattu, ja näköjään valeraskauden aikana voisi olla syytä pitää tokotaukoa ihan kokonaan.
2) Palkka. Jäin pienen kokeilun jälkeen ihmettelemään sitä, että miksi palkkaan ruualla, kun ihanat vinkuvat pienet lelut nostavat virettä ja Hulda palkkaantuu niillä tosi hyvin. Mä olen näköjään jotenkin autopilotilla ajatellut, että ahneelle porokoiralle se ruoka on aina se ykkösasia, ja etsinyt aina vaan parempaa hienompaa ruokapalkkaa päätyen kissan märkäruokaan. Palkkaantuuhan se toki silläkin, mutta syöminen kun on ennemminkin rauhoittava, kuin virittävä palkka, niin metsään menee. Pitäisi muistaa, että tilanteet muuttuvat. Hulda on nähtävästi tällä hetkellä enemmän lelun, kuin ruuan perään.
3) Seuraamispaikka. SIlloinkin, kun Hulda seuraa mitä ihanteellisimmassa paikassa, mulla itselläni on koko ajan sellainen epävarma olo, että tuleeko se nyt varmasti mukana, vai jätättääkö se. Tämä ongelma sitten taas paheni huomattavasti (ainakin mun pään sisällä) sen ensimmäisen tokokokeen jälkeen, kun tuli aivan puskista, että hieno seuraaminen voi vaihtua puoli metriä perässä mateluksi. Tänään tuntui hetkittäin jopa siltä, että Hulda seurasi omasta mielestään oikein hyvin, ja ihan kuin se olisi mielestään tehnyt oikein seuratessa mua kuonon kärki polven kohdalla, eli oikeasti ihan liian takana. Ei aavistustakaan mistä tämä nyt juontaa...
(Aivan muuten tasan varmasti seuraavan koiran opetan seuraamaan aavistuksen edempänä. Se ei ehkä ole ihanteellisin paikka koetuomarin mielestä, mutta se on ihanteellinen paikka mun mielestä.)
(EDIT 12.10.): 4) Liikkeestä maahanmeno. Tuossa eilen illalla jo sänkyyn kömmittyäni mulla sitten lamppu syttyi. Jos Hulda jätättää hyvässä vireessä, se ennakoi liikkeestä maahanmenoa. Ja miksi ei ennakoisi: Siinä olen usein heti askeleen-kahden jälkeen maahanmenosta palkannut sen vahvistaakseni hienoa ja nopeaa maahanmenoa, joten toki se odottaa, että tehtäis se, ni sais heti palkkaa. Plus että se tykkää liikkeestä. Ja liikkeestä maahanmenoa on treenailtu kyllä muillakin tavoilla, kuin aina seuraamisesta. Mutta sitä se nykyään tarjoaa aika paljon, esim. erkkarissa näyttelyhihnassaan kehän ulkopuolella omaa vuoroa odottaessa, kun satuin vähän liikuskelemaan. Nyt sitten tietenkin pitää vahvistaa erikseen tuota seuraamista, ja saada aikaan varmuutta siitä, että milloin tehdään mitäkin. Ja vaikka tehtäisikin liikkeestä maahanmenoa (jota ei muuten edes eilen tehty), niin sinne maahan ei koskaan pääse sellaisesta jätättävästä seuraamisesta.
(EDIT 12.10.): 4) Liikkeestä maahanmeno. Tuossa eilen illalla jo sänkyyn kömmittyäni mulla sitten lamppu syttyi. Jos Hulda jätättää hyvässä vireessä, se ennakoi liikkeestä maahanmenoa. Ja miksi ei ennakoisi: Siinä olen usein heti askeleen-kahden jälkeen maahanmenosta palkannut sen vahvistaakseni hienoa ja nopeaa maahanmenoa, joten toki se odottaa, että tehtäis se, ni sais heti palkkaa. Plus että se tykkää liikkeestä. Ja liikkeestä maahanmenoa on treenailtu kyllä muillakin tavoilla, kuin aina seuraamisesta. Mutta sitä se nykyään tarjoaa aika paljon, esim. erkkarissa näyttelyhihnassaan kehän ulkopuolella omaa vuoroa odottaessa, kun satuin vähän liikuskelemaan. Nyt sitten tietenkin pitää vahvistaa erikseen tuota seuraamista, ja saada aikaan varmuutta siitä, että milloin tehdään mitäkin. Ja vaikka tehtäisikin liikkeestä maahanmenoa (jota ei muuten edes eilen tehty), niin sinne maahan ei koskaan pääse sellaisesta jätättävästä seuraamisesta.
Tuossapa niitä joitakin mitä tuli äkkiseltään mieleen. Seuraava tokokoe olisi lauantaina, ja tässä nyt pohdiskelen, että mennäänkö, vaiko eikö. Vire sinällään oli tänään Huldalla seuraamisissa hyvä, mutta jostain syystä paikka hieman niin sanotusti kusi.
Tehtiin me pieni radanpätkä agilityäkin, ja Huldalla oli todellakin vireet kohdillaan! Jätin sen lähtöön odottamaan, ja kun se ampaisi luvan saatuaan vauhtiin, se oikein kiljaisi! Muuten hän teki rataa onneksi ihan hiljaa, sillä mua ei kauheasti innosta sellainen jatkuvalla syötöllä radalla kiljuva ja karjuva koira...
Ehdottomasti vaikein kohta oli saada Hulda takaa ohjaten renkaan (5) jälkeen seuraavalle hypylle, ja ensimmäisen yrityksen se ampaisikin suoraan putkeen. Toisella yrityksellä homma onnistui hienosti, ja Hulda suoritti tehtävää todella itsevarmasti ja irtosi putkeenkin kaukaa. 8 ja 9 onnistui yllättävän hyvin. Huldalla oli kaasu pohjassa edelliseltä putkelta tultaessa, ja mietin, että näinköhän se siitä vauhdista ohjaantuu noille hypyille, kun taas oli suora putki houkuttelemassa. Niin se kuitenkin malttoi kuunnella/katsella ohjauskuviot, eikä hommassa ollut mitään epäselvää.
Alussa se toki kokeili myös singota heti kolmosen jälkeen suoraan putkeen, kun en jotenkin ottanut putken houkuttelevuutta huomioon ja kääntänyt Huldaa tarpeeksi ajoissa, ja ylipäätään tarpeeksi voimakkaasti. Tämä oli kuitenkin kaikkiaan tosi kiva harjoitus. Sai vetää paljon täysillä, mutta parissa kohtaa kuitenkin ihan tehtävääkin ja keskittymistä vaativia kohtia.
