Otolla oli eilen synttärit ja viisi vuotta napsahti mittariin! :) Käytiin ulkoilemassa Heddan ja Tuiren kanssa Kirskaanniemessä, ja on siitä Otosta tainnut aikuinen tulla: Se ei karannut yhtään kertaa!
Kotona oli vuorossa sitten synttärilahja, eli pehmovirtahepo josta lähtee vinkeä röhmötys kun sitä haukkaa. Otosta lahjoineen olisi olemassa videotakin, kunhan saisin sen jotenkin hankittua tänne nettiin asti... Ruu koitti aktiivisesti varastaa lelua ("Eiku osallistua leikkin", huutaa Ruu) mutta Oton mielestä yhtä hauskaa kaikki: virtahepo, Ruu, Ruu, virtahepo. Kunhan ääntä lähtee ja jotakin voi pureskella! :D
Tänään oltiin tylsästi pidemmällä hihnalenkillä, mutta jos huomenna saisi aamusta aikaiseksi lähteä tutkimaan Viitasenperän lenkkiä. Jos siellä ei ole kunnolla polkuja, niin eksyn taas varmasti. Pitää siis lähteä Hyvin Ajoissa, jotta ehtii töihin eksymisistä huolimatta. :D
Minä: Missä koti? Mennään kotiin! Etsi, missä koti?
Koirat: JEE! Se on eksynyt! Pidempi lenkki tulossa!
Jotta se niistä sankarikoirista. :D
maanantai 30. maaliskuuta 2009
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Ikävä löytö
Eilen siis suunnattiin ulkoilemaan ja kaikki olikin kivaa kunnes koirat tekivät astetta kurjemman löydön. Otto ja Ruu saivat hajun nenäänsä kun metsätiellä käppäiltiin ja sitten ne menivät ja tutkivat jotakin mättään takana. Kun Ruu nosti kaikki karvat niskasta häntään asti pystyyn tiesin että se löytö olisi ihmisenkin hyvä käydä tarkistamassa.
Siellä oli kuollut koira. :( Ammottava reikä keskellä ostaa ja silmät syöty. Koira oli musta, karkeakarvainen ja koko n. 55cm ja 25kg. Kovin kauaa se ei siellä ole voinut olla kun päällä ei ollut lunta ja ainakaan vajaa viikko sitten Otto ja Ruu ei samassa paikassa sitä vielä haistaneet.
Ilmoitin koirasta löytöeläinkotiin, jos sattuisi että sitä joku kaipaa. Vaikka todennäköisintä kai että omistajansa sen sinne olisi ampunut, mutta kun oli hautaamattakin jätetty sinne vaan lojumaan.
Reilu viikko sitten löytyi koirapuistoa vastapäätä kissa kuolleena pahvilaatikossa. :( Mitä seuraavaksi? Työmatkalla hevonen koivet ojossa keskellä tietä? Voisi tää kuolleiden elukoiden löytäminen nyt riittää...
Siellä oli kuollut koira. :( Ammottava reikä keskellä ostaa ja silmät syöty. Koira oli musta, karkeakarvainen ja koko n. 55cm ja 25kg. Kovin kauaa se ei siellä ole voinut olla kun päällä ei ollut lunta ja ainakaan vajaa viikko sitten Otto ja Ruu ei samassa paikassa sitä vielä haistaneet.
Ilmoitin koirasta löytöeläinkotiin, jos sattuisi että sitä joku kaipaa. Vaikka todennäköisintä kai että omistajansa sen sinne olisi ampunut, mutta kun oli hautaamattakin jätetty sinne vaan lojumaan.
Reilu viikko sitten löytyi koirapuistoa vastapäätä kissa kuolleena pahvilaatikossa. :( Mitä seuraavaksi? Työmatkalla hevonen koivet ojossa keskellä tietä? Voisi tää kuolleiden elukoiden löytäminen nyt riittää...
sunnuntai 22. maaliskuuta 2009
Pitkästä aikaa
Ompas taas hurahtanut aikaa viime kirjoittelusta! Töissä on pitänyt kiirettä, samoin opinnäytetyön parissa. Kaikki ylimääräinen aika onkin sitten jäänyt koirien kanssa ulkoiluun ja tämän viikon sairasteluun.
Koirat on siis olleet viikon hävettävän vähällä liikunnalla kun itse on maannut kipeänä. Pari kertaa olen jaksanut kuitenkin raahautua auton ja koirien kera keskelle metsää ja kyllähän nuo sitten toisiaan liikuttavat. Eilen jaksoin jo itsekin kolmevarttia käppäillä ja kyllä koiratkin ottivat ilon irti elämästä. Ja Otto ei ole nyt karkaillut vaikka vähän vaan on päässytkin kirmailemaan! Meinaakos se alkaa vanhaksi? Viikon päästä tulee Otolle jo 5v täyteen! Ja juuri kun se vasta oli ihan pikkuruinen! :)
Ruu on ilmoitettu pääsiäisenä Ruoveden ryhmänäyttelyyn ja sillä on karvanlähtö mitä parhaimmillaan! No huvikseenhan noissa tulee käytyä jotta eipä siinä yksi karvanlähtö maata kaada. Sitä juoksemista haukkumatta piti harjoitella, mutta tää räkätauti vähän on haitannut harjoittelua.
Ilma on taas mitä mainioin, jotta eiköhän sitä tänäänkin lähdetä metsään vähän irrottelemaan!
Otto n. 9 vko
Koirat on siis olleet viikon hävettävän vähällä liikunnalla kun itse on maannut kipeänä. Pari kertaa olen jaksanut kuitenkin raahautua auton ja koirien kera keskelle metsää ja kyllähän nuo sitten toisiaan liikuttavat. Eilen jaksoin jo itsekin kolmevarttia käppäillä ja kyllä koiratkin ottivat ilon irti elämästä. Ja Otto ei ole nyt karkaillut vaikka vähän vaan on päässytkin kirmailemaan! Meinaakos se alkaa vanhaksi? Viikon päästä tulee Otolle jo 5v täyteen! Ja juuri kun se vasta oli ihan pikkuruinen! :)
Ruu on ilmoitettu pääsiäisenä Ruoveden ryhmänäyttelyyn ja sillä on karvanlähtö mitä parhaimmillaan! No huvikseenhan noissa tulee käytyä jotta eipä siinä yksi karvanlähtö maata kaada. Sitä juoksemista haukkumatta piti harjoitella, mutta tää räkätauti vähän on haitannut harjoittelua.
Ilma on taas mitä mainioin, jotta eiköhän sitä tänäänkin lähdetä metsään vähän irrottelemaan!
Otto n. 9 vkoKohta siis jo 5 vuotias!
torstai 5. maaliskuuta 2009
Kiroileva päästäinen
Mä olen kohta ehkä nähnyt kaiken. Vaikken vieläkään ole uskoa silmiäni.
Lähdettiin aamulenkille Ruskoon ja koirat saivat juoksennella irti (oli muuten aika hankitreeniä kun hanki oli todella raskas juosta). Heti alkuunsa Ruu tekee saalistusloikat hankeen ja selvästi se löysi jotakin. Se kaivoi, kuopsutti ja syöksyili, sekä hyppi etujaloilla kaivamansa kuopan päälle. Sitten alkoi kuulua jumalaton kiroilu. :)
Menin lähemmäs katsomaan. Ruun kaivamassa kolossa oli päästäinen, joka hyvin kiukkuisena huusi suu ammollaan Ruulle! Ruu jäi tuijottamaan kiroilevaa päästäistä, ja tökkäsi sitä nenällään. Ei olis kannattanu Ruun kerjätä verta nenästään, sillä näytti aivan siltä kuin päästäine olis purrut Ruuta! Mä vaan toljotan suu ammollaan ja silmät teevadin kokoisena, ja Ruukin sen verran suivaantui jotta alkoi närkästyneenä haukkua mokomaa elukkaa. Ja ei, päästäinen ei lähtenyt karkuun, vaikka mahis olisi ollut (ja kyllä, se oli tässä vaiheessa vielä hyvin elävä).
Päästäisen kiroilu jatkui ja Ruu keräsi itsensä päästäisen pureman jäljiltä. Se oli menoa sitten. Päästäinen joutui heittelyn, tassulla läpsimisen ja hengiltä kirputtamisen uhriksi. Irvistellen Ruu kantoi pahanmakuista päästäistä suussaan (nehän puolustautuu haisemalla ja maistumalla pahalta), kuitenkin ylpeänä ja asiaankuuluvasti häntä ylhäällä.
Metsän puolelle Ruu sen vei ja todennäköisesti söi. Saattoi se sen sinne hyljätäkin pahanmakuisena.
Ottokin löysi oman päästäisensä - tai luulisin sen olleen päästäinen - koska tappamisen jälkeen niiden päällä on kiva kieriä... Tämä yksilö ei kuitenkaan ollut sitä kiroilevaa sorttia ja kohtasi loppunsa paljon vähemmän dramaattisesti.
Lähdettiin aamulenkille Ruskoon ja koirat saivat juoksennella irti (oli muuten aika hankitreeniä kun hanki oli todella raskas juosta). Heti alkuunsa Ruu tekee saalistusloikat hankeen ja selvästi se löysi jotakin. Se kaivoi, kuopsutti ja syöksyili, sekä hyppi etujaloilla kaivamansa kuopan päälle. Sitten alkoi kuulua jumalaton kiroilu. :)
Menin lähemmäs katsomaan. Ruun kaivamassa kolossa oli päästäinen, joka hyvin kiukkuisena huusi suu ammollaan Ruulle! Ruu jäi tuijottamaan kiroilevaa päästäistä, ja tökkäsi sitä nenällään. Ei olis kannattanu Ruun kerjätä verta nenästään, sillä näytti aivan siltä kuin päästäine olis purrut Ruuta! Mä vaan toljotan suu ammollaan ja silmät teevadin kokoisena, ja Ruukin sen verran suivaantui jotta alkoi närkästyneenä haukkua mokomaa elukkaa. Ja ei, päästäinen ei lähtenyt karkuun, vaikka mahis olisi ollut (ja kyllä, se oli tässä vaiheessa vielä hyvin elävä).
Päästäisen kiroilu jatkui ja Ruu keräsi itsensä päästäisen pureman jäljiltä. Se oli menoa sitten. Päästäinen joutui heittelyn, tassulla läpsimisen ja hengiltä kirputtamisen uhriksi. Irvistellen Ruu kantoi pahanmakuista päästäistä suussaan (nehän puolustautuu haisemalla ja maistumalla pahalta), kuitenkin ylpeänä ja asiaankuuluvasti häntä ylhäällä.
Metsän puolelle Ruu sen vei ja todennäköisesti söi. Saattoi se sen sinne hyljätäkin pahanmakuisena.
Ottokin löysi oman päästäisensä - tai luulisin sen olleen päästäinen - koska tappamisen jälkeen niiden päällä on kiva kieriä... Tämä yksilö ei kuitenkaan ollut sitä kiroilevaa sorttia ja kohtasi loppunsa paljon vähemmän dramaattisesti.
perjantai 27. helmikuuta 2009
Kuulumispäivityksiä
Kiirettä muka pukkaa, tänään on yhdeksäs työpäivä yhtäputkea jonka jälkeen onkin viikonloppu vapaata. Voisin vähän päivitellä koirien kuulumisia!
Otto on toipunut möykynpoistosta siis hyvin ja antibioottikuurikin loppui pari päivää sitten. Ollaan käyty ulkoilemassa paljon jäällä ja Ruskon pellolla ja Otto on oikein kunnostautunut ja skarpannut ja se on ollut viimeiset kolme kertaa tosi hyvin kuulolla, ei mitään karkailuja tai muuten vaan korvattomuutta. Hieno Otto!
Ruu on tykästynyt ihan hirveänpaljon kovasti mun toppasaappaiden kanniskeluun. Välillä löytyy toinen makkarista ja toinen olkkarista, ja jos Ruun sattuu saamaan kiinni itseteossa, se näyttää lähinnä vain ylpeältä saavutuksistaan. :) Muut kengät ei kelpaa, ja välillä sitten saappaat pitää laittaa kaappiin jotta saavat olla rauhassa. Ei se niitä riko eikä hajoita, kunhan kantaa.
Pari päivää sitten oltiin Ruskossa taas ulkoilemassa ja heti alkulenkistä Ruu sai kiinni hiiren/rotan/myyrän mikälie olikaan. Ensin sitä kannettiin ylpeänä häntä pystyssä vähän syrjempään jossa se sitten oli hyvä pistellä poskeensa. Otto sai kiinni päästäisen, mutta se ei hajunsa takia kelvannut evääksi. Niimpä molemmat koirat kävivät ensin leikkimässä sillä ja lopulta kierivät mokoman otuksen päällä. Vielä kotonakin molemmat koirat huokuivat tyytyväisyyttä onnistuneesta saalistusretkestä.
Eilen sitten Ruu oksensi. Ajattelin jo että nytkö se hiirenraato sieltä puklautetaan ylös, mutta ei sentään. Ajattelin vain että mitä lie vähän mahanestettä oksensi. Huolestuin vasta kun varttia myöhemmin Otto alkoi oksentamaan. Liekö sitten sattumaa vai mikä mahatauti, mutta ei ne onneksi enempää oksennelleet. Ruun piti maha kyllä koko loppuillan kamalaa mongerrusta ja möykkää, mutta muuten koirat vaikuttivat olevan ihan kunnossa. Iltaruoka jätettiin varuiksi välistä ja aamu aloitettiin raejuustolla, mutta eipä noita näytä mikään vaivaavan. Taisi vain olla sattumaa että molemmat alkoivat samalla hetkellä yökkiä.
Otto on toipunut möykynpoistosta siis hyvin ja antibioottikuurikin loppui pari päivää sitten. Ollaan käyty ulkoilemassa paljon jäällä ja Ruskon pellolla ja Otto on oikein kunnostautunut ja skarpannut ja se on ollut viimeiset kolme kertaa tosi hyvin kuulolla, ei mitään karkailuja tai muuten vaan korvattomuutta. Hieno Otto!
Ruu on tykästynyt ihan hirveänpaljon kovasti mun toppasaappaiden kanniskeluun. Välillä löytyy toinen makkarista ja toinen olkkarista, ja jos Ruun sattuu saamaan kiinni itseteossa, se näyttää lähinnä vain ylpeältä saavutuksistaan. :) Muut kengät ei kelpaa, ja välillä sitten saappaat pitää laittaa kaappiin jotta saavat olla rauhassa. Ei se niitä riko eikä hajoita, kunhan kantaa.
Pari päivää sitten oltiin Ruskossa taas ulkoilemassa ja heti alkulenkistä Ruu sai kiinni hiiren/rotan/myyrän mikälie olikaan. Ensin sitä kannettiin ylpeänä häntä pystyssä vähän syrjempään jossa se sitten oli hyvä pistellä poskeensa. Otto sai kiinni päästäisen, mutta se ei hajunsa takia kelvannut evääksi. Niimpä molemmat koirat kävivät ensin leikkimässä sillä ja lopulta kierivät mokoman otuksen päällä. Vielä kotonakin molemmat koirat huokuivat tyytyväisyyttä onnistuneesta saalistusretkestä.
Eilen sitten Ruu oksensi. Ajattelin jo että nytkö se hiirenraato sieltä puklautetaan ylös, mutta ei sentään. Ajattelin vain että mitä lie vähän mahanestettä oksensi. Huolestuin vasta kun varttia myöhemmin Otto alkoi oksentamaan. Liekö sitten sattumaa vai mikä mahatauti, mutta ei ne onneksi enempää oksennelleet. Ruun piti maha kyllä koko loppuillan kamalaa mongerrusta ja möykkää, mutta muuten koirat vaikuttivat olevan ihan kunnossa. Iltaruoka jätettiin varuiksi välistä ja aamu aloitettiin raejuustolla, mutta eipä noita näytä mikään vaivaavan. Taisi vain olla sattumaa että molemmat alkoivat samalla hetkellä yökkiä.
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Jäällä!
Lyhyesti ja ytimekkäästi: Jäällä auringonpaisteessa koirien kanssa kaksi tuntia! :)
Otto on vähän laihtunut (20kg), pitää lisätä ruokaa ja kattoo mitä tapahtuu. Määrä ei ole ollut suuri, mutta tuntuu että osa tulee vaan läpi kun läjät on muuttuneet niin isoiksi. Tai siksi se kai on laihtunut jos yhtäkkiä ei kaikki imeydykään. Katsotaan mitä tapahtuu antibioottikuurin jälkeen, josko tilanne korjaantuisi. 25vrk kuurista on jäljellä vielä n. 5 päivää.
Ruu painaa normaalin verran (22,7kg) ja on reipas oma itsensä!
Otto on vähän laihtunut (20kg), pitää lisätä ruokaa ja kattoo mitä tapahtuu. Määrä ei ole ollut suuri, mutta tuntuu että osa tulee vaan läpi kun läjät on muuttuneet niin isoiksi. Tai siksi se kai on laihtunut jos yhtäkkiä ei kaikki imeydykään. Katsotaan mitä tapahtuu antibioottikuurin jälkeen, josko tilanne korjaantuisi. 25vrk kuurista on jäljellä vielä n. 5 päivää.
Ruu painaa normaalin verran (22,7kg) ja on reipas oma itsensä!
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
Hyvä möykky!
Tohtori soitti tänään Oton möykystä. Möykky on hyvänlaatuinen. 
Kummallista asiassa on se, että se on todennäköisimmin tulehduksen aiheuttama. Tähystyksessä kun ei kumminkaan näkynyt mitään omituista. Tylosinia menee nyt muutenkin jo pitkä kuuri, että eipä asialle nyt toistaiseksi tarvitse muuta tehdä. Patologin lausunto lähetetään meille vielä kotiin. Ne jo lupasivat tuossa "omalla" eläinlääkärillä katsoa sitä lausuntoa kun se saapuu, kun asiasta kyselin kun kävin taas säkin ruokaa ostamassa.
Kummallista asiassa on se, että se on todennäköisimmin tulehduksen aiheuttama. Tähystyksessä kun ei kumminkaan näkynyt mitään omituista. Tylosinia menee nyt muutenkin jo pitkä kuuri, että eipä asialle nyt toistaiseksi tarvitse muuta tehdä. Patologin lausunto lähetetään meille vielä kotiin. Ne jo lupasivat tuossa "omalla" eläinlääkärillä katsoa sitä lausuntoa kun se saapuu, kun asiasta kyselin kun kävin taas säkin ruokaa ostamassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)