Tänään oli kuudes ja viimeinen kerta Koiranpäivien agilityn alkeiskurssia. Oivalla on nyt ollut viikko taukoa aksahommista, näyttelyssä pyörähdettiin välillä, mutta muuten on vaan kirmailtu metsässä ja eilen oli Oiva mukana tallilla. Virtaa siis piisas, ja olen entistä vakuuttuneempi että parin viikon päähän suunniteltu puolentoistaviikon harrastustauko tekee hyvää. Ei agilityä, ei näyttelyitä, ei vaatimuksia. Aiotaan vaan haahuilla metsissä ja röhnöttää sohvalla. :)
Tänään ehdittiin tehdä paljon. Aloitettiin pussilla. Ei olla pitkään aikaan tehty joten menin ekan kerran nostamaan pussin päätä ja sieltä se napero sujahti. Päätettiin ettei taida tarvita enää pussin nostelua, ja sinne se kirmasi jo uudelleen omatoimisesti vaikka olin vasta palaamassa "lähtöalueelle". Virtaa ja vauhtia siis löytyi!
Jatketiin pitkällä suoralla putkella. Lähetyksiä suoraan, eri kulmista ja kumminkin päin myös sokeet kulmat putken puolivälistä. Hieno Oiva!
Kokonaisella puomilla oli pari viikkoa sitten takkuilua keinulle karkaamisen jälkeen, joten laitoin tänään yhden ylösmenonakin ja loppuun namialustan. Vauhti oli edelleen aavistuksen hitaampi kuin alunperin, mutta enää ei ollut kuitenkaan varsinaista epäröintiä. Ylösmenonakkia voi ehkä jättää taas jo pois, koska se hidastaa kun jää etsimään sitä. Oli kuitenkin tarpeellinen apu tähän väliin. Alasmenolla oli jo vauhtia niin että 2o2o ei aina onnistu vaikka selkeä ajatus Oivalla siitä (tai ainakin jonkunlaisesta pysähtymisestä) on. Se vaan kertakaikkiaan välillä ei saa vauhtia stoppaamaan.
Seuraavaksi rengas + pitkä putki. Vietiin namialusta loppuun koska en mä tämmöisellä suoralla spurttailulla ehdi Oivaa palkkaamaan. Huomasin keksineeni renkaalle taas vaihteeksi ihan uuden käskyn. Tai en uuden, mutta saman joka oli Otolla joskus muinoin kun sen kanssa harrastettiin. Eli noin 7-8 vuotta sitten. :P Ennen siis rengaskin ollut HYP, tänään se oli RRRRR... Voi koira parka. No, hyvin ja oikein se teki, kai se on jo tottunut että ohjaajalta pääsee suusta mitä sattuu. :D
Verkkokeppejä oli saanut harjoitella itsenäisesti omien vuorojen välissä ja muutaman kerran oltiin niitä tehty. Loppuun piti sitten näyttää mitä osataan, ja Oiva tais alkaa jo väysä. Se pujotteli kuin etana vaikka se oli alkutunnista vielä sinkoillut keppejä ihan reippaalla vauhdilla. :D Tai ei Oiva mikään hirveän nopea pujottelija ole, mutta ihan semmosta reipashenkistä se touhu on kuitenkin ollut. Paitsi tietty nyt.
Kaikkinensa kuitenkin hirmu hyvät treenit ja hieno fiilis oli taas tehdä! :)
