Tallikoirat

Koirat ovat päässeet vähän tallielämän makuun. Tosin turvallisuuussyistä niiden pitää majailla toimistossa aina sen aikaa, kun itse teen töitä. Toistaiseksi olen ottanut koiria mukaan vain lyhyinä työpäivinä ja silloinkin toimistossa yleensä riittää melkein koko ajaksi rapsuttelijoita. Otto on esittänyt temppuja ja kerjännyt mansikoita ja Ruu... osaa antaa tassua! :)

Välillä käydään ulkoilemassa viereisellä laitumella, jossa vielä ei ole tosin hevosia, mutta siellä koirat on vetänyt hirmuista hepulirallia. Oton lempileikkiin kuuluu syöksyä korkeampaan heinikkoon ja vaania Ruuta, kunnes Ruu tulee niin lähelle että Otto hyökkää ja lähtee siitä uuteen hepulirinksaan joka päättyy sivuluisussa makaamaan ja vaanimaan takaisin pitkään heinikkoon. Ruu sinkoilee ja pyörii ympyrää kuin väkkärä ja hauskaa näyttää olevan.

Tutustuttiin vähän lähemmin myös Shetlanninponeihin Tottiin ja Jonttuun. Aidan eri puolilta ja hihnassa tosin. Nämä jääräpäiset ponit eivät olleet moksiskaan vaikka koirat vähän yrittivät että saako niihin haukkumalla liikettä. Nenätysten sitten vähän haisteltiin - sen jälkeen kun Otto oli aloittanut haistelun takakaviosta. Oton mielestä on turvallisempaa aloittaa sieltä takajalasta, kuin siitä päästä, vaikka allekirjoittanut on hieman eri mieltä asiasta. :)

Juhannus

Juhannus sujui mukavasti töissä. Päästiin kuitenkin lauantaina lähtemään iltapäivällä mökille, ja voi sitä riemua kun koirat sai painella pitkin pihaa. Hepulia, painimista, pusikkohippaa ja kaivelua. Ja tietenkin grilliherkkujen kerjäämistä.

Sunnuntaiaamuna Otto vinkui ulos, vaikka olin koirat jo aiemmin aamulla käyttänyt pihalla ja mennyt takaisin nukkumaan. Vääntäydyin ylös, kellokin oli kuitenkin ja vaikka mitä, ja päästin Oton ulos. Eikä mitä! Se meni vain nurmikolle auringonpaisteeseen makoilemaan! No, mikäs siinä oli itsekin aamukahvia auringonpaisteessa juodessa.

Sunnuntaina oli koirillakin jo meno rauhoittunut ja ne enimmäkseen nautiskelivat olostaan. Vähän piti silti toki vielä painia...

Peurajahdissa

Vitsit kun taas eilen säikähdin. Ruu nuuhkutteli metsän puolella ja Otto haisteli pellolla. Sitten näkyy kun Ruu ampuu peuran perään ja hetken se kakoo ääniään ennenkuin alkaa ajohaukku. Otto saatiin onneksi kiinni, ennenkuin se tajusi mihin Ruu lähti, mutta voi hyvät hyssykät miten Otto veti kierrokset! Se kiskoi ja MÖLISI Ruun perään kun hän TAHTOO! Olen mä tiennyt että sillä on vahva riista- ja saalisvietti, mutta että noin...

No Ruuta sitten alettiin huudella takaisin ja se tulikin semmoisen 5 minuutin jälkeen ihan rapaisena ja paskasena. No ei muutakun autolla kotiopäin, niinkuin oltiin ennen ajojahtiakin oltu jo autolle päin menossa. Autolta sisälle aloin katsoa että Ruu ontuu ravissa. Ei paljoa, mutta ontuu jompaa kumpaa takasta. En oikein nähnyt kun itse sitä juoksutin kun Petrin kanssa se ei suostunut juoksemaan järkevästi.

Kotiin ja koira pesulle jonka jälkeen tutkin sen ihan joka paikasta. Ja eikä mitään. Ei yhtäkään kipeää eikä aristavaa kohtaa koko koirassa! Onneksi! Eikä se sisällä liikkuessa enää ontunutkaan eikä kuulemma iltapissilenkkilläkään. Toivon mukaan sillä sattui vaan olemaan joku hetkellinen nyrjähdys tai kuusenneulanen tassussa tai jotain! Nyt aamulla se liikkui ulkona ihan normaalisti!

Viimeaikojen elukkajahdit on vaan päättynyt niin onnettomasti: Ruu lähti rusakon perään ja juoksi pusikot ryskyen vissiin silmät auki -> Silmässä haava. Otto karkasi ja oli puoli tuntia ties missä ja tuli takaisin hyvin kipeänä -> Lääkäriä ja hierontaa ja muutenkin 5 viikkoa hoitelua kotona että se on taas enstisellään. Ja nyt jos olisi ollut vielä joku ontuminen...

Ruun elukkajahtiin karkaamiset ei niin paljon huoleta, varsinkin jos se lähtee ilman Ottoa (lähtee vaan näkölähdöllä) kun se tulee pian takaisin. Otto taasen lähtee vaikka pelkälle jäljelle ja viipyy sen puolikin tuntia.

Tässä vielä pari kuvaa jotka jäi laittamatta tuohon viimekerran
postaukseen kun alkoi kone sohlaamaan omiaan.

Ruu tarkkana

Otto tuumailee

Kesämiehet

Vuoristorataa

Oton kanssa on menty nyt yhtä vuoristorataa. Välillä se on parempi, ja taas välillä huonompi. Parina päivänä syötin sille taas kipulääkettäkin kun tuntui ettei se liikkunut ihan puhtaasti. Kamalan paljoa Otto ei jaksa, mikä on hyvä silloin kun sen päässtää irti. Se ottaa iisisti eikä viitsi edes karata.

Ottoa hoidettu

Otto hierottiin taas eilen ja onneksi se oli mennyt jo hitusen parempaan suuntaan. Nokkoset on nyt vihdoin saatu kuivattua ja niiden syöttäminen on aloitettu eilen. Samoin B-vitamiinia on mennyt jo viimekerrasta asti. Ottoa on ahkerasti lämpöhoidettu, mutta siihen on viimeviikon ehtiminen koulun loppunäyttöjen takia jäänyt.

Tänään reippailin koirien kanssa puomitiellä ja Otto kulki edelleen flexissä mukana. Juostiin pätkiä, kun nyt on tarkoitus Oton ravilenkkeilyt aloittaa. Välissä pidettiin taukoa, kun Ruu kävi uimassa ja sitten jatkettiin takaisin autolle. Välillä käveltiin hitaita pätkiä ja välillä juostiin reipasta ravia. Muu aika sitten käveltiin reippaasti, ja tuli Otolle ravailua siinäkin.

Saara tutki myös Ruun, eikä siinä onneksi löytynyt mitään suurempaa vikaa. Perusjumitusta vähän lavoissa ja selässä, mutta tulee ihan kotihieronnalla kuntoon. Eikä se kyllä mitenkään ole oireillutkaan.

Otto hierottu

Otto on nyt tänään hierottu, ja jumissahan se oli kovastipaljon. Mä olin kuvitellut sen jumit oikealle, kun pahimmat ja kipeimmät kohdat olivat vasemmalla. Ja todella kipeitä ne olivatkin! Oton ihan poru ja kitinä tuli kipeimmistä kohdista. Ja Ottohan ei turhia valittele (paitsi jos on kyse korvatipoista).

Hieronnan jälkeen Otto sai vielä kipulääkettä, jotta pystyy rennosti huilimaan. Seuraava hieronta on todennäköisimmin ensi viikolla, ja samalla kerralla hierotaan myös Ruu.

Pitkä lista saatiin kotihoito-ohjetta:
-Nokkosta ostamaan tai keräämään. Ja sitten syötetään Otolle. Poistaa kuona-aineita.
-B-vitamiinia 4-6 viikon kuurina. Kuluu stressin ja kiputilojen yhteydessä, auttaa lihaksia palautumaan. (Tämä kuuri syötetään myös Ruulle, kun ei siitä haittaakaan ole.)
-Venytykset seisten sivuille ja istualtaan eteen-alas.
-Jalkojen ristinostot joka toinen päivä.
-Lämpöhoitoa
-Kevyttä hierontaa joka toinen tai kolmas päivä
-Ravilenkkejä joka toinen tai kolmas päivä. Aloitetaan hyvin lyhyestä matkasta ja koiran mukaan. Lenkin aikana kolme lyhyttä pätkää. (vaikka sitten alkaisi 100m pätkistä).
-Tonnikalavettä jotta juo tarpeeksi. Mm. Nokkonen poistaa myös nestettä. Ja riittävä nestetasapaino auttaa kuona-ainekertymien poistumisessa.
-Ajanvaraus Leena Piiralle (osteopaatti). Jonot väh. 3kk, mutta Otto olis hyvä käyttää siellä. Seistessä Otto on vino, eikä se enää halua venytellä kuten ennen.

Olis se kiva kun se osais kertoo mitä sille on karkumatkalla tapahtunut...